Oli kaunis talvipäivä Suolistossa, ja kaikilla oli lomaa. Pulinoiden asukkaat puuhailivat omissa hämärissä askareissaan. Kaikilla oli oma paikka missä olla, kaikki saivat olla rauhassa. Melkein liian uskottavaa ollakseen totta, eikös?
Pulinat kuului niiihin paikkoihin, joissa oli aina elämää. Enemmän tai vähemmän. Harvoin Pulinat oli täysin autio paria tuntia kerrallaan enempää. Vakkarit elelivät siellä Suolistotalossa, Nuorten siipirakennuksessa, Pulinoiden kerroksessa. Suolistotalo ei ollut oikeastaan kauhean turvallinen paikka asua, mutta Pulinoissa oli kunnon turvalukot. Joskus kikkailijat tekivät sinne joukkoryntäyksen, mutta harvoin ketään ulkopuolista kiinnosti koko palsta. Ainoastaan tietyt vakiokävijät, tuttavallisemmin vakkarit, kävivät siellä. He suorastaan asuivat siellä. Kuten vaikka Nasse-setä.
Nasse makasi migreenin (vaiko krapulan?) kourissa koviakokeneella sohvalla. Kaikki oli, sanotaanko vaikka nyt, päin persettä. Rahat vähissä. Pikkuhilusilla sai ostettua ainoastaan halpaa kaljaa, (toiselta nimeltään kusta) ja siihen hän oli kyllästynyt. Sitä lipitti ainoastaan, kun oli jo valmiiksi kännipäissään.
Kun ei saanut viinaa, täytyi se korvata jollain muulla. Jäätelö maistuisi. Makea ja viilentävä taivaan lahja, auttaisi varmasti näinkin surkeaan oloon. Mutta makujen pohtiminen oli aina yhtä hankalaa. Vanilja, mansikka, päärynä, mustikka, suklaa, minttu, lakritsi...päässä jo alkoi vähemmästäkin lennellä pikkutipuset. Joku oikein spesiaalimaku sen täytyy olla, Nasse tuumaili kömytessään ylös sohvalta. Valitettavasti jalat eivät kantaneet, ja Nasse kaatui päistikkaa kovalle lattialle. Ei se kamalasti sattunut, mutta kylläpä nyt suututti. Niinkin paljon, että Nasse huusi ja raivosi kurkku suorana.
Sillä saatiin kourallinen Pulinoiden asukkaita paikalle. Huoneeseen juoksi toinen toistaan kummallisempia ihmisiä; Kurpizza, Ebzu, Mr. Näätä ja Motari.
"Mikä nyt on hätänä Nasse?" Ebzu kiirehti viereen.
"Liikaa vaiko liian vähän viinaa?" Näätää kiinnosti.
"Mitä! Viinaa ei voi koskaan olla liikaa!" Nasse karjaisi. "Mutta nyt minä tahdon jäätelöä!" tämä vaati. Mutta sitten hän pyörtyi.
"Ai jäätelöä vai?" Kurpizza kummasteli.
"Niin kai sitten." Ebzu kohautti olkapäitään. "Totellaan Nassea. Hän varmaan virkoaa pian ja voimme kaikki syödä yhdessä jäätelöä." hän hymyili ja pinkaisi kellariin pakastimelle.
Mikä voisi mennä pieleen?
//joo no tästä lähtee vähä kämänen stoori eh
Pulinat kuului niiihin paikkoihin, joissa oli aina elämää. Enemmän tai vähemmän. Harvoin Pulinat oli täysin autio paria tuntia kerrallaan enempää. Vakkarit elelivät siellä Suolistotalossa, Nuorten siipirakennuksessa, Pulinoiden kerroksessa. Suolistotalo ei ollut oikeastaan kauhean turvallinen paikka asua, mutta Pulinoissa oli kunnon turvalukot. Joskus kikkailijat tekivät sinne joukkoryntäyksen, mutta harvoin ketään ulkopuolista kiinnosti koko palsta. Ainoastaan tietyt vakiokävijät, tuttavallisemmin vakkarit, kävivät siellä. He suorastaan asuivat siellä. Kuten vaikka Nasse-setä.
