Onko naisen mielestä aivan mahdotonta edes yrittää tutustua näennäisesti hiljaiseen ja sulkeutuneeseen mieheen. Sitähän mä olenkin, mutta kuten jo sanoin, vain näennäisesti. Varsinkin lapsena olin todella ujo, muunmuassa (yksin) esitelmät luokan edessä olivat yhtä painajaista. Nykyään (vähän vanhempana) oon oppinut elämään itseni kanssa, eikä esim. esiintyminen suuren joukon edessä jännitä enää ollenkaan. Eikä itseni naurunalaiseksi saattaminen ole enää pahin pelkoni, sitä toki toisinaan tapahtuu, mutta en tunne häpeää siten kuin ennen. Mukavaa vaan välillä käyttäytyä vähän tyhmästi(ihan niinkuin kaikki muutkin).
Nykyään ujouttani ei kukaan pysty ulkopäin havaitsemaan. Se on vaan sitä että en usko että kukaan, varsinkaan nainen, voi olla musta oikeasti kiinnostunut. Siksi varmaan katselenkin naisia vähän "alta kulmien". Kuten eräs tuttu "ystävällisesti" artikuloi, perusilmeeltäni näytän vittuuntuneelta. Ei ole tarkoitus.
Lukuisia ihastumisia on ollut(katseltu toisiamme puoli vuottakin) mutta kukaan ei ole antanut mulla mahdollisuutta näyttää mitä mä oikeasti olen. Koskaan en ole seurustellut, en lähelläkään. Kukaan nainen ei ole puhunut kanssani minuuttia kauempaa. Vai pitäisikö sanoa että mä en ole puhunut minuuttia kauempaa.
Kuulostiko tää nyt ihan kamalalta?
Nykyään ujouttani ei kukaan pysty ulkopäin havaitsemaan. Se on vaan sitä että en usko että kukaan, varsinkaan nainen, voi olla musta oikeasti kiinnostunut. Siksi varmaan katselenkin naisia vähän "alta kulmien". Kuten eräs tuttu "ystävällisesti" artikuloi, perusilmeeltäni näytän vittuuntuneelta. Ei ole tarkoitus.
Lukuisia ihastumisia on ollut(katseltu toisiamme puoli vuottakin) mutta kukaan ei ole antanut mulla mahdollisuutta näyttää mitä mä oikeasti olen. Koskaan en ole seurustellut, en lähelläkään. Kukaan nainen ei ole puhunut kanssani minuuttia kauempaa. Vai pitäisikö sanoa että mä en ole puhunut minuuttia kauempaa.
Kuulostiko tää nyt ihan kamalalta?
Vastaukset 25
Vanhimmat
Oletko ruma tai pukeudutko rumasti?
Muuten ei ujous haittaa tossa mittakaavassa, mitä kerroit, mutta jos et ole viehättävä niin se voi myös olla syy miksi naiset ei halua olla lähelläsi...
Apua! En mä osaa sanoa oonko ruma vai en. Ei mua oo kukaan arvostellut ääneen. Ei oo mitään hajua. Omasta mielestäni oon ihan ok-näkönen. Ihan sama mulle. Noh, ainakin vartalo on kunnossa. Ei mikään ihme jos on urheillut näinkin paljon kuin minä. Se on sitten eri asia pitääkö nainen lihaksista.
Pukeudun rennosti. Ei kuitenkaan mikään teini/hip-hop-tyyli. Vois kai ne housut silti välillä vähän korkeemmalla olla. Pukeutumisessa periaattenani: ei väreille/ruuduille/raidoille, kyllä mustalle/harmaalle/valkoselle/tummille yksivärisille. Tai pitäähän niissä vaatteissa nyt jotain yksitysikohtia olla, mut ei mitään semmosia jussi-paitoja, you know.
Sait mut kyllä hymyileen... tää on joku vitsi... sä kuulostat ihan hyvältä ja tunnut mukavalta. Minkä ikäinen sitten olet?
...ei tää kyllä mikään vitsi oo. Ikää on onneks vasta 21, eli ei sen puolesta vielä mitään hätää. Täydelliseen erakoitumiseen on vielä ainakin vuosikymmenen matka.
Eihän sulla ole sitten mitään hätää... ja lihakset sekä hyvä kroppa on aina plussaa!
Kyllä sä vielä ehdit. Etkö käy sitten baareissa näytillä tai vedä rohkasuryyppyä?
Itse olin muuten ennen varmasti ujompi kuin sä!
