Vieläkö moni ikäluokkamme edustaja suunnittelee, tai jopa valmistelee paikkakunnan tai asunnon vaihtoa?
Olkoon sitten kyse omistus- tai vuokra-asunnosta.
Jos, niin liittyykö siihen myös asumismuodon muutos?
Mummomme olivat rakastuneet talojensa lastulevyihin eivätkä ironneet niistä kuin pakon edessä. Toinen kuolleena.
Eräs tuttavapariskunta on vastaavasti muuttoherkkä. Vaihtaa asuntoa pienellä alueella kerrostalon kolmiosta toiseen samanlaiseen.
Me olemme itse juurtuneet 11-vuoden aikana tähän nykyiseen ja ajatuskin muutosta tuntuu vastenmieliseltä.
Olkoon sitten kyse omistus- tai vuokra-asunnosta.
Jos, niin liittyykö siihen myös asumismuodon muutos?
Mummomme olivat rakastuneet talojensa lastulevyihin eivätkä ironneet niistä kuin pakon edessä. Toinen kuolleena.
Eräs tuttavapariskunta on vastaavasti muuttoherkkä. Vaihtaa asuntoa pienellä alueella kerrostalon kolmiosta toiseen samanlaiseen.
Me olemme itse juurtuneet 11-vuoden aikana tähän nykyiseen ja ajatuskin muutosta tuntuu vastenmieliseltä.
Vastaukset 38
Vanhimmat
Ikääntyneellä ihmisellä on auttamattomasti muutto hyvä tehdä ajoissa (niin mikä on ajoissa) sillon kun on vielä jonkinlaisessa kunnossa -- Muutto on iso asia .
Itse muutin heti kun sain tästä haluamastani talosta pienemmän asunnon . Hissi on tärkeä ja hyvät kulkyväylät
Kun muuttaa on katsottava tulevaisuuteen .
On helpotettava kaikin mahdollisein tavoin arkea .
Vielä kun muistikin on jotenkin kunnossa --uuteen on aina pikkusen opettelemista . Vaikka olisi nuorempikin
Nyt olenkin tyytyväinen tähän minu viimeiseen maanpäälliseen asuntooni . Toivon vaan että saan kauan nauttia näistä mukavuuksista .
Ole onnellinen! Olet hakeutunut haluamaasi, etkä ajautunut vaihtoehdottomaan.
Täytyy onnitella myös realismista ja muutosvalmiudesta jotka eivät suinkaan ole itsestään selvyyksiä!
Mekin kuvittelemme asuvamme viimeisessä asunnossamme mutta mikä on tilanteemme toisen leskeytyessä?
Asuntomme on sen verran pieni, ettei siinä yksin asujakaan eksy joten se ei liene ongelma.
Alueellinen sijaintikaan ei aiheuta paineita.
Alkuperäinen kysymys tuli mieleeni kun kauhulla havaitsin muutoskammoisen ( muuttokammoisen ) asenteeni.
Olenko todella näin paikoilleni mömmähtänyt?
Reilu 10-vuotta sitten, kun asiat näyttivät toisilta, keskustelimme vaimoni kanssa vaihtoehdosta, että hän leskenä muuttaa pk-seudulle, lähemmäksi nyt kahden polven jälkikasvua.
Onneksi perusteet muuttuivat.
Katselin ma iltana Teemalta mesenaatti pariskunnnan Juho ja Maria Lallukan elämän taivalta, Molempien syntymäpaikka oli Kannaksella Räisälässä. Varsin vaatimattomista olosuhteista olivat lähtöisin Juho Lallukka vaimonsa kanssa kohosivat ajan vieriessä erittäin varakkaiksi. Lapsettoman pariskunnan sydäntä lähellä olivat taiteilijat.
Mikäli osasin selata Yle Areenaa ohjelma tulee uusintana 4.1.2015 klo 20-. Kannattaa pitää muistissa harvoin näin hyvää ohjelmaa kanavilta tulee.
