Sain juuri päätökseen kirjan Usko , Toivo , Raskaus. En muista koska olisin lukenut noin raskasta tekstiä, myötätunnon ja säälin , mutta myös kiukun ja ärtymyksen tunteet risteilivät vuorotellen. Miten uskonto voi tehdä ihmisen elämästä helvettiä, vielä kun puhutaan sivistysvaltiosta. Kaikki sympatianai väsyneille äideille ja isille, väsymyksen rintelemien vanhempien lapsille.
Luin kirjan
Mietiskelevä
184
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kirjaa en ole lukenut, mutta monenlaiseen tilanteeseen ihmiset ajautuvat, suku ja ympäristö sitten painostavat:
Muslimiperhe, jossa nainen on miehen omaisuutta, ja sitä ei saa muut edes nähdä. Mies voi tehdä vaimollaan mitä haluaa ja on normaalia, että myös täysi-ikäisiä ei musliminaisia pyörii kuvioissa, lähinnä lyhytaikaisissa seksisuhteissa. Jos musliminainen eroaa, hänet usein mm. pahoinpidellään (oman suvun toimesta!) ja uusiin naimisiin on vaikea päästä. Riippuu tietysti, minkä valtion muslimikulttuurista on kyse.
Lessuperhe, jossa suku ja ympäristö painostavat ja usein yhteenkuuluvuuden takia "sääntöjä" noudatetaan. Seuroissa ja tuttujen ympäröimänä pysyy tunne, että tämä on oikea tapa elää ja ainoa oikea uskonto. Jos teet jotain mitä säännöt ei hyväksy, alkaa yhteisön sisällä raastava selän takana puhuminen ja henkinen painostaminen. Olet kuitenkin jo naimisissa ja niin monta lasta tai suvun edessä sitoutunut, ettei "normaaliin" elämään enää perheen kanssa pysty.
Alkoholistiperhe. Pariskunta voi käydä kännissä rajujakin riitoja. Vaimo on voitu hakata useampaankin otteeseen, mutta aina vaan selvitään asioista, koska pelätään muutosta. Usein kännissä myös sovitaan asiat, koska silloin niistä on helpompi puhua. Riippuvuuden tunne on todella kova. Molemmat ovat toisilleen rakkaita ja kohtalotovereita. Lapset kärsivät samalla tavalla kuin lessuperheessäkin, mutta turvallisuudentunnetta ei niin usein ole.
Ikisinkku. Ei löydy kumppania. Todellisuudessa sitä ei olla edes tosissaan yritetty pitkään aikaan. On voitu tehdä nettiprofiili, saatetaan käydä lauantaina kylillä ja haaveillaan jatkuvasti. Jos kuitenkin miettii, kuinka monta uutta tuttavuutta selvin päin olet tosissaan edes yrittänyt, niitä ei vuositasollakaan montaa ole.
Ja kaikki nämä sivistysvaltiossa. Luulenpa, että sinäkin kuulut johonkin näistä, muuten et olisi lukemassa tätä ketjua. (Enkä minä olisi kirjoittamassa tätä tekstiä)