Nasse makasi migreenin (vaiko krapulan?) kourissa koviakokeneella sohvalla. Kaikki oli, sanotaanko vaikka nyt, päin persettä. Rahat vähissä. Pikkuhilusilla sai ostettua ainoastaan halpaa kaljaa, (toiselta nimeltään kusta) ja siihen hän oli kyllästynyt. Sitä lipitti ainoastaan, kun oli jo valmiiksi kännipäissään.
Kun ei saanut viinaa, täytyi se korvata jollain muulla. Jäätelö maistuisi. Makea ja viilentävä taivaan lahja, auttaisi varmasti näinkin surkeaan oloon. Mutta makujen pohtiminen oli aina yhtä hankalaa. Vanilja, mansikka, päärynä, mustikka, suklaa, minttu, lakritsi...päässä jo alkoi vähemmästäkin lennellä pikkutipuset. Joku oikein spesiaalimaku sen täytyy olla, Nasse tuumaili kömytessään ylös sohvalta. Valitettavasti jalat eivät kantaneet, ja Nasse kaatui päistikkaa kovalle lattialle. Ei se kamalasti sattunut, mutta kylläpä nyt suututti. Niinkin paljon, että Nasse huusi ja raivosi kurkku suorana.
Sillä saatiin kourallinen Pulinoiden asukkaita paikalle. Huoneeseen juoksi toinen toistaan kummallisempia ihmisiä; Kurpizza, Ebzu, Mr. Näätä ja Motari.
"Mikä nyt on hätänä Nasse?" Ebzu kiirehti viereen.
"Liikaa vaiko liian vähän viinaa?" Näätää kiinnosti.
"Mitä! Viinaa ei voi koskaan olla liikaa!" Nasse karjaisi. "Mutta nyt minä tahdon jäätelöä!" tämä vaati. Mutta sitten hän pyörtyi.
"Ai jäätelöä vai?" Kurpizza kummasteli.
"Niin kai sitten." Ebzu kohautti olkapäitään. "Totellaan Nassea. Hän varmaan virkoaa pian ja voimme kaikki syödä yhdessä jäätelöä." hän hymyili ja pinkaisi kellariin pakastimelle.
Mikä voisi mennä pieleen?
//joo no tästä lähtee vähä kämänen stoori eh
Vastaukset 21
Vanhimmat
En osaa vielä sanoa oikein mitään arvostelua, mutta jatka toki.
Tuo kun kerroit Suolistotalosta oli niin ihana! Jäi ajattelemaan. Haaveilua.
Jeeh. Jatkoa tulee varmaan vielä tämän päivän aikana.
Oi jes! Tämähän on kuin suolistotarinaparaati!
Nasse on seonnut :o
Ainahan se on vähän sekaisin
Haluan nähdä mihin suuntaan tarina menee.
Arvosana: 7,2
- Perussuolistotarina
- Kirjoitus kohdillaan
- Hieman liian vähän henkilöitä tässä alussa
- Hyvin kuvailtu alussa Suolistotaloa
JATKOA!
Ebzu hyppelehti kaikki 18 porrasta alas ja pakastimen luo. Nassen toivetta täytyi kunnioittaa, olihan hän sentään asiallinen keskustelija. Vanha pakastin avautui hiljaa narahtaen, ja kylmän ilman tuulahdus nostatti käsikarvat pystyyn. Ebzu kumartui valikoiman ylle, ja koitti löytää jonkun jäätelöpaketin. Näkymä oli kuitenkin aivan erilainen kuin yleensä, ja Ebzu kiljaisi pompaten kauemmas. Oliko hän nähnyt oikein? Oliko siellä ihan oikeasti viiksiä? Nielaisten Ebzu katsoi uudestaan. Kyllä. Kaikenlaisia viiksiä: amiksia, kalapuikkoja, mursuja...Ebzu ei ollut uskoa näkemäänsä. Vaikka hän suorastaan rakasti viiksiä, ei olisi hyvä juttu menettää mustikoita, mansikoita ja omenasosetta. Niitä ei muuten saisi pitkään aikaan. Ebzu ryhtyi raivoisasti lappaamaan viiksiä tieltä, jotta hän voisi nähdä taas pakasteet, ja todeta että joku oli vain pilaillut hänen kustannuksellaan. Julma pila, kaataa nyt viiksiä pakastimeen ja höynäyttää jotain luulemaan että pakastimen herkut ovat poissa. Samassa Ebzu kuitenkin kuuli kamalan rysähdyksen, ja säpsähti. Ääni kuului varaston oven takaa, ja siellähän ei pitäisi olla ketään. Pakokauhun vallassa Ebzu loikkasi pakastimen viiksimereen piiloon. Ties kuka hullu olisi tulossa, ehkä jopa kikkailijoita. Tuhmaa seuraa ei Ebzusta saisi, ei sitten millään, joten oli parempi pysyä poissa tieltä.
