Missä iässä/suhteen vaiheessa on mielestäsi lapsen aika? Mielipiteitä, kiitos:)
Mies on jo pari kertaa ehdottanu, että koskas hankitaan..?
Mutta itseä vielä vähän pelottaa, lähinnä oma ikä ja elämänvaihe. Kumpikin vasta päälle 20, töissä ja aikomuksenaan vielä joskus opiskella.
Kyllä muakin kieltämättä jo pieni vauvakuume vaivaa, olishan se todella hienoa saada jotain niin "yhdistävää" ja yhteistä..ja uskon - ei tiedän, että miehestä tulisi loistava isä:)
Mutta mietin, tuleeko jossain vaiheessa varmuus, että NYT, vai pitäiskö vaan antaa mennä?
Mies on jo pari kertaa ehdottanu, että koskas hankitaan..?
Mutta itseä vielä vähän pelottaa, lähinnä oma ikä ja elämänvaihe. Kumpikin vasta päälle 20, töissä ja aikomuksenaan vielä joskus opiskella.
Kyllä muakin kieltämättä jo pieni vauvakuume vaivaa, olishan se todella hienoa saada jotain niin "yhdistävää" ja yhteistä..ja uskon - ei tiedän, että miehestä tulisi loistava isä:)
Mutta mietin, tuleeko jossain vaiheessa varmuus, että NYT, vai pitäiskö vaan antaa mennä?
Vastaukset 3
Vanhimmat
MUTTA ESIM ÄIDIN NIMI VOIS OLLA TÄÄ < MARIANNE-HANNELE-MARIA-TUULA-RIINA-HANNELE-VEERA-KATJA-AMANDA-VEERA-ANNE-TUULIKKI-KIIRA-HANNELE-MARITA-MARIA-MARIKA-MARJO.EN TIEDÄ SANOTAAN ETTÄ 20-28.JOSSAIN VAIHEESSA NÄIN VOIS OLLA MULLA AINAKIN.
Lapsen aika on silloin, kun
-sinusta tuntuu, että elämä on vakaasti raiteillaan
-kun sosiaalinen turvaverkko on hyvin ja luotettavasti rakentunut
-kun teidän suhteenne on kestänyt jonkun vaikeudenkin yli
-kun pystyt olemaan ystävällinen muille silloinkin, kun olet joutunut heräilemään yöllä tai aamuvarhaisella - tai ainakin pystyt olemaan raivoamatta
-kun olette valmiita luopumaan jostain mitä haluaisitte (vaatteesta, ravintolaillasta, matkasta...) lapsen hyväksi
-kun olette valmiita kohtaamaan oman epätäydellisyytenne: lapsi osoittaa sen "armotta"
-kun olette valmiita sitoutumaan ihmissuhteeseen loppuiäksenne.
...no tehkää nyt silti niitä lapsia :)
Kyllä sen tuntee, kun se aika tulee. Mulla oli yksi suhde joka kesti useamman vuoden ja siinä tuli puheeksi, että josko naimisiin ja lapsia. MInä olin epävarma, ja luotin epävarmuuteeni, että se tarkoitti yhtä kuin että en halua. Loppujaan epävarmuuteni osoittautuikin sellaiseksi etten rakastanut miestäni, vaan päädyimme eroon.
Paljon myöhemmin solmin nykyisen parisuhteeni, ja sävy on ihan eri. Aikaisemmassa suhteessa minulla oli välillä olo, että lapsia vois hankkia, mutta huomasin että se olo tuli vain siitä, että tuli tunne, että nyt ehkä vois olla oikea aika ja kun mieskin niin halusi.
Tämän nykyisen kanssa ei ole epäilystäkään ettenkö haluaisi lasta/naimisiin. Tähän tunteeseen vaikuttaa monta asiaa, ensinnäkin se, että koen nyt todella olevani rakastettu ja rakastan tätä miestä, toisekseen opinnot on ollut päätöksessä ja työelämääkin on tullut tallattua pari vuotta, ja kolmannekseen itse olen kypsynyt ihmisenä parina viime vuotena todella paljon.
Eli kyllä sen tuntee sitten kun on sen aika. Jos epäilyttää, todennäköisesti ei vielä ole se "oikea" aika.