Otin palstalle Lallukat heidän muuttonsa aina työn mukana. Ohjelman lopussa tuli Apollonkadun taiteilijakoti Lallukasta pätkä. Paljon vilahti tutuja kasvoja tämän päivän taiteilijakodin asukkaista, mikäli muistan asuntoja Lallukassa on 53 ?.
Muuttoja on nykyisillä kodin asukkailla ollut paljon, aina kuitenkin sopeutuneet uusiin koteihinsa hyvin. Elämä kodissa koostuu oman asunnon rauhasta, virkistäviin yhteistilaisuuksiin kodissa, jossa ei ohjelmansuosittajista ole puutetta.
Googlettakaa tietoa pariskunnasta, hakusana on "Mie maksan", joka oli Juho Lallukan perussanonta.
Olen muuttanut elämäni aikana usein, Tälle paikkakunnalle alunperin minun ei pitänyt tulla, Näin siinä vain kävi minä tänne jouduin yksin jäämään, muut perheenjäsenet muuttaneet paikakuntaa yksi sinisen pilven reunalle. Lopuksi totean muutoista, ihminen on sopeutuvainen kun tarvitsee sopeutumista uusiin olosuhteisiin.
Lasse
Minä ja mieheni lähdimme aika nuorena pääkaupunkiseudulle asumaan.
Toki silloin emme olleet "minä ja mieheni", mutta muistan "ilmi selvästi", kun lapsena istuin hänen polvellaa? Hänellä oli aivan omituinen nimi mielestäni, mutta todella leikkisä setä?
Niin vain polkumme kohtasi ja pian "pesämme" rakensimme Espooseen. Kaksi lastakin saimme ja toinen heistä "loihti" myös tytön ja pojan lapsenlapsiksemme!
Voi sitä onnea minulle! Muutin heti lapseni lähelle ja sain helliä näitä pikkuisia vauvasta saakka! Sinne jäi mieheni hoitelemaan taloaan, mutta piipahtaa toki joskus katsomassa meitä.
Tuskin muutamme koskaan, kuin hautausmaalle?...Niin, tai johonkin sairaalaan tarvittaessa?
Mieheni pärjää hyvin vielä, toistaiseksi, huolehtien Espoon talosta ja minulla on "täyden palvelun" asunto vanhusten rivitalossa.
Ihanaa vaihtelua, kun harvoin tapaamme, siis se....vierekkäin nukkuminen???
Lallukka onkin ihannemuoto taiteilijoille, joista monet ovat ennestään tuttuja keskenään. Huoneistot takaavat kuitenkin oman yksityisyyden, mutta seuraakin löytyy:D
Muutamat joulujuhlat olen ollut mukana viettämässä siellä, mieheni kuuluessa Viipurin Taideseuraan.
Piti ihan riistäytyä uutuuskirjan lukemisesta ja tulla kahvitauolle koneelle. Olenkin viettänyt tänään leppoisaa aikaa, kuin karhuemo talvipesässään.
Aamulla tosin tutkin uusia Lumo senioriasuntoja, niitä onkin vapaana aika hyvin, kunhan myyntirintamalla jotakin alkaa tapahtua. Niissä kun on mahdollisuus myöhemmin saada palveluja kotiin, tarpeen mukaan.
Varautunut olen pitkään myyntiaikaan, eikä minulla ole mitään sitä vastaan. Sitten käykin nopsaan poimia mukaani vain mistä pidän, loput saa jäädä tavaraa haluaville.
Ajatus muutosta innostaakin tavallaan, edellyttää kuitenkin valikoimista, akselilla Espoo, Myyrmäki Helsinki.
En ole ikäluokkaanne mutta usein olen muuttanut, takajalka alkaa vipattamaan. Nyt olemme enemmän kun valmiit häipymään tästä VVO:n vuokrakasarmista jossa on aina kylmä. Vuokrarahalle ei saa vastiketta, vitketuttaa saakelisti! Muuten paikka on (ympäristö) on mukava, koirille sopivat kävelypaikat, itselle myös.Uimarantakaan ei ole kaukana. Keskustaan vähän yli puoli kilometriä.
Muutospaineita asunto-olojen muuttamiseen olisi. Palvelutaloon, jossa kaikki olisi valmiina, ateriat siistityt kämpät ja kaikki.
