ikävä loppui

*tirsk* kun se oivallus kävi just vähän aikaa sitte! Mut oikeesti, tuntui kuin sydän olis ollu ihan solmussa ja sitten se solmu aukes. Valtava helpotus. Jos toinen olis hämeen hidas, en tiedä lähtisinkö sitten uudelleen juttuun mukaan. Mutta nyt rompsotan omia teitäni enkä ikävöi.Tykkääminen ei kadonnu, mutta en odota asian suhteen enää mitään enkä aio myöskään tehdä mitään. Moi.

Ei ollut provo ei. Loka-marraskuun taitteesta tähän. Mut huom. kun se oli ihastusta vaan eikä rakkautta. Kun en tätä ihastukseni kohdetta tunne niin että rakkaudeksi asti olis mennyt. Ja niinkuin totesin, tunteet saa olla, ja mennä minussa jos haluu, mutta odotus sen suhteen, että jotain pitäis tapahtua ja tehdä, loppui nyt. Mut kattellaan, ainaski unia :)

Ap. kirjoitti:

Ei ollut provo ei. Loka-marraskuun taitteesta tähän. Mut huom. kun se oli ihastusta vaan eikä rakkautta. Kun en tätä ihastukseni kohdetta tunne niin että rakkaudeksi asti olis mennyt. Ja niinkuin totesin, tunteet saa olla, ja mennä minussa jos haluu, mutta odotus sen suhteen, että jotain pitäis tapahtua ja tehdä, loppui nyt. Mut kattellaan, ainaski unia :)

Mitä ap. Tapahtui? Mistä moinen alakulo? Mistä niin päättelit että yksipuolisia olivat? Voihan se olla niin, että mies turhautui.

Luovuttaja tyyppi olet? kirjoitti:

Mitä ap. Tapahtui? Mistä moinen alakulo? Mistä niin päättelit että yksipuolisia olivat? Voihan se olla niin, että mies turhautui.

Ei alakuloa, helpotusta. Siitä että laski omassa päässä muodostuneen mielikuvan vapaaksi -siinä luovutin. Enhän tiedäkään hänen tunteistaan. Hän saa kertoa niistä minulle irl jos niin haluaa ja jos mitään on. Minä tunnen omiani, mutta en jää nyt enempää odottelemaan jotain tapahtuvaksi. Olen vaan, se joka alunperin olin enkä väkisin vänkää. Minä turhauduin ainakin. Mut ei se mitään. Olen taas uneton ei-Seattlessa.

Ap. kirjoitti:

Ei alakuloa, helpotusta. Siitä että laski omassa päässä muodostuneen mielikuvan vapaaksi -siinä luovutin. Enhän tiedäkään hänen tunteistaan. Hän saa kertoa niistä minulle irl jos niin haluaa ja jos mitään on. Minä tunnen omiani, mutta en jää nyt enempää odottelemaan jotain tapahtuvaksi. Olen vaan, se joka alunperin olin enkä väkisin vänkää. Minä turhauduin ainakin. Mut ei se mitään. Olen taas uneton ei-Seattlessa.

antanut kaverille mahdollisuutta hänen ilmaista itseään ja selkeästi. Miehen on ehkä vaikeaa tuoda hänen tuntemuksiaan julki, pelkäen että ovat yksipuolisia. Haluatko kertoa miten olet edistänyt miehen mahdollisuudet? Annapa minun arvata, et varmaan mitenkään. Voi olla että, hän olisi kertonut, jos olisi hän saanut tietynlaisia merkkejä, ei niiden tarvitse olla suuria, mutta suuntaa antavia.

Ehkä et ole antanut kirjoitti:

antanut kaverille mahdollisuutta hänen ilmaista itseään ja selkeästi. Miehen on ehkä vaikeaa tuoda hänen tuntemuksiaan julki, pelkäen että ovat yksipuolisia. Haluatko kertoa miten olet edistänyt miehen mahdollisuudet? Annapa minun arvata, et varmaan mitenkään. Voi olla että, hän olisi kertonut, jos olisi hän saanut tietynlaisia merkkejä, ei niiden tarvitse olla suuria, mutta suuntaa antavia.