Oon muuten 23v. nainen. Voit laskee tän ihan hyvin meriitiks kun pystyt "jutteleen" mun kanssa. heh.
Mun perusilme on niin "vittuuntunu" ettei kukaan istu edes bussissa mun viereen.
Niin ja baarissa jätkät tulee sanoon mulle tyliin... "ei tää ny noin kamalaa ole" ja "piristy vähän".
En tietenkään aina näytä tympääntyneeltä, mutta olen huomannut että liika hymyily väsyttää kasvolihaksia.
Että olisi ollut mukava enemmänkin jutustella, mutta taisit jo häipyä.. No mä meen nyt nukkuun, täytyy herätä 4.15.
oon baareissa käynyt. Pari-kolme kertaa vuodessa. Niissä on jotenkin ahdistava tunnelma, pitäis hirveesti olla jotain ihme säätöö. Ja sit tulee paha mieli kun ei saanutkaan mitään aikaiseksi :) Oon siitä erikoinen että en tule yhtään rohkeammaksi naisten suhteen vaikka miten monta rohkaisuryyppyä ottaisin. Tyhmemmäksi kylläkin.
Niin että millainen nainen sua kiinnostaa? Onko liian aggressiivista jos nainen tulee jutteleen ja on aidosti kiinnostunut susta?
Tai että mistähän haluaisit yleensä jutella naisen kanssa?
Eihän siellä baarissa tarvi mitään olla säätämässä vaan rentoutumassa ja jos jotain löytyy, niin hyvä.
Kyllä mä itse yritän olla se joka aloittaa.
Olishan se tietysti mukava jos nainen tulis jutteleen. Mutta jos totta puhutaan niin sitä kai pelkäänkin. Sillon se tilanne ei olis enää mun hallinnassa, ja sekös olis pelottavaa. Niin on jopa kerran tapahtunut(en kyllä tiedä oliko oikeasti kiinnostunut). Tuli pieni paniikki.
No mun kanssahan vois jutella melkein mistä vaan, kyllä mä tiedän monestakin asiasta. Vaikka sitä ulospäin ei näkiskään. Kunhan nainen vain ymmärtäisi sen että en ole läheskään aina samaa mieltä, eikä hänenkään tarvi myönnytellä. Väittely ja erimieltä oleminen on aina mukavaa.
Naiset kiinnostaa laidasta laitaan.
mun kanssa olisit kai ihan shokissa, koska yleensä kun mua ujostuttaa puhuessani miehelle, puhun entistä enemmän.. enkä edes huomaa sitä vasta kuin toinen sanoo jotain että mä tiedän susta tosi paljon ja sä et musta mitään.. koska mä oon hermostuksissani puhunu kaikki mitä päähän on pälkähtäny. sillee.
ei mua "höpöttäminen" sekoita. Varsinkin jos oltais jo päästy juttuun. Mulla on vaan alkukankeutta. Se on justiin se että jos joku yllättäin tulis "kiivaasti" jutteleen mulle niin menisin kipsiin.
mutta... öitä
tilanteiden tai elämän tarvitse olla hallinnassa. Tai paremminkin ne eivät sitä ole, vaikka niin luulisi. Ajatteleppa olevasi Linnanmäellä vuoristoradassa, jossa jännität aivan sairaasti.
Jossain vaiheessa jännitys käy ihan sietämättömäksi, jolloin joudut sitten rentoutumaan. Silloin jopa voit nauttia vuoristoratakierroksestasi.
Tunteet ja tutustuminen vastakkaiseen sukupuoleen on kuin olisit vuoristoradassa. Kun rentoudut, voit nauttia enemmän ja juttukin luistaa kun ei jännitä.
On mielenkiintoista kun erilaisia mielipiteitä. Miten eri tavoin voikaan ajatella asioista. Eikä mitkään niistä ole oikeita tai vääriä. Kaikki varmaankin täydentävät paremmin kokonaisuutta.
Hymyillessä ja nauraessa kasvolihakset ovat rennoimmillaan. Pikemminkin tiukka perusilme jännittää kasvolihaksia.
Alkakaa nauruterapia ja opetelkaa nauramaan itsellenne. Häviää turhat jännitykset.
Että ihan sama, mitä mieltä sun kasvolihakset on, mulla ainakin väsyy ylettömästä hymyilystä.
Toiseks mulla ei ole tiukka perusilme, vaan se on mun oma perusilme.. joka näyttää siltä kuin olisin vihainen.
tuo perusilmeesi saattaa vaikuttaa asiaan.
