Olen 29 vuotias nainen ja kokenut abortin noin kolme vuotta sitten nykyisen mieheni kanssa. Silloin tekohetkellä abortti tuntui ainoalta oikealta ratkaisulta. Nyt kuitenkin tiedän sen tuovan sanoinkuvaamatonta tuskaa,jonka vien mukanani hautaan asti. Toista aborttia en pystyisi koskaan tekemään, vaikka olisi todennäköistä että itse esimerkiksi kuolisin.
Toivosin teiltä muilta abortin kokeneilta mieipiteitä ja ajatuksia seuraavanlaiseen asiaan:
Mieheni ei halua tulevaisuudessakaan lapsia. Pahin asia, joka mieltäni painaa on se että en saa koskaan toista mahdollisuutta saada lapsi(a), jos olen hänen kanssaan. Rakastan miestäni ja kuulumme mielestäni yhteen. En tiedä haluaisinko minäkään lapsia, mutta tarvitsisin kipeästi vain
mahdollisuuden lasten saamiseen. Eli siis tarvitsisin tiedon siitä, että minullakin on oikeus saada lapsia. Tuntuu että sen mahdollisuuden saatuani pääsisin sisäisessä solmussani eteenpäin. Ja tuskani voisi hieman helpottaa. Tilanteeni on erittäin repivä ja ristiriitainen. Toisaalta haluaisin jakaa elämäni mieheni kanssa, mutta toisaalta tarvitsisin mahdollisuuden saada lapsia. Saisin sen mahdollisuuden jopa elämällä yksin. Silloinhan minulla olisi mahdollisuus päättää itse otanko miehen joka haluaa lapsia.
Olen keskustellut tilanteesta paljon mieheni kanssa. Hän ei ole valmis/halukas
joustamaan periaatteissaan, eli hän ei tule koskaan haluamaan omia eikä adoptoituja lapsia.
Toivoisin kipeästi mielipiteitänne ja ajatuksianne tilanteesta! Varsinkin jos joku toinen on kokenut saman!
Terveisin, Meri
Toivosin teiltä muilta abortin kokeneilta mieipiteitä ja ajatuksia seuraavanlaiseen asiaan:
Mieheni ei halua tulevaisuudessakaan lapsia. Pahin asia, joka mieltäni painaa on se että en saa koskaan toista mahdollisuutta saada lapsi(a), jos olen hänen kanssaan. Rakastan miestäni ja kuulumme mielestäni yhteen. En tiedä haluaisinko minäkään lapsia, mutta tarvitsisin kipeästi vain
mahdollisuuden lasten saamiseen. Eli siis tarvitsisin tiedon siitä, että minullakin on oikeus saada lapsia. Tuntuu että sen mahdollisuuden saatuani pääsisin sisäisessä solmussani eteenpäin. Ja tuskani voisi hieman helpottaa. Tilanteeni on erittäin repivä ja ristiriitainen. Toisaalta haluaisin jakaa elämäni mieheni kanssa, mutta toisaalta tarvitsisin mahdollisuuden saada lapsia. Saisin sen mahdollisuuden jopa elämällä yksin. Silloinhan minulla olisi mahdollisuus päättää itse otanko miehen joka haluaa lapsia.
Olen keskustellut tilanteesta paljon mieheni kanssa. Hän ei ole valmis/halukas
joustamaan periaatteissaan, eli hän ei tule koskaan haluamaan omia eikä adoptoituja lapsia.
Toivoisin kipeästi mielipiteitänne ja ajatuksianne tilanteesta! Varsinkin jos joku toinen on kokenut saman!
Terveisin, Meri
Vastaukset 6
Vanhimmat
itse tein abortin 5 vuotta sitten 21 vuotiaana..
tein omani uhkauksen alla ja jäin miehen kanssa elämään joka ei halunut lapsia.. mietin kovasti jäisikö mahdollisuuteni saada lapsia olemattomiin sen takia että mies ei jousta tässä asiassa..
nyt erottuani näen asiat toisin.. nyt minulla on mahdollisuus etsiä mies jonka kanssa toteuttaa haaveeni perheestä lapsineen..
jos todella haluat lapsia on sinun luovuttava suhteesta jossa sinä olet miehen ehdoilla liikkeellä..
kun vapaudut tästä niin huomaat kuinka vapauttavaa se on..
muussa tapauksessa sinun on ehkä tyydyttävä ajatukseen että et saa kuin ystäviesi ja sukulaistesi vauvoja syliisi..