Kuitenkin yksi asia niissä herättää kysymyksiä; heidän siisteissä huoneissaan ei näy tiekkareita, tietokoneita. Lienevätkö kiellettyjä.
Toinen kyssäri. Palvelutaloihin mennessään monet ovat pirteitä ja oma-aloitteisia. Ei kauan. Jotain heille tapahtuu. Olot kai liian mukavat.
He vaan jotenkin lössähtävät aloilleen kuin ruiskuhilaat ennen syyskesän pellolle.
Eräs pitkäaikainen ystävämme jätti talonsa lapsilleen ja muutti jonkin asteiseen palvelutaloon.
Olen käsittänyt, että palvelutason voi määrittää itse.
Mamma on asunut siellä useita vuosia ja säilyttänyt hyvin vireytensä.
Talon keskustasijainnista johtuen ovat hiihtolenkit jääneet pois liikuntaohjelmasta.
Omat mummomme olivat päinvastaisia tapauksia.
Muuta vaan palvelutaloon niin kauan kun olet vielä kunnossa, saat enemmän iloa asumiseesi.
En usko että tietsikat olisi kiellettyjä, senhän saat tietää kun soitat sinne paikalliseen palvelutaloon. Käy hakemassa muuttokaavake ja täytät sen eli haku päälle.
Asun aivan lähellä Jyränkölän palvelutaloja, usein lippu liehuu puolitangossa ja uusia asukkaita lappaa sisälle. Asuminen Jyränkölässä on kodinomaista tuttavani ukkonsa kanssa asuu siellä. Rouva on omaishoitaja ikää 79-vuotta. Turvaranneke nostaa vuokran hintaa=60e kuukaudessa.
Joissakin palvetaloissa on myös omistusasuntoja Tuusulassa mm. ja muuallakin.
Meidän seudulla palvelutaloja on kysyntää vastaavasti liian vähän. Minun nykyisellä kunnollani ja tällä iällä en vielä moneen vuoteen pääsisi sisälle.
Yksityisiä hoitopaikkoja on ehkä muutama vapaana, mutta hinta kuukaudessa kolminkertainen tuloihini verrattuna.
Sukumme miehet ovat saaneet lähtä hiippakunnan vaihtoon saappaat jalassa, ilman luistavaa köyttä. Kuntoni kuitenkin nopeasti rapistuu.
Mieluiten maksaisin kotona asumisesta. Rintaperillisiä ei ole, mutta velkaakaan en haluisi kenenkään sivullisen maksettavaksi.
Jo vuoden kuluttua asiani voivat olla heikommat ja ilmaisut lieventyneet enemmän maantasolla oleviksi.
Täällä on useita palvelutaloja, Jyränkölän setlementti hallitsee koko kaupunkia. Googlaamalla voi käydä tarjonnan katsomassa.
..meikä onkin nykyään jalo----piti olla jakolasku edelleen.
En ole päässyt tutustumaan näihin palvelutaloihin muttakun Tv ohjelmienkautta .
Olen huomannut että sellainen holhoaminen ei minulle sopisi .
Istuvat tuppisuina kahviahörppäillen . jossain yhteisessä tilassa -
Heidän omia henkilö kohtaisia tiloja ei juurikaan ole saanut nähdä-
Minä en tykkäis niistä aikatauluista koska saa ruokaa ja kahviakin ---haluan sillon kun mielitekee . Toivottavasti ei sitä itsemääräämisoikeutta oteta vanhukselta näissäkään olosuhteisa .
On palvelutaloja, joissa kahvit ja ruokailut ovat määräajalla. Se on ehkä hyväksi ikäihmiselle, jolla on taipumusta vetäytyä omiin oloihinsa. On ikään kuin pakko pukeutua ja lähteä liikkeelle samoihin aikoihin joka aamu. Näissä palvelutaloissa jokaisella on oma pöytänsä ja sama ruokailuseura joka päivä. Ruoka kuuluu asumismaksuun, käyttää palvelua tai ei. Vain pitemmän poissaolon vuoksi voidaan ruokamenot vähentää vuokrasta. Eräällä tuntemallani vanhuksella oli huoneessaan keittolevy ja jääkaappi. Joissakin asuntoloissa levyä voi lämmittää vain 15 min.