Juoksetko karkuun naisia? Jos sulla on alituinen pakoreaktio päällä et ehdi rentoutuun, saati sitten jutteleen.
Juuri ne ujot tyypit ajattelevat päässään niin monia ajatuksia. Näkeehän sen, että höyry päästä sauhuaa. : ) Niihin ajatuksiin vois olla kiva tutustua paremmin.
...Miksei nykyihmiset tajua että me maanhiljaiset olemme kuin höyrykoneita?
Pidettävä "tulta" alla ennen käynnistystä tuntikausia, mutta kun riittävä "paine" saavutetaan niin sen kun antaa "pyöriä" rauhassa.
Ei se sitten ihan "pikkutöyssyyn" pysähdy.
Nämä "nykymoottorit" käyvät heti suurilla kierroksilla ja ensimmäisestä "töyssystä" yritetään ylikierroksilla selvitä, tajuamatta mahdollisen konerikon syitä ja seurauksia.
Mun mielestä hiljaiset ja vaatimattomat miehet on tosi seksikkäitä! Itseään täynnä olevat ja röyhkeät maailmanvalloittajat ei kiinnosta. Mutta miten tällainen ujompi nainen saa teidät potkaistua liikkeelle? Kun en ole itse mikään aloitteentekijä, niin miten teitä voisi lähestyä? Vai joudunko tyytymään "konerikkoisiin" - he kun niin aktiivisesti naisia piirittävät.
sanonta "hiljaisissa vesissä ne parhaimmat kalat uivat" : )
Pitää paikkansa, mutta kun se alkuun pääseminen on niin vaikeaa ja odottavan aika tuskastuttavan pitkä. Antakaapa vinkkiä miten hiljaista miestä lähestytään?
No, miten yleensä lähestyisit miestä? Sanoisin että ujoa miestä(tai naista?) ei kannata yhtäkkiä lähestyä keskustelumielessä. Juttu jää hyvin todennäköisesti lyhyeksi, ja hiljaisuus on helppo tulkita väärin. Paitsi jos on itsekin ujo niin voi olla että yhteinen taajuus löytyy(?). Sen sijaan kannattaa suoraan ehdottaa kahville tms. tai ainakin kertoa melko suoraan mitä haluaa. Ei kuitenkaan kovin julkisesti.
Ehkä kaikkein (miehen kannalta) kivuttomin tapa olisi vaan odottaa. Varsinkin tilanteissa, joissa ei ole kummankaan osapuolen kavereita eikä hirveästi muita ihmisiä läsnä, saattaa ujokin mies uskaltaa lähestyä. Edellyttäen että nainen on katseellaan tai muuten tehnyt selväksi että lähestyä saa. Mutta ei saa painostaa. Ja odottamaan joutuu kauan, jos mies on samanlainen jahkailija kuin minä.
Näin siis minä.
Sellainen vähän pitempi ns. "ajatustauon" jättävä kiinnostunut suora katsekontakti toimii minuun.
"Vahinko" eli samoinpäin väistäminen ja se taaksepäin katsominen...
Ylittää jopa "kielimuurin ja roturajat"
Suora toiminta, fyysinen kosketus "sulattaa jään"
"Omituiset" harrastukset tai työ...
Näillä minua "on viety" mutta näistä ei ole tullut minkäänlaista pysyvämpää suhdetta,yleensä syynä asuinpaikka tai maa, maanosa.
Eli näinkö?
Kohdatessamme jään tuijottamaan typerästi, kompuroin, törmään sinuun ja kun en muuten pysy pystyssä niin jään roikkumaan kaulaasi. Sitten en pyydäkään anteeksi, vaan sanon "harrastan muuten albanialaisia kansantansseja ja keräilen muovikasseja...
Miksi outo ammatti herättää kiinnostuksesi? Entä onko tällä keskustelupalstalla roikkuminen riittävän omituinen harrastus...
"Sisäistit" sanomani, tavallaan "oikein"
Mutta väitän että kuvailemani "katseen" tai "tapahtumasarjan" tunnistaa, eikä jätä asiaan enää "tulkinnanvaraa"
"Outo" ammatti tai harrastus ei yleensä ole senkaltaisen ihmisen juttu jonka päässä ei ole riittävästi "tilaa älylle"
"Jos" tällä palstalla roikkuminen on "harrastus" niin miksei, mutta se ei saa olla "ainut"
Etköhän sä siitä "selviä".... Kuulostat hyvälle tyypille, kyllä joku nainen sut kohta nappaa.... ;)