(itse vauvakuumeinen ja viettänyt viikonlopun vauva sylissä, kaverin vauva)
Kiitos viestistäsi!
Saanko kysyä oliko eronne syynä jokin muukin kuin erilaiset ajatukset lasten saannin suhteen? Miksi ex-miehesi ei halunnut lapsia? Onko miehesi eronne jälkeen hankkinut jonkun toisen kanssa lapsia?
Minä olen miettinyt paljon miksi mieheni ei halua kanssani lapsia. Hän itse sanoo sen johtuvan asioista, jotka eivät liity minuun vaan maailmantilanteeseen ja hänen omaan luonteeseensa. Hän ei ole siis omasta mielestää isä tyyppi, joka haluaisi / jaksaisi hoitaa lapsia. Hänen maailmassaan on paljon muita mielenkiintoisempia asioita, kuten esim työ. Olen kuitenkin paljon ajatellut, että jos mies tietää miten tärkeä asia lapset (lähes) kaikille naisille on, miksi hän ei ole valmis joustamaan omissa periaatteissaan. Olen vahvasti ajatellut, että olisiko syynä kuitenkin se, että hän ei tunne minua oikeaksi elämänkumppaniksi itselleen.
Uskon ja voisinpa melkein sanoa tietäväni miten vapauttava tunne se on, kun voi itse päättää haluaako lapsia vai ei. Ottaako itselleen miehen, joka haluaa lapsia tai sitten ei. Olen todella onnellinen puolestasi, kun saat kokea sen tunteen! :)
Eron syynä oli ajatusmaailma että teiden kulku erilleen.. mies oli vielä lapsi mieleltään, eikä ollut halukas sitoutumaan ja lähti opiskelemaan ja elämään uutta nuoruuttaan ja ekaa sinkkuuttaan..
epäilen että exäni ei kovin helposti tule hankkimaan lapsia.. hänen lapsi vastaisuutensa ei ole kadonnut.. "mukava kun on toisen lapsia, kun ei tarvi hoivata niitä sitten itse"..
Mies voi aina vedota vaikka mihin.. mutta sinä olet se joka lapsen kannat ja suurimmaksi osaksi hoidatkin... mies pelkää usein asioita, joihin ei itse voi vaikuttaa, eikä voi vain antaa ajan kulkea omaan tahtiinsa..näin ainakin entisessä suhteessani...
itselläni pikkusisko on yksinhuoltaja voisi sanoa että alusta asti.. ja kadehdin itse, etten aikanaan päättänyt toisin.. vaikka en kadukaan tapahtunutta...
mutta se että mies sanoo, että ei ole valmis isäksi on vain pelkoa... mies niinkuin nainenkin kasvaa vanhemmaksi.. ei sitä vain olla..
näin saman tapahtuvan veljelleni, joka sai yllätyksenä tiedon raskaudesta.. ja näin raskauden aikana kuinka hän kasvoi isäksi.. henkinen kasvu tapahtuu vähitellen..
mutta itsessäsi löytyy voima ja rohkeus olla äiti ja kasvaa äidiksi..
mies, joka ei halua olla isä harvoin joustaa mielipiteissään.. minä olen sen itse kokenut ja katsonut monesti sivusta..
seuraava mies on haussa ja no.. tarkemmin kriteerein kuin ennen..hyvää tulevaisuutta sinullekin Meri ja lapsirikasta tulevaisuutta..
PS. ei naisen aina tarvitse joustaa...
Minulle tehtiin abortti parikymmentä vuotta sitten - puoli vuotta ensimmäisen ja ainoan lapseni syntymän jälkeen. Kyllähän sitä silloin tuli mietittyä ja itkettyä, mutta se oli vähän semmoinen pakon sanelema juttu. Olin ollut sitä ennen umpparileikkauksessa ja saanut morfiinia ym. (en tiennyt silloin leikkauksessa, että olin raskaana). Sitten aloin pelkäämään, että sikiö on saanut kaikenlaisia myrkkyjä leikkauksessa ja päädyin aborttiin.