Sitten on näitä ikäihmisten taloja, joissa on ruokailuajat ovat joustavammat, niin että asukas voi käydä ruokailemassa omien menojensa lomassa. Asunnot ovat isommat, esim. Helsingin Wilhelmiinassa on kaksioita ja kolmioitakin. Asukas voi sopia haluamistaan palveluista ja ruokailla ravintolassa tarvittaessa.
Palvelutalojen hintataso alkaa vain olla niin korkealla, että hyvin monet eläkeläiset eivät voi kuvitellakaan niihin muuttamista.
Vanhainkodit on ja dementikkojen kodit eri asia, siellä syödään kun sanotaan ja nukutaan kun käsketään.
Palvelutaloissa saa ostaa mitä tarvitsee ja saa asua ihan kuinka itselle sopii. Jos ei tarvitse ostaa mitään niin asutaan niinkuin missä tahansa kerrostalokaksiossa. Kukaan ei käske eikä rajoita...mutta turvaranneke on pakollinen. Sen käyttöön nääs voi tulla tarve kun kupsahtaa veskissä nurin, avun saa pian.
ullamirjamille oli tämä...
No voi voi eikö se nyt ole selvää vanhusväestöä rokotetaan kun vanhennutaan on melkein pikkupakko taipua rahan saalistajiille. Vanhuksia saa riistää!
Juu sellaseen voisin minäkin suostua jossa on oma tupa ja oma lupa --niinkun olen tähänkin asti tottunut .
Hyvä kun niitä palvelutalojakin oln . Mutta tietysti ovat isommissa paikkakunnissa -- Täytyypä ruveta katseleen näitä Tukholman lähitinoon Palvelutaloja -- On Suomikoti ainakin --mutta ei sinne meikäläinen pääse sinne on kovat vaatimukset .
Mutta katsotaan -- vielä ainakin pärjään kun on sukulaisetkin vierellä (lähellä asuvat)
Kiitos Jakolasku
Muutin tänne 8 vuotta sitten jäätyäni eläkkeelle. Suunnitelmissa oli yhteiselo aviomiehen kanssa, muttta hän lensi pois runsas vuosi aikaisemmin. Tämä on ihan ihanteellinen paikka minulle. Kaikki tarvittava on sopivalla etäisyydellä. Liiikenneyhteydet ovat hyvät, molempien lasten luo suunnilleen sama matka, mutta eri suuntiin. Ehkä tulee aika, jolloin en itse enää selviä, ehkä ei. Molemmat mieheni ja appenikin saivat lähteä suoraan tästä asumismuodosta yläilmoihin. Sitten voin miettiä palvelutaloa, jossa voi elellä melko vapaasti. Työhistorian perusteella pääkaupunki olisi yksi mahdollisuus. Itse toivon, että voisin sitten joskus muuttaa paikalliseen hoivakotiin kilometrin päähän.
Näitäpä näitä tarkoitan. Kuulin luotettavana pidetyltä ihmiseltä, että yksityisen, säätiön omistuksessa olevan, palvelukoteja tarjoavan kk-maksu olisi 4500€.
Ellei ole asuinkunnan lähetettä tälläiseen palvelukotiin niin ulkonahan pysyt alle 2 tonnin eläketuloillasi.
Lisäksi on ennakkotunne jo valmiiksi "laitosmaisia asuinoloja" kohtaan; elät kuin soltut kasarmeissaan.
Eilinen uusinta TV-1 onnellisesta miehestä jossakin Lapin alueella. Mies rakensi mökin sukunsa mailleen v.1958.
Mökki oli kooltaan 4x4m. Mitä sitä yksi mies isommalla tekisi, puki sen sanoiksi.
Ei mukavuuksia, ei sähköjä - vain vapautta ja avaruutta. Tilley-lamppu tyyppisellä valaisimella mies tuli kaamoksessa toimeen keinovalon puollesta.
