että alkaa ajattelemaan itsensä tappamista. Olin viime keväänä erittäin ahdistunut laihduin mm 10 kiloa kuukaudessa ja nukuin keskimäärin 2 tuntia /yö. Ahditusta lähinnä aiheuttaa sietämätön häpeän tunne joka johtuu peloista joiden takia en pysty mihinkään. Ihmiset ihmettelevät jne... yritän selittää mutta tuntuu ettei kukaan tajua. Jos sanon että olen ahdistunut se ei tarkoita sitä että rintaa puristaa vaan sitä etten syö, nuku, ja haluan vain pois kärsimyksestä.
Ahdistuksen aiheutti viime keväänä muutama ihminen joka sanoi mulle asioita joita en olisi halunnut kuulla. Asiat liittyvät juuri siihen kun en ahdistuneisuuden takia pysty mihinkään. Nämä sanat kertoivat minulle sen että olen yleisesti katsottuna sekaisin ja lusmu jota ei kiinnosta työnteko jne.
Mulla meni kevään ahdistuksen selättämiseen lähes 4kuukautta. Kun olin pyöritellyt asian niin moneen tuhanteen kertaan päässäni se pikkuhiljaa menetti vaikutuksensa.
Eilen illal sitten sain taas muutamalta henkilöltä samankaltaista palautetta kuin viime keväänä ja nyt sitten olen sen jälkeen ollut erittäin ahditunut. Onneksei kaapissa on puolikas opamox purkki josta napsinut tänään jo kolmisen pilleriä. Nyt on taas mielessä jotain todella synkkää. Haluan kuolla En halua enää ikinä että ketään sanoo mulle tästä mun saamattomuudesta yhtään mitään, sillä se ei ole saamattomuutta vaan ahdistuneisuushäiriö. Jos tämä asia taas jää pyörimään päähäni ja ahdistus on samaa mitä viime keväänä en varmaan enää kestä. Tänään sain sentään syötyä jotain kun olin toisen pillerin naamaani laittanut... ahdistus sen verran lieveni että tuli nälkä.
Käyn tällä hetkellä kunnan mielenterveystoimistossa kuukausittain. Olen aikaisemminkin käynyt ja ihan psykoterapeutillakin mutta nyt viime keväänä joudin takaisin mielenterveystoimiston asiakkaaksi.
Tätä rumbaa on kestänyt jo niin monta vuotta. En jaksa enää... jos huomenna ei elämä näytä paremmalta alan tosissani järjestämään asioitani niin ettei mua ole täällä enää....
Ahdistuksen aiheutti viime keväänä muutama ihminen joka sanoi mulle asioita joita en olisi halunnut kuulla. Asiat liittyvät juuri siihen kun en ahdistuneisuuden takia pysty mihinkään. Nämä sanat kertoivat minulle sen että olen yleisesti katsottuna sekaisin ja lusmu jota ei kiinnosta työnteko jne.
Mulla meni kevään ahdistuksen selättämiseen lähes 4kuukautta. Kun olin pyöritellyt asian niin moneen tuhanteen kertaan päässäni se pikkuhiljaa menetti vaikutuksensa.
Eilen illal sitten sain taas muutamalta henkilöltä samankaltaista palautetta kuin viime keväänä ja nyt sitten olen sen jälkeen ollut erittäin ahditunut. Onneksei kaapissa on puolikas opamox purkki josta napsinut tänään jo kolmisen pilleriä. Nyt on taas mielessä jotain todella synkkää. Haluan kuolla En halua enää ikinä että ketään sanoo mulle tästä mun saamattomuudesta yhtään mitään, sillä se ei ole saamattomuutta vaan ahdistuneisuushäiriö. Jos tämä asia taas jää pyörimään päähäni ja ahdistus on samaa mitä viime keväänä en varmaan enää kestä. Tänään sain sentään syötyä jotain kun olin toisen pillerin naamaani laittanut... ahdistus sen verran lieveni että tuli nälkä.
Käyn tällä hetkellä kunnan mielenterveystoimistossa kuukausittain. Olen aikaisemminkin käynyt ja ihan psykoterapeutillakin mutta nyt viime keväänä joudin takaisin mielenterveystoimiston asiakkaaksi.
Tätä rumbaa on kestänyt jo niin monta vuotta. En jaksa enää... jos huomenna ei elämä näytä paremmalta alan tosissani järjestämään asioitani niin ettei mua ole täällä enää....
Vastaukset 14
Vanhimmat
No, täältä löytyy heti kohta palsta psykopaatteja kirjoittelemaan
että anna mennä ja hopusti sittenkin, maailma pärjää paremmin
ilman tuollaisia loisia, jää nekin rahat oikeasti sairaille eikä
tekosellaiset kuluta kaikkia varoja.
Tää on suoli24, trollien ihmemaa, ne voi täällä toteuttaa sitä omaa
kieroutunutta luonnettaan.
Jospas minäkin alkaisin, nyt pitäis nopeasti pykätä lakiuudistus
missä homous määriteltäisiin uudelleen sairaudeksi,
lobotomiaan vaan kaikki.
Katotaas kauanko tämä sepustus roikkuu täällä ennen kuin
poisto iskee.
Tuollaisia ovat lapset kun tutti on hukassa, yritä nyt etsiä sitä ahkerasti, jos vaikka löytyisi?