Nyt olen nelikymppinen ja myöskin vauvakuumeinen. Uusi mieheni haluaa lapsen tai lapsia kanssani, vaikka emme ole vielä ryhtyneet tositoimiin.
Ajattelen vain tilannettasi, että haluat kovasti vauvaa ja miehesi ei. Se tuntuu kovin väärältä sinua kohtaan ja olet juuri sopivassa lapsentekoiässäkin. Ymmärrän kyllä, että pidät kovasti miehestäsi, mutta mielestäni miehesi on itsekäs, kun ei halua vauvaa vaikka tietää, että sinä haluat. Itse en varmaan pystyisi moisen miehen kanssa olemaan (anteeksi vaan), jos itse haluaisin perhettä kovasti.
Tuntuisi kyllä sinua kohtaan oikealta, että etsisit uuden miehen, joka haluaisi perustaa perheen. Niitä kyllä löytyy pilvin pimein - ihan oikeasti. Siis nämä deitti- ym. treffipalstat ovat tulvillaan isäksi haluavia yksinäisiä miehiä, jotka tositarkoituksella etsivät seuraa. Itse olen tavannut nykyisen mieheni juuti tätä kautta ja minulla on kuitenkin jo ikää yli 10 vuotta enemmän kuin sinulla, ja olisi ollut pilvin pimein muitakin halukkaita isäehdokkaita. Siis täytyy vielä kerran todeta että YLLÄTTÄVÄN PALJON fiksuja miehiä löytyy täältä.
Mieti tätä vaihtoehtoa ja voimia sinulle :))
Kiitos rohkaisevasta viestistä!
Olen paljon miettinyt miksi mieheni ei ole valmis joustamaan yhtään lapsi asiassa, vaikka hän ainakin sanoo ymmärtävänsä mitä lasten saaminen naiselle merkitsee. Ehkä hän on itsekäs tai ehkä hän syvällä sisimmässään tuntee, että en ole hänelle kuitenkaan se oikea. Olet aivan oikeassa että minun ei pitäisi olla liitossa, jossa halut lapsen saamisen suhteen ovat mahdollisesti erilaiset. On kuitenkin vaikea lähteä pois, kun yhdessä ollaan oltu 10 vuotta ja muuten menee hyvin.
Miten pitkä aika sinulla meni ennen kuin pääsit yli abortista? Vai pääseekö siitä yli koskaan?
Kiitos vielä kerran viestistäsi! Mietin ehdottamaasi vaihtoehtoa. Saattaa olla, että muutit elämäni suunnan :))
Meri
mitä naisen ja miehen välinen rakkaus on? onko pelkkä "rakkaus" syy olla yhdessä, vaikka toiveet ja suunitelmat menisivät ristiin?
parisuhteen pohjana on usein muutakin kuin rakkaus: talous, yhteiset kiinnostuksenkohteet, usko, ystävyys, sama yhteikuntaluokka jne. mielestäni romattinen rakkaus on tärkeää, mutta jos jotkut tärkeät asiat eivät suhteessa pelaa, niin ei se rakkauskaan jaksa kukoistaa.
joskus joku luulee, että alistumien on rakkautta, tai tottumus, tai se, että on helpompi jäädä kuin lähteä.
mielestäni kunnon suhde tarvitsee usein konsensuksia ja kompromisseja: ei toinen voi yksin päättää suhteessa, mitä pari tekee. etenkin jos kyseessä on jotain niin tärkeää kuin lastenteko...
mutta, voisi tuntua yhtä väärältä, jos sinä päättäisit miehesikin puolesta, että te teette lapsen, vaikkei hän sitä millään haluaisi. näistä tärkeistä asioista olisi kai juteltava alustavasti jo suhteen alussa.
mieti mitä elämältäsi haluat ja tee ratkaisusi sen mukaan. rohkeutta!