Kaihoa wanhoja "hyviä aikoja" kohtaan heräsi vanha uusinta herätti. En pärjäisi niissä oikeasti enää näin vanhana.
Omassa mökissä asun vielä toistaiseksi. Omassa ja omassa - kunhan pidän huolen siitä, että tilillä on rahaa saneerauslainan maksamista varten.
No esim. tässä Jyränkölässä vaikka säätiö ilmeisesti on ei vuokrat ihan pilvissä ole. Tuttavani maksaa n. 600e 60neliön asunnosta. Pääkaupunkiseudulla eri juttu. Alakerrassa voi syödä ruoka on hyvää mutta sitä pidän hiukka kalliina. Tästä lähiseudulta monet ruokailee palvelutalossa vaikka eivät talossa asu. Muita ulkopuolisia siellä myös käy.
Kyllä näitä kunnallisia palvelutalossa ruokailevia meilläkin on muutama. Tähän ainakin on niin pitkä jono, ettei toiveita sinne pääsystä juuri ole.
Toistaiseksi jotenkin vielä pärjää omassa mökissä asuminen.
Työssäni näin miten moni vanhus jää kotiinsa vangiksi kun liikuntakyky ja voimat vähenevät. Asuminen hissittömässä talossa tai omakotitalossa ovat näitä paikkoja.
Ikänsä omassa talossa asuneen on ylitsepääsemättömän vaikeaa vaihtaa asumismuotoa, vaikka sillä voisi pidentää omillaan toimeen tulemist asunnossaan.
Harkiten vaihdoin asuntoni kolme vuotta ennen eläkkeellesiirtymistä tähän "vanhuudenvara-asuntooni" niinkuin sanoin silloin.
Asuntokauppojen teko ja muutto vaativat energiaa ja toimeliaisuutta, siksi se on tehtävä ajoissa, ehkä näin vajaa kahdeksankymppisenä sen voisin tehdä mutta työläältä tuntuisi ajatus.
Minun vaatimukseni olivat silloin; hissillinen talo ilman portaita ulko-ovelta kotiin, palvelut lähellä myös bussipysäkki. Autotalli oli alkuvuosina tarpeellinen mukavuus.
Kotona toivon saavani elellä loppuun asti, jos luoja suo. Sillä hinnalla mitä palvelukodeissa eläminen maksaisi voin ostaa apua kotiin reilusti.
Kyllä se niin on että kerrostalossa asuminen on huolettominta vanhana. Tosiasia on vanheneminen joka tosiaan kannattaa ottaa huomioon ajoissa.
Kyllä sitä vähän sydän kylmänä ajattelee omaa vanhenemistaa ja yksin ok-talossa asumistaan. Vähän toistaiseksi meininki.
Tälläinen vähäluminen talvi on monen vanhuseläjän mieleen. Nykyään on olemassa vanhustenhuoltoon erikoistuneita yhteiskunnan palkkaamia ammattilaisia.
He ovat puhelinsoiton päässä mm. rakennusten kuntoa talviasuttavaksi arvioitaessa.
Kerrostalossa on huoletonta aina asua etenkään jos ei pihan kunnostukset kiinnosta, lumet poistaa kiinteistöfirma, nippelihommat hoitaa "remonttireiska" jne. Maksat joko omaa asuntoa tai olet vuokralla.
Takstisi on täyttä asiaa! Olimme 59v / 54v kun muutimme 163m2:n rinnetalosta keskustan 74m2:n kolmioon.
Ok:ssa asuessa, pitempien poissaolojen, ajaksi oli lämmityskautena sovittava öljylämmityksen toimivuudesta ja myös, postin kääntämisestä huolimatta, tulevan postin siirtämisestä.
Nyt riittää kunhan muistaa lähtiessään jättää käytävän sisäoven auki.
Ainoa ikävä puoli on vieraiden majoittamisen rajallisuus.
Osa maalla syntyneistä ja siellä aikuisikään asuneista suomalaisista ei tahdo kotiutua mitenkään kerrostalo-asumiseen.