" Ahdistuksen aiheutti viime keväänä muutama ihminen joka sanoi mulle asioita joita en olisi halunnut kuulla. Asiat liittyvät juuri siihen kun en ahdistuneisuuden takia pysty mihinkään. Nämä sanat kertoivat minulle sen että olen yleisesti katsottuna sekaisin ja lusmu jota ei kiinnosta työnteko jne. "
Tuota tulet kuulemaan lopun ikääsi, mutta se hän on sun oma halusi. Heti kun kerrot heille, että olet töissä tai opiskelemassa
jutut loppuu siihen.
Voit vapaasti valita kumman haluat.
jep ja omalla kohdallani tuo opiskelu ei enä kuuluu siihen että jutut loppuisi. Olen muutaman kerran vaihtanut koulua ja nyt kolmannessa opinahjossa. Tosiaan opiskelen mutten tiedä tuleeko tästäkään mitään. Koulusujuu mutta sinne töihinsiirtyinen ei sitten lainkaan.... ja ikääkin on jo 23
Mulla on ikää jo 26-vuotta enkä ole lukion jälkeen opiskellut mitään enkä ollut edes töissä.
Mulla on ikää 33v ja oon elämäni aikana ollut töissä noin 3vuotta. Sairaslomalla nyt 6v putkeen. Ja sen ajan syönyt masennus, rauhoittavia ja unilääkkeitä.
Ei sulla taida vielä ihan näin huonosti mennä.
No itsekin vaikka ikää vasta 23 olen jo noista kaikkia kokeillut ilmat mitään apua terapiaa ilman apua.
Minä hieman nuorempi mutta hukassa oman elämäni kanssa. En jotenkaan kestä palautetta mitä saan ja haluankin kysyä miten TE kestätte sen ?? olette kuitenkin kuulleet arvostelua vähän sieltä sun täältä, niin miten se on vaikuttanut teihin? Toivon totisesti että joku kaunispäivä osaan itsekin olla niin etten ahdistu negatiivisista kommenteista. Miten oikeasti oppia olemaan oma itsensä kaikkine virheineen, varsinkin tällaisen luonteen kanssa kun ei hyväksy omaa heikkouttaan ??
Päätä nyt sanoa noille ihmisille suoraan, ettet ole laiska ja saamaton vaan olet totaalisesti uupunut ja ahdistunut. Ei se ole edes mikään häpeämisen aihe. Kaltaisiasi on paljon tässä maailmassa. Asian tunnustaminen avoimesti itselle ja toisille helpottaa ja alat nähdä olemassaolosi paljon rennommin.
Ei tollasille mitään kannata alkaa selittelemään kun ei ne kuitenkaan ymmärrä.
juuri tämän takia en olekkaan asioita sen enempää selitellyt. Nämä ihmiset jopa tietävät että mun lapsuus oli helvettiä ja menin terapiaan, mutta ei ne silti kuitenkaan mitään tajua. Olen yrittänyt joskus kertoa mutta ei siitä tullut mitään, ja se on unohtuu kuukaudessa vaikkei se mun päästä häivä ikinä
Yksikään niistä ilkimyksistä ei sinusta välitä, se on varma, ja todennäköisesti ne saa vielä makeat naurut siitä, jos päädyt itsariin. Älä anna niiden voittaa, vaan mieti keinoja, joilla voit tasoittaa tilit.
Älä todellakaan tee itselles mitään. en itse asiassa tiedä keinoa pois tuosta olosta koska itsellä sama, oon 15vee ja nyt taistellut tämän kanssa jo vuoden. jatkuvasti tuntuu niin pahalta enkä luota viranomaisiin että ne oikeasti välittäis, en ite tiedä mitä mun pitäs tehdä. mutta ole kiltti, se on pahin virhe jonka voi tehdä että riistäis henkensä.(hyvä mun puhua kun nää ajatukset pyörii päässä) sä olet niiden yläpuolella !
Taas oli juttua uutisissa, nuori nainen henkilöautolla vastaan tulevan
rekan kans nokkakolari, nainen menetti henkensä.
Eli oliko taas itsari tien päällä ?
Mitä hittoota varten nuoret naiset alkaa ihteään lahtaamaan, elämä
edessä vielä monilta osin. Näitä tämmöisiä nettitrolli kirjoitteluita ei
kannata ottaa liikaa itteensä, täällä nyt jauhetaan joka tapauksessa
melkoista soopaa monin eri tavoin.
Nuorella ihmisellä voi olla edessään vielä ihan hyvä elämä, oli se
sitten ollut vaikka mitä siihen asti, voi se siitä vielä kääntyäkin.
Pliis, älkää ny hyvät ihmiset alkako vielä tuossa iässä lyömään
kinttaita tiskiin et tää oli sit tässä.
Mä kirjoittelen myös tänne aika rankkaakin tavaraa välillä, olen
mielenterveysongelmainen, hätistelen myös näillä kirjoituksilla
liiallisia stalkkareita niskastani vähemmäksi, ne ei kans varmana
tykkää kaikesta mitä sepustan.
Mut ei se silti sitä tarkoita, että jonkun pitäis ottaa munkin kirjoituksia
liian henkilökohtaisesti, nuoren ihmisen päätyä päättämään
päivänsä.
Jos voimat on lopussa, on syytä suunnata salille.