Meillä on jokailtainen, vähintään puolitoista tuntia kestävä nukuttamisrumba... ollaan kokeiltu tissiä, syliä, vauvan omaa sänkyä, meidän sänkyä jne. mutta mistään ei ole apua! Vauva huutaa pää punaisena heti kun vaan astutaan makuuhuoneeseen! Tai vaihtoehtosesti ryömii ja kierii pitkin sänkyä. En jaksa tätä enää, joten nyt kun poika on 6kk, niin olen ajatellut, että vois koittaa unikoulua. Onko täällä ketään, jolla illalla nukkumaanmeno olisi ollut yhtä kamalaa tappelua kuin meillä ja jolla unikoulusta olisi ollut asiaan apua? KOKEMUKSIA? Olen kuullut unikoulusta olevan apua yöllisiin heräämisiin, mutta onko siitä apua myös nukkumaanmenoon illalla??????
unikoulusta apua?
uupunut
41477
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Meillä oli ton nukkumaan menon kanssa todellisia vaikeuksia ja pitkään. Päätettiin lopulta että annetaan tytön valvoo niin pitkään ku valvoo ja se autto pari kertaa valvo melkein yhteentoista (11) asti illalla, mut sit se rytmi löyty ihan itse. Tyttö rupes hieroo silmiä yhdeksän maissa ja sit otettiin vähän maitoon ja nukkumaan. Uni tuli melkein heti. Meni korkeintaan 5 min niin rupes tuhina kuulumaan. Unikoulu on vähän ristiriitanen homma. Kannattaa ensin kysyy neuvolasta neuvoja ennen ku aloittaa. Jotkut lapset voivat saada siitä pahoja traumoja. Ei tosin kaikki. Joillakin toimii hyvin, mut ite koittasin ensin tota valvottamista. Toimi meillä.
Itsellä on vain 1 lapsi, joka yöheräilyyn kyllästyin n. 6 kk iässä. Annoin lapsen huutaa hetken aikaa, sitten tutti suuhun, hyvää yötä, hetki hiljaisuutta, huutoa, tutti suuhun; minä ulos istuksimaan; tutti; hyvää yötä' jne...
Kolmantena yönä lapsen isä heräsi ja kysyi, miksi istut täällä, kun tyttö itkee.. Käskin painumaan takaisin sänkyyn.
Eli ei tule mitään traumoja, laita vaan nukkumaan.
Meillä "normaali" nukkumaanmenoaika oli kotiintulosta lähtien n. 23.00. Eli pakon sanelema oli tuo pakkonukutus - itsekin halusin nukkumaan kun vira loppui.
Meillä alkoi nukahtamisvaikeudet myös noin 6kk:n iässä - joka ilta oli aivan samanlainen 1-2 tunnin ralli kuin mitä kirjoitit. Kokeiltiin pinnasänkyyn nukuttamista, meidän sänkyyn nukuttamista, syliin nukuttamista... Neidillä vaan oli virtaa niin hirveästi, että mikään ei ollut hyvä. Koitettiin antaa myös valvoa, mutta silloin koko ilta oli yhtä huutoa ja kiukkuamista, kun tyttö oli jo aivan rättiväsynyt.
Välillä saattaa olla ilta, että uni tulee suht mukavasti, mutta sitten tunnin nukkumisen jälkeen neiti havahtuu hereille ja alkaa melkoinen melske. Pinna on kiristynyt niin isällä kuin äidilläkin aina välillä... Pari viikkoa sitten koitettiin kokeilla unikoulua; neiti omaan sänkyyn ja jäätiin kuuntelemaan huutoa - tosina iltoina sitä kesti 5, toisina 50 minuuttia! Ja ohjeiden mukaan käytiin aina välillä katsomassa ja peittelemässä tyttö takaisin pitkälleen. Joskus lapsi huusi niin, että oksensi iltapuurot sänkyynsä - ei siis tuntunut kauhean järkevältä...
Ikää neidillä on nyt paria viikkoa vaille vuosi, ja asian kanssa taistellaan siis edelleen. Tyttö kävelee jo kovaa vauhtia ja on muutenkin hyvin temperamenttinen ja touhukas, ja päivän touhut tuntuvat seuraavan iltaan ja uniin asti, mikä kuuluu tähän ikäkauteen. Samoin siis teilläkin varmaan uuden oppiminen ja pienokaisen maailman avartuminen sekoittavat elämää, toinen kun ei kertakaikkiaan malttaisi käydä unille.
Meillä on koitettu nyt antaa tytön valvoa klo 20-20.30 asti, sitten iltapuuro, yöpuvun vaihto, sama lyhyt Nalle Puh-satu joka ilta ja sitten omaan sänkyyn unille. Ainakin kolmena perättäisenä iltana neiti on nukahtanut alle 2 minuutin kun on sitten jääty silittelemään hiuksia. Mutta tästä illastahan ei taas tiedä... ;)
Voimia se vie, eikä paljon lohduta kun joku "valaisee" että kyllä ne sitten 15-vuotiaina nukkuvat!!! Onko teillä isovanhempia/kummeja tai muita läheisiä, jotka voisivat ottaa lapsen joskus yökylään? Yksikin rauhallinen ilta aikuisten kesken auttaa taas kummasti jaksamaan hankaliakin iltoja...
Jaksamista teille - niitä 15 vuotta odotellessa... =)