Keskustelu on vain täysi-ikäisille

Tämän keskustelualueen sisältö ei sovi alaikäisille. Jatka vain, jos olet täyttänyt 18 vuotta.

Partnereiden määrä

Hei. Sain hiljattain tietää että seurustelukumppanini on hyvin paljon kokeneempi kuin minä, mitä tulee seksikumppaneihin. Olemme kummatkin vielä aika nuoria, sanottakoon sen verran kuitenkin että yli täysi-ikäisiä. Tiedän ettei tämän pitäisi vaikuttaa minuun, mutta jollain tasolla olen vaivaantunut - en halua mainita hänelle asiasta, koska olen varma että hän pahoittaisi siitä mielensä. Kyllä minäkin pahoittaisin jos roolit olisivat toisinpäin.

Itse en harrasta irtosuhteita - minulle seksi on jotain mihin vaaditaan muutakin kuin fyysistä vetoa, siihen tarvitaan tietty aste luottamusta ja vahvoja tunteita. Pidän kyseisestä henkilöstä äärimmäisen paljon, mutta en ole varma pidänkö siitä mitä hänen partnereiden määränsä kertoo - sitäkö että hän on "helppo saalis", jotain mitä lähes kuka tahansa pääsisi polkemaan?

Tämän lisäksi minulla on toinenkin ongelma mielessäni. Pelkään että jatkossa saatan nähdä hänessä hänen entiset seksikumppaninsa. Tietenkin oletin että hänellä on historiaa, mutta jotenkin vain järkytyin sen määrästä. Saatan myös kohdata itseluottamuksen puutetta, pohtia olenko huonompi tässä kuin mitä he olivat? On helpompaa olla paras pienestä määrästä kuin mitä suuremmasta. Vaikka omaankin asian suhteen itseluottamusta, olen aivan varma että tämä tulee vaivaamaan minuakin tässä mielessä.

Tiedän ettei minun pitäisi ajatella näin. Tiedän ettei se muuta hänen luonnettaan tai muita piirteitä - mutta voiko olla että hän onkin erilainen ihminen kuin luulin? Onko teillä neuvoja? Asia ahdistaa minua paljon lähinnä sen takia että olen niin kiintynyt.

Loppuun lisään vielä että olen mies, vaikkei sillä ole suoranaisesri merkitystä.
12270
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 12

Vanhimmat

Nosto.

Äänestä

Ei ole mulla yhtään Partneria, mutta Jonsered ja Husqvarna löytyy.

Äänestä

Mulla on Stihl.

Paljon kokenut on TODELLA PALJON PAREMPI. Koska liika arkuus ja teennäisyys on jäänyt pois.

Äänestä
  • Tuo voi olla sinänsä totta, ja pitkän aivoriihen vietettyä ystäväni kanssa, päädyin tähän tulokseen - ahdistus johtuu ainakin osittain (ellei kokonaan) siitä, että tunnen hänen 'lukunsa' takia olevani vähemmän erityinen. Ehkä huoli katoaa ajan myötä, ehkei.

    Itse olen suosinut parisuhdeseksiä - irtosuhteet eivät ole juttuni - joten oma lukuni itse sessioiden varsinaisessa määrässä luultavasti ylittää hänen lukunsa. Yksinkertaisesti ajateltuna sillä, että hän on tehnyt täysin samaa (kenties tosiaan jopa vähemmän) mutta useamman henkilön kanssa ei pitäisi olla väliä - ei hänen lukunsa mikään stratosfäärinen nyt kuitenkaan ole. Jostain syystä sillä vain on jonkinnäköinen merkitys, ihmisaivot osaavat olla hankalia. Kenties kateellisuus, omistuksenhalu on myös kytköksissä tähän? Mutta samalla ymmärrän ettei minulla häneen ollut oikeutta menneisyydessä.

    Hankalaa on elämä.

    Äänestä

On tavallista, että parikymppisillä tai vähän vanhemmilla naisilla on ollut selvästi enemmän partnereita kuin samanikäisil miehil.

Äänestä
  • Minulla on ollut noin 120 partneri. Lisää tulee joka viikko.