Voi voi. Kyllä niin paljon itse pyörin miehen ympärillä että vähemmästä luulisi tajuavan ja varmasti on tajunnutkin. Kun itse päästi irti tästä yrittämisestä, se helpotti. Ovi on auki hänen kulkea, molempiin suuntiin. Ja omat korvat kuulolla. En vaan jaksa tehdä ittestäni sellaista joka en ole. Jos asioista ajan kanssa tuleekin jotain, kiitos kelpaa. Jos taas ei, niin sitten ei. Mitään en odota, tulevan otan vastaan.

Ap. kirjoitti:

Voi voi. Kyllä niin paljon itse pyörin miehen ympärillä että vähemmästä luulisi tajuavan ja varmasti on tajunnutkin. Kun itse päästi irti tästä yrittämisestä, se helpotti. Ovi on auki hänen kulkea, molempiin suuntiin. Ja omat korvat kuulolla. En vaan jaksa tehdä ittestäni sellaista joka en ole. Jos asioista ajan kanssa tuleekin jotain, kiitos kelpaa. Jos taas ei, niin sitten ei. Mitään en odota, tulevan otan vastaan.

Mitenköhän sait tietää toisen ajatukset, keroiko hän suoraan että,nyt päästän irti?

Ap. kirjoitti:

Ei alakuloa, helpotusta. Siitä että laski omassa päässä muodostuneen mielikuvan vapaaksi -siinä luovutin. Enhän tiedäkään hänen tunteistaan. Hän saa kertoa niistä minulle irl jos niin haluaa ja jos mitään on. Minä tunnen omiani, mutta en jää nyt enempää odottelemaan jotain tapahtuvaksi. Olen vaan, se joka alunperin olin enkä väkisin vänkää. Minä turhauduin ainakin. Mut ei se mitään. Olen taas uneton ei-Seattlessa.

siinä leffassa on jotain sydämellistä.:)

Ei se kai rökäle ole, mutta mistäpä sen tietäisin? Ja tuskin katosi mihinkään mielestä kun työn puolesta ollaan hetki viel tekemisissä toistemme kanssa. Mut vapauden annoin ittelleni olla odottamatta enää.

Ap. kirjoitti:

Ei se kai rökäle ole, mutta mistäpä sen tietäisin? Ja tuskin katosi mihinkään mielestä kun työn puolesta ollaan hetki viel tekemisissä toistemme kanssa. Mut vapauden annoin ittelleni olla odottamatta enää.

Saankohan kysyä, että mitä odotit ja kauanko olisit odottanut? Kauanko olisit odotuttanut hänet? Mikset ajattele asiaa hänen perspektiivistä? Hän tasan tarkkaan ajatteli ettei tämän tavoittelu tule tuottamaan tulosta, koska todennäköisesti naisella on esteitä kun on solmujakin.

Näin minä ajattelisin kirjoitti:

Saankohan kysyä, että mitä odotit ja kauanko olisit odottanut? Kauanko olisit odotuttanut hänet? Mikset ajattele asiaa hänen perspektiivistä? Hän tasan tarkkaan ajatteli ettei tämän tavoittelu tule tuottamaan tulosta, koska todennäköisesti naisella on esteitä kun on solmujakin.

Ehkä odotin jotain selkeämpää vinkkiä irl. Kuten totesin ovi on auki molempiin suuntiin edelleen. Ehkä odottamalla asiat selviävät, mutta ikävöimään jonkun perään minusta ei ole. Että päivästä toiseen analysoisin toisen ilmeet, eleet ja äänenpainot miettien että onko tässä jotain vai ei...Milloin taas nähdään ja pakko keksiä jotain että nähdään. Minusta on helpompi olla odottamatta mitään nyt - asiat kehittykööt omalla painollaan jos jotain kehittymistä on. Olen avoimin mielin oma itseni. Kun tästä miehestä tykkään, ilman taka-ajatuksia että asiasta on pakko tulla jotain, elo on helpompaa.

Näin juuri. En panikoi, höllään vaan. Odottelu voi olla sitäkin että palaa "normaalitilaan" sen sijaan että vaan ikävöis, murehtis ja miettis sjatukset kieppuen ihastuksen ympärillä. Uskon että on kuten sanoit ja jos se tapahtuu, se tapahtuu sitten kun on tapahtuakseen.