Miten se oikeen on, kun tässä syksyllä ja alakutalvesta nuo karhut aina rupiaa hiippailemaan nurkisa ja siitä joka vuosi syntyy ainakin meilläpäin hirviä häly. Että se on ny menny siällä ja täällä jne. Onko se karhu sitte niin tavattoma merkillinen otus, että sitä pitää joka syksy ihimetellä? Pittääkö sitä sitte karhua pelätä, sanokaa ny joku joka tiättää?
Mitä karhuista?
Kysyn vaan!
131576
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Alkaa olla väki vieraantunutta luonnosta.
Kun etelässä koululaiset näkevät karhun jäljet niin paikalle tulee petotutkijat, poliisi, ammattiauttajat ja penskat viedään bussilla koululle takaisin (maks 2 km).
Pohjoisemmassa kun joku näkee karhun jäljet niin koululaiset lähtevät katsomaan jälkiä, ja jos ei opettaja suostu niin oppilaat nostavat äläkän.
Kummaksi on touhu mennyt.
Karhut kuuluvat suomen luontoon, niin kuin ihminenkin. Karhut ja ihmiset voivat elää vaaratta sovussa, ihmisen on vain kunnioitettava luonnon luomaa.
ei kuulu ihmisten nurkkiin! Soitto vaan paikalliselle metsästysseuralle, niin paikalle tulee joukko vastuuntuntoisia metsämiehiä hoitamaan hengiltä tuo ihmisiä pelkäämätön ja vaarallinen karhu.
Kaikenmaailman viherpiiperöt ja itujen purijat ovat luoneet karhusta kuvan, että se olisi Disnymäinen nallukka, mutta se on verenhimoinen peto, joka pitää hoitaa pois hengiltä.
Non nii, siinähä sitä taas ollaakkii.
Emmie vieläkkää tiiä että pitäskö se karahu nyttesite ampua het tykilä vai saapiko tallustaa nurukisa? Jotta onko se tisneylantilaane, vai kääkö se tosissaa piälle ku hajun vain saapi?
Mite tämäkkii oikkee sitte lopulta liennee tämä asija?
viherpiiperö idunpurijoiden takia maaseutu joutuu kohta liriin näiden petojen kanssa. Helpointa olisi, kun vielä saisi laittaa haaskan pihapiiriin ja sen ympärille kunnon karhurautoja puolen tusinaa. Kyllä siinä karhu saisi kyytiä! Ja siitä se olisi helpointa sitten lopettaa hyvintähdätyllä luotilla.
Jos tapaat karhun aamulla puuceepolulta, niin kyllä sitä vois alkaa miettimään jo sen lopettamista. Onhan siitä silloin haittaa.
Ylipäätään jos käyvät tuttavallisiksi on vaara aina olemassa et menee jossain vaiheessa karhuilla ja ihmisillä sukset ristiin.
Nuo erämaiden karhut on olleet niin arkoja etten ole vielä koskaan päässyt näköetäisyydelle. Toisaalta olen varma että useampi niistä on minua väistänyt.
Pentu lähti kuusen alta livakkaan. Ja tuo oli alle kymmenen kilsaa ison kaupungin keskustasta. Mutta mitään paniikkia ei tullut.
Pelkääjät voivat käydä tutustumassa nalleihin vaikkapa Kuusamon suurpetokeskuksessa. Siellä isäntä näyttää miten niiden kanssa pelataan.
"Pentu lähti kuusen alta livakkaan."
Eikös tuo olekin niitä harvoja vaaranpaikkoja jos joutuu emon ja pennun väliin. Eihän sitä tiedä miksi se emo tulkitsee sen pennun karkuunlähdön. Eikä oo varmaan kaukana.
Vaarahan siinä on mutta ei siinä paniikit auta. Lähdin muina miehinä tulosuuntaan ja kiersin vähän kauempaa. Kyllä metsään kaikki mahtuvat sulassa sovussa. Ja karhu vaistoaa pelon siinä missä muutkin eläimet.
kasvata metsästysverinen karjalankarhukoira, ota se aina mukkaan kuin lähdet ulos , ja kivääri kans.
on viisasta pitää metsässä kulkiessa vähän meteliä että karhu kuulee ajoissa ja pakenee.
Karhusta ja sen hiippailustahan on puhuttu iät ja ajat, kirjoitettu useita kirjojakin. Liekö Suomen eläimistössä toista jolla niin monta kutsumanimeäkään.
Ei karhua pelätä tarvi, mutta ei sovi talvipesäänkään päätään työntää.
Molemminpuolista kunnioitusta ihmisen ja ikiaikaisen "Otson" välille, niin hyvä tulee.
ei hyökkää jos niillä ei ole pennut mukana ja satut pennun ja emän väliin - sitten voi olla totiset paikat.
Koskaan en ole nähnyt tai kuullut karhuja reissuissani Lapissa, en Norja enkä Ruotsinkaan.
Muutamia ahman jälkiä lumella ja napaketun ulinaa kuutamolla - ei muuta.
Itse pelkään susia enempi, niinkuin täällä sisäsuomessa, ne tuntuu jotenkin hirvittäviltä jos ne metsästää laumoina, siinä sitä on jo heikoilla ihminen ilman asetta.