    Äänestä

Ei seksikumppanien runsas määrä kerro siitä, että tyyppi olisi jotenkin "parempi" kuin vähemmän seksipartnereita omaavat. Se kertoo vain siitä, että tyyppi on ollut aktiivinen ja hyväksynyt myös irtosuhteet.
Lähtökohtaisesti ketään ei voi tuntea läpikotaisin, eli hän voikin olla luonteeltaan aivan erilainen kuin luulit. Ikä ja kokemus kasvattaa sinuakin joskus.

Äänestä

Mielenkiintoista, kuinka aiheesta käydään kerrankin (pääasiassa) asiallista keskustelua. Yleensähän kehotetaan vain hankkimaan itsetunto.

Järjellä ajateltuna useita partnereita omannut ihminen ei ole mitenkään parempi tai huonompi, ainoastaan erilainen. Molemmissa on omat hyvät ja huonot puolensa, eli ehkä kyse sikälikin on ensisijaisesti makutottumuksista: vähän partnereita haalineella ajatusmaailma yksinkertaisesti on erilainen kuin irtoseksiin tottuneella? Eli sikäli kyseessä voi olla jonkinlainen alitajuinen pelko siitä, onko toinen sittenkään perusarvoiltaan riittävän samankaltainen.

Huonommuuden tunne on todennäköisesti täyttä roskaa. Irtosuhteissa seksi ei koskaan saavuta samanlaista henkistä tasoa kuin aidossa rakkausuhteessa. Ehkä seksi voi olla erilaista, mutta yleisesti ottaen tuskin parempaa. Vertailullisesti ne eivät oikein paini samassa sarjassa - on kuin vertaisit lempikirjaasi Hesarin mielipidekirjoitukseen. Lisäksi, samalla logiikalla useita muutaman viikon siellä täällä pätkätöitä tehnyt henkilö olisi alallaan asiantuntevampi kuin vuosia saman yrityksen liiketoimintaan perehtynyt ihminen. Kumpikohan oikeasti on "parempi" hommassaan?

Yleensä esille tuodulla itsetuntopuolella on varmaankin osittain osuutta asiaan. Miehiä on perinteisesti arvotettu naisvalloituksillaan, ehkä pikemminkin miesten keskuudessa kuin naisten. Monen naisen mielestähän naistenkaatajat ovat oikeastaan inhottavia. Tässä tapauksessa ongelma ehkä on vain oman pään sisällön ja länsimaisen mieskuvan yhdistelmä. Eli vähän sama tapaus kuin naisten rintakompleksi: pienirintaiset naiset kokevat usein riittämättömyyden tunnetta, vaikka suurimmalle osalle miehistä asialla ei ole niin väliä. Tätä puolta itsessään voi olla vaikeaa työstää, sillä perinteinen miehen kuva on niin syvällä kulttuurissa ja ehkä kotikasvatuksessakin.

Mainitsemasi arvostus-/erityisyyspuoli on melko mielenkiintoinen. Koet siis, että omasta mielestäsi seksi on niin erityistä, että haluat jakaa sen ainoastaan tarkkaan valittujen ihmisten kanssa? Onko tässäkin kyse oikeastaan siitä, että teillä on vain hieman erilaiset käsitykset seksistä? Kummankaan käsitys siitä, mitä seksillä haetaan, ei varmastikaan ole absoluuttisen oikea, joskin ymmärrettävästi voit itse tuntea arvostuksen puutteen tunnetta, kun et ole kumppanisi puolelta hänelle niin ainutlaatuinen. Kannattaa kuitenkin muistaa, että tämä tunne on todennäköisesti ainoastaan sinun itsesi kokema tunne, ja omalla kumppanillesi olet varmastikin kaikkein arvokkain ja rakkain.

Asiaa on hankala järkisyillä itselleen muotoilla. Ehkä kyse on pohjimmiltaan kulttuurillisista arvoista ja/tai kotikasvatuksesta, eli siitä millainen on miehekäs mies ja kunnollinen nainen?

Äänestä
  • Ensimmäiseksi kiitän vastauksesta, pitkä, yksityiskohtainen ja monipuolinen.