Jonkin ajan kuluttua Ebzu uskalsi avata silmänsä, ja näky sai hänet järkyttymään aina vaan pahemmin. Pakastin oli poissa, ja Ebzu istui suuressa salissa, jossa viikset vain leijailivat ympäriinsä. Tämä ei voinut olla totta.
Muitakin Pulinoiden asukkaita oli tullut olohuoneeseen, ja kaikki olivat saaneet kuulla tapahtuneesta. Nasse oli vaivoin nostettu takaisin sohvalle toipumaan.
"Missä ihmeessä se Ebzu oikein viipyy?" Fnfn tuskaili lattialla istuen.
"En tiädä. Ei hänellä varmaan mene enään kauan." Raippari uskoi.
"Ehkä hän on tippunut pakastimeen." Trotski vitsaili.
"Voisihan niin oikeastikin olla. Eihän pakastin mitenkään erikoisen täynnä ole, joten kurkottaessaan jäätelöihin hän on voinut tippua ja vaikka lyödä päänsä." Kurpizza tokaisi.
"Eiköhän päästäisi helpommalla, jos joku vain kävisi katsomassa." Jokutyyppi huomautti.
"No mene sitten!" Pofuksio sanoi kuivakasti, mutta Jokutyyppi ei tehnyt elettäkään mennäkseen kellariin.
"Minä kyllä voin mennä." Sinisiipinen ilmoitti.
"Esitä sinä sitten jaloa ja reipasta." Jokutyyppi tuhahteli itsekseen. Sinisiipinen nousi sohvalta suoristaen vaatteensa, ja katosi portaisiin. Alhaalla hän huomasi heti aukinaisen pakastimen, ja kiiruhti kurkkaamaan sisään. Siellä oli kaikkea mitä normaalistikin: marjoja, soseita, pakastekalaa, herne-maissi-paprikaa...Mutta missä Ebzu oli? Sinisiipinen päätti lähteä kertomaan näkemästään muille, ja oli juuri nousemassa kolmannelle portaalle, kun hän kuuli korviasärkevän pamahduksen, selvästi varaston oven takaa. Siellä Ebzu varmasti oli! Sinisiipinen kiiruhti ovelle ja avasi sen.
"Ebz- heei mitä sinä täällä teet?" tämä ärähti kummissaan.
"No, olin vain...harjoittelemassa..." Siiliö yskäisi ja tunki oviaukosta Sinisiipisen ohi.
"Ahaa..." Sinisiipinen mumisi, ja meni yläkertaan Siiliön perässä.
Pulinalaiset kääntyivät heti katsomaan, tuliko Sinisiipinen Ebzun ja jäätelön kera, mutta joutuivat pettymään.
"Mistä Siiliö oikein tuli?" Pofuksio älähti.
"Ihan sama..." Sinisiipinen henkäisi. "Ebzua ei löytynyt, jäätelöä kyllä."
"No siinähän tapauksessa kaikki on ihan hyvin! Katetaan pöytä!" Jokutyyppi hihkaisi.
"Häh? Ei, meidän kyllä täytyy löytää Ebzu ennen sitä." HeKeKee ilmoitti.
"Niin juuri. Mennään yhdessä kellariin." Näätä ehdotti, ja kaikki lähtivät kulkemaan kellariin.