Minulla oli tosin kolmivuorotyö, siihen kerrostaloasuminen oli ainoa toimiva vaihtoehto. Kuitenkin jopa sydämen rytmihäiriöt yksiössä asumiseesa tuli.
Poistuivat kun vuokralle saunamökkiin muutin. Nuo huonot muistot vastustavat kerrostaloon muuttoa. Toistaiseksi näin.
Kokemuksia. Lapsuuden kotini oli haja-asutusalueen rintamamiestalo.
Poikamiesaikoja lukuun ottamatta olemme perheenä, ensin kahdestaan ja sittemmin lasten kanssa ja lopulta kahden asuneet kahdesti ok:n yläkerrassa, 6:ssä kerrostalossa ja yhdessä ok:ssa 26-vuotta.
Useimmiten asunnon vaihtoon on liittynyt myös paikkakunnan vaihto.
Ei meillä ole sen kummempia huonoja muistoja kerrostaloista.
Tässä nykyisessä oli alkuun seinänaapurit opetettava tavoille.
En säikähtänyt heidän parin kuukauden murjotustaan. Heidän migreeninsähän se oli.
Tämän viimeisen vaihdon olemme kokeneet helpotuksena ja näillä näkymin toinen meistä jää tähän leskenä.
Jääkö asumaan. Emme tiedä.
Totta kai sitä pienempään muuttaisi kerrostaloon lähelle kauppoja ja tasaiselle maalle. On vai hurja ruljanssi, niin että suunnitelma ei varmaan pääse toteutuksen asteelle koskaan.
Rivitalossakin on liian paljon työtä, kun jää yksin, on puutarhan hoito ja etupihan kasvit... ja posti on aina haettava ulkoa.
Todellakin L- L lomille lähtiessämme oli aina tehtävä postissa kaavakkeet postin keräämisestä sinne postitoimistoon, mistä se haettiin sitten isona nippuna paluun jälkeen, ja silti piti hankkia suuri maahan asti ulottuva postilaatikko, jossa oli kuitenkin välipohja kotona-asumisaikoinamme, oli joskus kuitenkin pyydettävä naapuri tyhjäämään laatikkoakin, tietenkin kukkien kastelut sisällä ja puutarhassa, etupihallakin... yms
Kerrostalossa on mukavasti naapureita, voi asua ihmisten keskellä.
Kerrostalosta on myös helppo lähteä, helppo palata.
Autojahan on niin paljon, että hankin autohalliosakkeen myöskin.
Ei ole kisaa, jos on tuurista kiinni, saako autolleen paikan. Se asia oli rivitalossa paremmin, keskuspuisto oli lähempänä, vaikka nytkin asun kyllä puiston vieressä, se vain on pienempi.
Totta että autoja on niin paljon että kohta niistä ei enää ole mitään hyötyä vaan pelkkää vaivaa pysäköinneistä ja valtavista kustannuksista. Pitää kait luopua siitä minunkin. Ulkona seisoo pihassa ja on aina siivottava lumet ja huurteet.
Verot ovat koko ajan aivan suunnattomat.
Autoja on niin paljon että osa roikkuu tälläkin alueella tiellä parkissa. Aueemme on rakennettu 80-luvulla ja silloin ei osattu kuvitella että autoja voi olla perheessä 2-3 . Tien toisella puolella asuvilla on yleistä että perheen toinen auto on tien parkkipaikalla ja toinen kotiparkissa.
Mukava ketju tämä, jäi ihan hyvä mieli.
niin onkin mukava, laitoin yhden lisäplussan kun niin mukava mielii tuli noin mukavasta kirjoituksesta.
Kerrostalossa on vaivatonta asua verrattuna ok.taloon. Meidän talossa vaan tuntuu väki vaihtuvan usein, kun nääs on paljon sijoitusasuntoja, ja sitten on josjonkinlaista remonttia ja nuorta väkkee, niin elämä senmukaista etenniin viikonloppusin, tosin pari kertaa aamuyöstä olen käynyt hillihtemässä, mutta onneksi uskoivat basson pienentämisen.
Kyllä muutto harkinnassa , eläkeläiset yli 70v....