    Minulla on aiheita huonoon itsetuntoon - joskus sellainen olikin, mutta nykyään ei oikeastaan. Pelko ajatusmaailmojen erilaisuudesta voi johonkin pisteeseen asti olla tottakin - meillä on paljon yhteistä, sopivasti erilaisuuksia, tämä kenties se suurin ero käsityksissä.

    Olen saanut pienen käsityksen että hänellä olisi pientä katumusta menneisyytensä suhteen, varmuutta ei ole. En asiasta itse ole keskustelua aloittanut, mutta pienet vihjailut ovat antaneet osviittaa siihen suuntaan. Hän on esimerkiksi minua kehuessaan ihmetellyt mitä on jossain toisissa nähnyt - tämä taitaa kuitenkin olla aika tavanomaista siirappia. Hommien hoitamisesta paremmuudesta en osaa kommentoida, tahtoisin olla hänelle parasta jokaisella osa-alueella. Sen voin myöntää että helposti tunnen alemmuudentunnetta.

    Itse olen tosiaan saanut sen käsityksen että monia miellyttänee se, jos toisella on kumppaneiden lukumäärä mieluummin ilman sitä kymmentä siellä perässä - oli kyseessä mies tai nainen. On suorastaan hieman hämmentävää että miehiä joskus arvostetaan hoitojen määrän perusteella.

    Seksin koen tosiaan juuri tuolla tavalla. Se on minulle yhtä paljon henkistä, kuin fyysistäkin. En halua liikaa tyhmiä lisäyksiä historiaani. Tässä siis tosiaan on oltava jonkinnäköinen näkemysero. En oikeastaan tiedä miksi tämä päässäni kummittelee - hän on kyllä osoittanut että olen hänelle erityinen mutta ... Äh. En vain tiedä. Järkeä tällaisiin asioihin on tosiaan hankala saada.

    Äänestä

  • Mielensäpahoittanut kirjoitti:

    Ensimmäiseksi kiitän vastauksesta, pitkä, yksityiskohtainen ja monipuolinen.

    Minulla on aiheita huonoon itsetuntoon - joskus sellainen olikin, mutta nykyään ei oikeastaan. Pelko ajatusmaailmojen erilaisuudesta voi johonkin pisteeseen asti olla tottakin - meillä on paljon yhteistä, sopivasti erilaisuuksia, tämä kenties se suurin ero käsityksissä.

    Olen saanut pienen käsityksen että hänellä olisi pientä katumusta menneisyytensä suhteen, varmuutta ei ole. En asiasta itse ole keskustelua aloittanut, mutta pienet vihjailut ovat antaneet osviittaa siihen suuntaan. Hän on esimerkiksi minua kehuessaan ihmetellyt mitä on jossain toisissa nähnyt - tämä taitaa kuitenkin olla aika tavanomaista siirappia. Hommien hoitamisesta paremmuudesta en osaa kommentoida, tahtoisin olla hänelle parasta jokaisella osa-alueella. Sen voin myöntää että helposti tunnen alemmuudentunnetta.

    Itse olen tosiaan saanut sen käsityksen että monia miellyttänee se, jos toisella on kumppaneiden lukumäärä mieluummin ilman sitä kymmentä siellä perässä - oli kyseessä mies tai nainen. On suorastaan hieman hämmentävää että miehiä joskus arvostetaan hoitojen määrän perusteella.

    Seksin koen tosiaan juuri tuolla tavalla. Se on minulle yhtä paljon henkistä, kuin fyysistäkin. En halua liikaa tyhmiä lisäyksiä historiaani. Tässä siis tosiaan on oltava jonkinnäköinen näkemysero. En oikeastaan tiedä miksi tämä päässäni kummittelee - hän on kyllä osoittanut että olen hänelle erityinen mutta ... Äh. En vain tiedä. Järkeä tällaisiin asioihin on tosiaan hankala saada.

    Uskoisin kyllä, että jos kumppanisi sanoo sinun olevan hänelle parasta (elämänalueesta riippumatta), hän myös tarkoittaa sitä. Usein päättyneistä ihmissuhteista jää jollain tavalla paha maku suuhun, minkä vuoksi menneet suhteet myös värittyvät negatiivisesti. Usein kuuleekin ihmisten ihmettelevän, mitä ihmettä oikein on jossain exässään nähnyt, eikä kyseessä ole mitään siirappia. Rakkaus tekee omasta kumppanista miellyttävän ja parhaan, eikä sitä ole mitään järkeä alkaa kyseenalaistamaan.

