Oletko ollut eläintä lähellä?

Pitänyt sylissä, harjannut, leikittänyt, rapsuttanut jne.

Ai kyse olikin VILLIeläimistä. No, sammakkoa olen kädellä kantanut ja lintulaudalle olen vienyt ruokaa, ja linnut ovat siinä ihan käsien vieressä olleet. Muutoin kyllä yleensä monien metrien väli, sillä puluja ei taideta laskea.

Olen kyllä yrittänyt hiippailla eläimiä kohti, mutta yleensä ne eivät päästä kovin lähelle. Sen sijaan piilokojun avulla olen päässyt hyvinkin lähelle lintuja. Lirot, metsäviklot ja muut kahlaajat ovat tulleet aivan kojun viereen, eivätkä sorsatkaan ole kauaksi jääneet. On aivan yhtä sykähdyttävää katsoa kojusta aivan lähelle tullutta eläintä ja räpsiä siitä kuvia kuin ilman kojuakin. Kojun kanssa tällaisia tilanteita tulee paljon enemmän ja ne kestävät pitempään - ilman kojua eläin yleensä säikähtää pian pois. Kojussa voi olla eläinten keskellä täysin niitä häiritsemättä, mikä ei onnistuisi muuten. Kannustan sinuakin, Rapsu, rakentelemaan piilokojuja ja kojuilemaan. Se on parhaimmillaan mahtavaa. Ja esimerkiksi pesäkuvaus ilman kojua on täysin epäeettistä, koska se kuitenkin häiritsee lintuja.

Ruokintapaikalla linnut päästävät toisinaan lähelle ilman kojuakin, mutta kojun kanssa niitä on vielä helpompi kuvata eivätkä isommatkaan parvet esim. keltasirkkuja häiriinny.Joskus maastossa saattaa päästä lähellekin jotakin lintua täysin spontaanisti, mutta näitä tilanteita tulee harvoin. Hiipinen onnistuu harvoin, sillä yleensä eläin vaistoaa uhan, kun sitä kohti hiivitään, ja lähtee. Kaupungissa lintuja on usein sen sijaan helppo päästä lähelle ilman kojua, mutta minä en kuvaa kovin paljon kaupungin puistoissa.

Nisäkkäitä en ole päässyt kovin lähelle oravaa ja siiliä lukuun ottamatta. Näitä tilanteita kyllä tulee ilman kojuakin, mutta usein olen kuvannut oravaakin kojusta. Sisiliskot, sammakot, perhoset yms. ovat tietenkin ilman kojua kuvattavissa.

Sisiliskoja ja sammakoita olen kädessä pitänyt ja olenpa mansikkaverkkoon jääneitä lintujakin kädessä pitänyt. Oli aika jännän tuntuista, kun tunsi punakylkirastaan sydämen hakkaavan vimmatusti. Siilejä ja oraviakin olen tietenkin lähelle päässyt.

Metsäjäniskin loikki joskus aika lähelle. Siitä olisi saanut kuvia, jos olisi ollut kamera mukana. Näin, kun se loikki minua kohti, ja vihelsin sille, jolloin se pysähtyi kuunteleaan. Useimmiten pakoon pinkaisevaa jänistä ei saa viheltämällä pysähtymään kuvattavaksi, mutta tuossa tilanteessa jänis tuli ihan itse lähelleni, kun minä vain seisoin paikoillani. Monesti lintujakin pääsee kuvaushollille niin, että antaa linnun itse tulla lähelle eikä yritä hiipiä linnun lähelle. Tässä joitakin päiviä sitten menin kuvaamaan pihlajassa ruokailevia tilhiä, mutta nepä lähtivätkin jo kaukaa. Enpä kuitenkaan jäänyt tilanteessa neuvottomaksi vaan kävelin sopivalle etäisyydelle pihlajasta ja jäin siihen seisomaan. Pian pari tilheä tuli takaisin. Päivä oli kuitenkin hämärä, eikä tarkennus aivan onnistunut, joten en hääppöistä kuvaa saanut, mutta tilhet kuitenkin tulivat kuvaushollille.

Sitten vielä otan kantaa tähän kojukiistaan. Jossain kaupungin ulkoilumetsissä lintuja saattaa päästä ilman kojuakin lähelle. Onkohan tilanne nyt se, että sinä, Raippari, retkeilet jossain tällaisessa metsässä, missä linnut ovat kesyjä ja minä ja Herra X syrjempänä, missä linnut eivät ole niin kesyjä.

Herra X selvästikin on vahvasti kojun kannalla - niin minäkin yleensä käytän kojua - mutta ainahan tietenkin kannattaa valita kuvaustapa tilanteen mukaan. Jos lintuja pääsee lähelle ilman kojua, sitä ei kannata käyttää, koska ilman kojua on esteetön näköala ja vapaammat kädet toimia. Hyvälle lintupaikalle, esimerkiksi pienelle kosteikkoläntille, tai ruokintapaikalle kuitenkin kannattaa viritellä koju.