JATKUU! (hiukan kämänen kyllä yhä mutta eiköhän tää tästä asetu)
Jes! Jes! Jesjesjes! Olen tärkeä osa tarinaa! *tanssii outoa tuuletustanssia* Mä oon paaras-mä oon paaras...
En heittäisi viiksiä koskaan pois.
Viiksiä...leijumassa ympäriinsä...
Tulee jotenkin mieleen kun Paavo Pesusieni ja Patrik päinvastoinpäivänä esittivät Jalmareita ja tanssivat sellasta jännää tanssia ja lauloivat "Oon Jalmarii, oon Jalmarii, oon Jalmari, Jalmari, Jalmariiii" hihihih joo mitä xD
Hyvä tarina! Odotan innolla jatkoa!
Jotenkin ihanan yksinkertaisesta asiasta lähtee liikkeelle. X) Olet hyvä kirjoittamaan.
Jännä tarina, jatka ihmeessä!
JATKOA! (Sori kun hiukan kesti, koneessa ei ollut nettiyhteyttä ja sain sen vasta tänään takaisin...)
Hetken kummasteltuaan uusia maisemia, Ebzu nousi ylös. Sali oli suuri, ja erittäin arvokkaan näköinen suurine kultapylväineen ja ikoneineen. Lähemmin katsottuna monivärisissä mosaiikki-ikoneissa oli viiksien kuvia. Kattomaalauksissakin oli huolellisesti kaartuvia, miltei oikean näköisiä kiiltäviä viiksiä ja verisiä ruusuja. Ebzun mielikuvitus alkoi laukkaamaan omia teitään; entä jos tämä oli täysin toinen ulottuvuus, unelmien maa? Ehkäpä ihmiset täällä osasivat samaistua hänen mielipiteisiinsä, eikä kukaan enää sanoisi hänen viiksifetissiään turhaksi hömpötykseksi? Oikeastaan, olikohan täällä edes ihmisiä....
Ajatusleikit sikseen, Ebzu komensi itseään, ja alkoi etsiä ulospääsyreittiä. Sali ei kuitenkaan ollut kamalan suuri. Viiksimaalaukset olivat kiehtovia, ja Ebzu olisi voinut jäädä ihailemaan niitä pitkäksikin ajaksi, mutta hänen täytyi selvittää paikan salaisuus. Hetken käveltyään, ja aina vaan uusia pylväsrivistöjä nähdessään hän alkoi jo vaipua epätoivoon. Paikka oli kuin labyrintti, aina vaan uusia maisemia jotka kuitenkin näyttivät melkein samanlaisilta kuin edelliset. Aina kun hän luuli löytäneensä uudenlaisen paikan, taas samanlaiset näkymät saapuivat kulman takaa. Viiksiä toisen perään, punaista, sinistä, vihreää, oranssia, liilaa, pinkkiä...mutta maisemissa oli kuitenkin jotain eroa entiseen, nyt näytti pimeämmältä. Aurinko, joka pilkotti kattokupolien läpi, oli laskemassa. Pimeässä täältä ei ainakaan löytäisi reittiä ulos. Nälkä kurni jo vatsassa, kaikki vaikutti toivottomalta. Lopulta Ebzu lyyhistyi maahan. Jalkoja pakotti, ja värisekamelska alkoi jo oksettaa. Pylväät tuntuivat kaatuvan päälle. Oliko hän lukittuna unelmiinsa?
Pulinalaiset olivat ahtautuneet kellariin, pakastimen ympärille.
"Tiikerijäätelöä, vaiko päärynää? Kuningatar?" IT tiedusteli nostellessaa paketteja risalle nojatuolille.
"Älä! Ne sulavat sillä aikaa kun etsimme Ebzua!" Santiny kauhisteli.
"Mistä me enää muka voisimme etsiä?" HeKeKee tuhahti.
"Voisitteko te tosiaan syödä rauhassa jäätelöä, kun yksi vakkareistamme on kadoksissa?" Fluttershy tiuskaisi pöyristyneenä.
"Joo? Ei häntä näy missään. Jos hän tosiaan haluaa leikkiä kuurupiiloa, se ei ole meidän ongelmamme." Jokutyyppi huokaisi pitkästyneenä.
"Ei hän tahallaan olis-"
"Lopettakaa! Riitely ei ole nyt hyväksi." Fnfn keskeytti ärtyneesti.
"Ei niin. Mutta olemme käyneet koko kellarin läpi, ja ei hän nyt pakastimessakaan voi piilotella." Kurpizza tokaisi.
"Minä katsoin varastosta, siellä ei ole muuta kuin Trotskin vanha polkupyörä." Raippari ilmoitti.
"Ei se minun ole!" Trotski puuskahti.
"Aivan sama." Raippari ulvaisi ja heitti dramaattisesti jäätelöpaketit lattialle ja kävi itse istumaan nojatuoliin, joka narahti varoittavasti. "Mutta nyt, kertokaa te miten menetellään." hän jatkoi välittämättä.
"No, Nasse taitaa olla etusijalla. Meille ei ole vielä selvinnyt, miksi hän kaipasi jäätelöä, ja hän vaikuttaa todella sairaalta. Jos annetaan hänelle jäätelöä?" HeKeKee ehdotti ja kumartui nostamaan jäätelöt tomuiselta matolta.
"Hyvä idea. Ebzun eteen meidän on tällä hetkellä hankala tehdä mitään, mutta voimme kai sentään hoitaa Nassen kuntoon, niin on yksi ongelma vähemmän." Siiliö myötäili.
Ja niin vakkarit kokoontuivat Nassen ympärille ja aloittivat jäätelöterapian.
Ebzu makasi pimeydessä ja hytisi kylmästä. Marmorilattian viileä pinta jäädytti paljasta ihoa, olihan hänellä vain t-paita ja Hello Kitty-yöhousut jotka olivat ainaki viisi senttiä liian lyhyet lahkeista. Pimeys oli vallannut salin, ja vain valkeina hohtavien pylväiden sumuiset ääriviivat erottuivat. Ebzu kaipasi Suolistotalon lämmintä turvaa ja hälinää. Täällä hiljaisuuden rikkoi vain katosta välillä tipahteleva rappaus, ilmeisesti ulkona myrskysi. Ainakin kattokupoliin näkyi ropsahtelevan pisaroita, vaikka ne olikin hankala erottaa. Paikassa oli ilmeisesti jonkinlainen äänieristys, koska luulisi nyt sateen kohinan kuuluvan sisälle asti. Ebzua väsytti hurjasti, mutta hän ei pystynyt nukkumaan. Toisaalta ei hän pystynyt etsimään reittiä uloskaan, kenties hän olisi eksynyt aina vain pahemmin. Mutta toisaalta, oliko sillä väliä? Ei hän kuitenkaan ikinä voinut tietää, jos ulospääsy olisi vain nurkan takana. Tai jos täältä ei edes pääsisi pois? Jos, jos, jos...
JATKUU!
Antaisin kymmenennnnmmmmm. Ainakin vielä -((XD
Vai viä Hello Kitty -((:D Olet löytänyt vihaamani asian.
Ai että oikein vihaat sitä :D Jotain vaan piti keksii...
Jäätelöterapia toimii varmasti. Jos vielä sattuisitte antamaan Ben & Jerry's Fairly nuts - jäätelöä 8P
Jaa-a, jaa-a...kahtoo ny *whatsapin pervohymyemoji*
NO MILLOIN SITTEN JATKAT KERRO JÄTKÄ!! PERVO MUL ON TYLSÄÄ NII ETTÄ VOISITKO NYT JOSKUS JATKAA VAI ETKÖ TEE SITÄ TÄLLE PALSTALLE????? MUA KUSITTAA. MIKS LAITOIT VIEL SEN KELLO HITTTYN TOHON TARINAAN??? KERRO NYT HETI JÄTKÄ. :3333333333333 OON NIIN TYHMÄ!!!!IHQ SORI OON SEKAISIN.
Oon samaa mieltä Hello Kitty on ylihypetetty paska
Moi mitä kuuluu onko nyt ihkuu mitä sulle kuuluu joutsijou
Kiitos hyvää kuuluu on tosi ihkuu hyvää mulle kuuluu joutsijou