    Oletko puhunut kumppanillesi asiasta asiallisesti? Eli sillä lähestymiskulmalla, että sinulla on asiasta kurja mieli, ja haluaisit keskustella asiasta - ei sillä, että haluat syytellä kumppaniasi. Yhteinen puhuminen voi auttaa, tai ainakin se lienee parempi kuin hautoa asiaa yksin päässään.

    Entä osaatko sanoa, onko ongelmasi omiin tunteisiisi pohjautuen enemmänkin sitä, että koet itsessäsi olevan jokin ongelma (riittämättömyys, kokemattomuus tms.) vai että kumppanisi on silmissäsi jotenkin "huono"? Varmaankin osittain molempia, mutta näkökulman tiedostaminen voisi auttaa asian käsittelyä.

    Lopuksi vielä täytyy kysyä, kuinka on seksielämänne laita? Usein epätyydyttävä seksielämä poikii juuri tämmöisiä ongelmia - tai sama toisin päin.

    Äänestä

Törmäsin tähän keskusteluu ja olisi mielenkiintoista kuulla kuinka tilanne kehittyi? Onko puhuminen auttanut ja onko asia lakannut vaivaamasta?

Äänestä

siis kokemattomuus ja downshiftaaminen ei oikee oo juttu. Se on aika vaikeeta, että jollain ei ole elämää..... mutta..... on sillä kumppaneittekin määrällä rajansa..... kuka sanoo sitten sen oikean määrän....

Itse itedän kaksi ihmistä.... vastakkaisesta sukupuolesta joilla on ollut paljon irtosuhteita. Toinen näistä ei hoitanut ehkäisyä kondomilla ja tuloshan on karmea.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Mielensäpahoittanut kirjoitti:

Hei. Sain hiljattain tietää että seurustelukumppanini on hyvin paljon kokeneempi kuin minä, mitä tulee seksikumppaneihin. Olemme kummatkin vielä aika nuoria, sanottakoon sen verran kuitenkin että yli täysi-ikäisiä. Tiedän ettei tämän pitäisi vaikuttaa minuun, mutta jollain tasolla olen vaivaantunut - en halua mainita hänelle asiasta, koska olen varma että hän pahoittaisi siitä mielensä. Kyllä minäkin pahoittaisin jos roolit olisivat toisinpäin.

Itse en harrasta irtosuhteita - minulle seksi on jotain mihin vaaditaan muutakin kuin fyysistä vetoa, siihen tarvitaan tietty aste luottamusta ja vahvoja tunteita. Pidän kyseisestä henkilöstä äärimmäisen paljon, mutta en ole varma pidänkö siitä mitä hänen partnereiden määränsä kertoo - sitäkö että hän on "helppo saalis", jotain mitä lähes kuka tahansa pääsisi polkemaan?

Tämän lisäksi minulla on toinenkin ongelma mielessäni. Pelkään että jatkossa saatan nähdä hänessä hänen entiset seksikumppaninsa. Tietenkin oletin että hänellä on historiaa, mutta jotenkin vain järkytyin sen määrästä. Saatan myös kohdata itseluottamuksen puutetta, pohtia olenko huonompi tässä kuin mitä he olivat? On helpompaa olla paras pienestä määrästä kuin mitä suuremmasta. Vaikka omaankin asian suhteen itseluottamusta, olen aivan varma että tämä tulee vaivaamaan minuakin tässä mielessä.

Tiedän ettei minun pitäisi ajatella näin. Tiedän ettei se muuta hänen luonnettaan tai muita piirteitä - mutta voiko olla että hän onkin erilainen ihminen kuin luulin? Onko teillä neuvoja? Asia ahdistaa minua paljon lähinnä sen takia että olen niin kiintynyt.

Loppuun lisään vielä että olen mies, vaikkei sillä ole suoranaisesri merkitystä.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu