Kertakaikkisesti. Liian monimutkaista ja vaikeaa. Olen yksinkertainen ihminen ja nautin yksinkertaisista asioista. Positiivinen realisti, en jaksanut märehtiä epävarmuudessa ja minulle oudossa pelailussa. Olkoon elämä mitä on ja menköön minne menee, minä siinä mukana - tosi elämässä ja jalat maassa. En jaksa vääntää ja kääntää enää, tätä ihastusta kesti se pari kuukautta ja kovin yksipuolista oli. Silläkin ihastumisella toki näen suuren tarkoituksen ja syyn, "tietämättömälle" miehelle A kiitos, ja näkemiin. Helpotti! T. Nainen joka on tottunut kulkemaan omia polkujaan eikä ole pätkän vertaa kärsivällinen :)
Nyt loppui
ihastus
6294
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mutta rakkaushan on kärsivällinen... ja vain harvoin yksinkertaista. Ei se sitten sen kummempaa ollut jos pystyy laittamaan heti luukut kiinni. Minäkin ajattelin kerran, että olkoon jos ei kelpaa ja riuduin vuoden. Hetkeksi siis ylpeys kävi lankeemuksen edellä, mutta eksyi...
Joo, korjaus. Pakkokaipaaminen ja väkisinihastus loppui. Tykkään hänestä edelleen, kuitenkin ilman mitään odotuksia tai toiveita omalta puolelta. Siksi helpotti, kun ei tarvi miettiä, pitäiskö sanoa jotain tai tehdä asian eteen jotain. Elän asian mukaan enkä väkisin koita vääntää. Eli ei nyt sentään ihan lyöty luukkuja kiinni :). Rakkautta ei mielestäni voi tulla ennen kuin tuntee toisen paljon paremmin, oman pään sisällä muodostettuun kuvaan voi ihastua mut rakastua?
Totta mitä rakkaudesta puhut. Ihastumistakin vaan on monenlaista. Joskus tosi pinnallista ja menee ohi parissa viikossa ilman vastakaikua.. joskus jää jäytämään vuosiksikin ihon alle. Mutta R-sanaa en ole sanonut elämässäni kuin yhdelle naiselle.. no kahdelle, mutta toiselle vasta jälkikäteen suhteen päätyttyä kun pääsin ajan kanssa sinuksi tunteitteni kanssa. Olin liian haavoilla silloin myöntämään itselleni, että rakastin ja pilasin koko homman. Pyysin jälkikäteen anteeksi.
Olin tulkitsevinani, että olit avannut tuonne ikävä -puolellekin ketjun. Olenko ihan väärässä? Sattumalta lukaisin ja oli niin samankaltainen tarina ja ajatukset sen aloittajalla.
Miten ihastuksesi sai alkunsa?
Et ole väärässä, kyllähän se minä siellä ikävä puolellakin olen. Tältä puolelta aloitin ylipäätään kirjoittelun ja toiselle puolellekin jatkoin. Tulin kai siihen pisteeseen asioiden kanssa, että pakkoko sen ihastumisen ja ikävöinnin on olla niin kurjan kaihoisaa -protestiviesti tuli ;). Oikeesti ihastumisen ja tykkäämisen tunteet on valtava positiinen voimavara, en tiedä miksi pitäisi niin surussa rypeä?
En ole koskaan jaksanut ihastua pitkiksi ajoiksi varsinkaan ilman selkeää vastakaikua, olen vaan sellainen luonne. Minusta ei valitettavasti ole hienovaraisesti piirittämään toista kuukausiksi ja toisiksi, töräytän asiani suoraan ja se on sitten ollut siinä. Tässä tapauksessa olenkin toiminut ihan luonteeni vastaisesti, mikä asiat huomioiden on ehkä hyvä juttu.
Töiden kautta tähän mieheen törmäsin. Luulenpa että ihminen oli ajatuksiltaan ja olemukseltaan sellainen, että herätti huomioni, ylipäätään herätti minut monellakin tavalla.
Oletko enemmänkin hänen kanssaan päässyt jakamaan ajatuksia vai perustuuko hänen ajatusmaailman samankaltaisuus enemmän mielikuvaan?
Mä olen myös yleensä hyvin suoraviivainen, mutta silloin kun todella kolahtaa oikein pohjanmaan kautta salamana, niin menen kyllä puihin jos ympäristö on haastava. Ja täytyy muistaa, että kaikenlaiset työkuviot kun on mukana yhtälössä, niin se mutkistaa asioita paljon. Siinä on niin iso mahdollisuus kasvojen menetykseen, pelko juoruilusta kun ei toista tunne jne, että rima nousee todella korkealle. Se vaatii aikaa ja varmuutta ihan eri tavalla kuin kohtaaminen vaikka kaverilla illanistujaisissa.
Itse olen työelämässä kerran jahkaillut monta kuukautta ennen treffeillepyytämistä (lähti), mutta kaverin juhlissa kysyin suoraan parisuhdestatusta ja kiinnostusta lähteä ulos noin tunnin tuttavuuden jälkeen. Tässä on kyllä vielä se, että pitkä kiinnostusaika syventää ihastumista väittäisin, joten kynnyskin kysyä kasvaa omien tunteiden myötä. Tällainen ajatus...
Töiden kautta ajatusmaailmaa avattu, muttei mitenkään syvällisesti. Jotain kemiaa olen ollut aistivinani ja eiköhän se edelleen siellä ole, ei siis olla saman katon alla töissä eikä nähdä kovin usein. Mutta kertomasi asiat avaa kyllä asioita minulle. Ja tuon puihin menon tunnistan...Mut toisaalta sehän on hyvä asia, koska se kertoo että toisella on toiselle merkitystä.
Ihastun harvoin, kun olen sekä ronkeli että ujo. Ja olen aika tasainen luonteenlaatu, siks nämä vahvat vuoristoratatunteet on hirvittäneet minua, varsinkin jos onkin niin että juttu on ihan oman mielikuvituksen tuotetta tai toinen ei vaan millään kuitenkaan voi. Siksi loppui pakkoihastus, laitetaan tilaa molempien ympärille.