Olen 45 vuotias nainen, ja muutaman vuoden on ollut seuraavanlaisia oireita: Vastatessani puhelimeen, en ymmärrä ensi kerralla, kuka siellä on ja mitä asiaa.Olen hävennyt tätä, ja selitellyt että kenttä on huono, voitko toistaa.Kuulossani ei ole vikaa.en vain saa sanoja eroteltua ymmärrettäväksi vaan kaikki ikäänkuin puuroutuu sekamelskaksi.Tuntuu että vuosi vuodelta ongelmat vain kasvaa.Poika naureskelee, että äitille kun soittaa, ja kysyy mitä oon mieltä, niin vastaan:`joo`.Myös tällaisia ongelmia on kasvotusten juteltaessa joskus keskustelen aluksi, varsinkin jos olen ollut hiljaisessa paikassa vähän aikaa.
Olen itse sitä mieltä, että pitäis mennä neurologille, vai onko tämä neurologinen vaiva?
Olen itse sitä mieltä, että pitäis mennä neurologille, vai onko tämä neurologinen vaiva?
Vastaukset 6
Vanhimmat
mullakin on puhevika, neurologilla käyty, magneettikuvat otettu. mitään ei löytynyt..
Sama vika, aina kun töissä puhelin soi (lankapuhelin, ei soittajan numeron näyttöä) hirveä keskittyminen, että olis edes vähän samalla aaltopituudella kuin soittaja. Yleensä nimi menee aina ohi, jos on tuntematon soittaja. Anteeksi, nimenne oli... Kuulossa ei vikaa, kuulemma. Kun suomikin tuottaa jo ymmärtämisvaikeuksia, niin voitte arvata, mitä on keskustella vieraalla kielellä! Pitäisköhän opetella lukemaan huulilta, niin vois ainakin naamatusten keskustella suht älykkäästi.
puheen puuroutuminen ja suupielen roikkuminen voivat olla oireita aivoinfarktista/-verenvuodosta/kasvaimesta. Pääsi on kuvattava välittömästi. Ei tuollaisen kanssa pidä viivytellä.
Siis oma puheeni ei puuroudu, vaan vastapuolen puhe korvissani.ei kai mitään akuuttia, kun tätä on ollut jo useita vuosia.Itse epäilen aivojen verenkiertoa, koska isäni kuoli aivoinfarktiin suht nuorena.Minulla on myös korkea kolestroli. tämän ikäisen naisen on vaan ihan turha mennä tutkituttamaan verisuonistoaan, jos ei mene yksityiselle puolelle.´Tai sitten pitäisi ola jotain akuuttia tapahtunut.
Ei kai ´dysfaasia voi puhjeta aikuisena, ja luulisi että se vaikuttaisi puheen tuottamiseenkin.Niitä ongelmia ei ole.
Mä nyt tänne tästä kirjottelen vähän aiheen sivusta ja omista vaivoistani..
Mulla on puhe alkanu puuroutumaan ja tuntuu välillä etten saa sanoja sanotuksi. Ei pitäs liittyä jännitykseen tms, änkkääminen voi tulla ihan poikakaverille jutellessa. Sit täytyy ihan tosissaan miettiä mitä oli sanomassa ja miten sen sais sanottua että toisetkin saisi mun puheista selvää.
Päätä särki joku aika sitten aika kivasti, lähinnä oikeeseen ohimoon sattu. Ihanku joku ois porannu siihen tai työntäny ..neulepuikon *mikä_se_on?* ohimosta pään sisälle. Kipu toi ihan veet silmiin eikä sen "kohtauksen" aikana kärsiny tehä mitään. Sen jälkeen ei tullu mitään näköhäiriöitä tai huonoo oloo, kipu lakkas yhtä nopeesti kun se tulikin. Nyt ei oo ollu vähään aikaan, mutta viimekskin siinä oli puolen vuoden tauko. Luulisin kyllä että se johtu stressistä tai kun hartiat ja niska oli niin jumissa. On kyllä nyttenki stressiä ja joka paikka niin jumissa ettei voi uskoo, mutta ei oo sattunu, onneks.
En tiiä liittyykö nää mitenkään toisiinsa, tulee vaan kamalia ajatuksia mieleen jostain aivokasvaimista, se vei isän kun olin pieni. Kai siitä jäi joku pelko. Mut ei kai se mahdottomuus olisi. mut en tiiä, ne kun ei ne oo ollu silleen yhtäaikaa, nyt on tullu tuo puhejuttu..
Tätä ei ole ollut vuotta kauempaa, mutta minunkin on nykyään vaikea tajuta heti mitä toinen sanoo. Mutta kohdallani myös tekstin ymmärtäminen ja puhuminen on hankaloitunut. Olen aika nuori, 21, en tiedä sulkeeko se joitain sairauksia pois. Liekö jokin keskittymishäiriö tmv. Tuntuu turhauttavalta puhua tästä muille kun ei kukaan ota kovin tosissaan, koska olen muutenkin vähän höpsö..Kait sitä pitäisi lääkärin puoleen kääntyä ennenkuin kaikki on siansaksaa. Käy toki ihmeessä itsekin varmistamassa tilanne.