en jaksaisi enään mitään ei ole edes järkeä jättää äijjää koska tuntuu että se on ainut joka pitää musta edes vähän..väittää rakastavansa.
mutta itsetunto on niin nollassa etten usko enään koskaan kenenkään haluavan minua.
jätkä kattelee PORNOA päivät kun olen töissä.
sen tietokoneella on sadoittain irceistä ja muista vastaavista imuroituja naisten tai no tyttöjen kuvia.. EI sellaiset silikoni mimmit mua haittaisi..jokainen mieshän sellasista unelmoi..MUTTA miksi ihimeessä tavallisia ihmisiä?olenko mä perkele niin vastenmielinen sen mielestä että täytyy tollasia jemmata.
jos joku on kokenut samaa niin tietää hyvin että tollanen touhu se satuttaa tosi kipeesti ja on vieny täysin itsetunnon..tunnen itteni niin turhaksi ja rumaksi...seksikän ei oikeen onnistu kun tiedän sen ajattelevan jotakin muuta naista sen aikana..
hän tietää että tiedän näistä ja olen sanonutkin siitä mutta se saa vain jumalattaomia raivareita ja alakaa haukkuun huoraksi ja syyttään mua pettämisestä!!
auttakaa..onko jollain muulla näin...etten ole yksin ?
mutta itsetunto on niin nollassa etten usko enään koskaan kenenkään haluavan minua.
jätkä kattelee PORNOA päivät kun olen töissä.
sen tietokoneella on sadoittain irceistä ja muista vastaavista imuroituja naisten tai no tyttöjen kuvia.. EI sellaiset silikoni mimmit mua haittaisi..jokainen mieshän sellasista unelmoi..MUTTA miksi ihimeessä tavallisia ihmisiä?olenko mä perkele niin vastenmielinen sen mielestä että täytyy tollasia jemmata.
jos joku on kokenut samaa niin tietää hyvin että tollanen touhu se satuttaa tosi kipeesti ja on vieny täysin itsetunnon..tunnen itteni niin turhaksi ja rumaksi...seksikän ei oikeen onnistu kun tiedän sen ajattelevan jotakin muuta naista sen aikana..
hän tietää että tiedän näistä ja olen sanonutkin siitä mutta se saa vain jumalattaomia raivareita ja alakaa haukkuun huoraksi ja syyttään mua pettämisestä!!
auttakaa..onko jollain muulla näin...etten ole yksin ?
Vastaukset 32
Vanhimmat
ei välitä susta, jätä se. T. mies
Uskon,että itsetuntosi on nollassa.Oletteko olleet kauan yhdessä?Mitä jos yrittäisit olla,niinkuin et välittäisi yhtään poikakaverisi touhuista.Et sanoisi mitään koko asiasta ja antaisit hänen vapaasti katsella kuviaan.Luulenpa,että hän ei loputtomasti jaksa katsella moisia.Pidä pintasi,olet kuitenkin parempi,kuin niissä kuvissa olevat.Aika näyttää,arvostaako poikaystäväsi enemmän sinua vai ko.kuvia.Tsemppiä!!
Kerää säkin lihaksikkaitten miesten kuvia...Osta vaikka mieskalenteri ja laita se seinälle :)
Kerää säkin lihaksikkaitten miesten kuvia...Osta vaikka mieskalenteri ja laita se seinälle :)
kiitos...jo näistä sain vähän toivon hiventä..!
Tuohan onkin loistava idea! Mitäs jos alkup. kysyjä teetkin niin, että alatkin olla muka hirveän kiinnostunut niistä samoista asioita kuin kumppanisi? Eli menet sinne koneelle ja pyydät muka innoissasi näyttämään sinullekin jne.
Noin muutoin, ehkä ne kuvat yms. porno ei kuitenkaan ole niin vaarallisia... Noissa irceissä vaan on omat vaaransa (käsi ylös kuka on löytänyt vaimonsa vastaavasta *käsi nousee*)
Et todellakaan ole yksin. Mutta kannattaisi miettiä, mitä haluaa tulevaisuudelta, ei kannata tuhlata vuosikausia kituen (kuten minä itse tein, mietin j mietin mikä olisi oikein, mennä vai jäädä, itkeä vai huutaa vai olla hiljaa...)Nykyään mietin vain, miksi olin niin ihmeen sokea, etten lähtenyt jo aiemmin. Mun tilanne oli todella paha, miehelle porno oli enemmänkin jo jonkinlainen pakkomielle ja ihan sairaus. Tykkäsi esimerkiksi soitella pornolinjalle silloin, kun oli vieraita kylässä, jännää kato että jääkö kiinni vai ei. Sairasta... Kone oli tietysti täynnä kaikkea mahdollista paskaa, puhelinlaskut hirvittäviä, puhumattakaan hänen menneisyydestään. Oli ajanut vuosikausia rekkaa venäjälle, ja ostanut seksiä, ollut siis satojen naisten kanssa. En käsitä miksi vaivauduin edes tutustumaan moiseen heppuun yhtään enempää, olisi pitänyt tietää, ettei mun hermoilla tulla toimeen tuollaisen menneisyyden kanssa, saatika tulevien kikkailujen. Baarissa avoimesti flirttasi toiseen pöytään, katseli ja piilotteli ja teki varakopioita venakko-kotifilmeistään(jos yhden löysin, varmaan kymmenen kopiota oli muualla). Ja, hän oli aivan järkyttävän hyvä valehtelemaan. Ihan suoraan päin näköä, monet kerrat, kunnes en uskonut enää mitään. Hän oli myös hyvä puhumaan, sanoisin jopa manipuloimaan ihmisiä puolelleen. Jälkeenpäin ajatellen todella mietin, miksi olin siellä. Lisäksi käyttäytyi minua kohtaan muutenkin aika hirvittävästi, nuo raivarít esimerkiksi on todella tuttuja. Niitä saattoi tosin tulla ihan mistä tahansa ennalta-arvaamattomasta aiheesta. Sitten taas joskus toiste osasi olla superhuomioonottava. Kertakaikkiaan mutkikkain ihminen, mitä olen koskaan tavannut.
Jokatapauksessa, oli siis kamalaa, olin varmaan melkoisessa tunnekuohussa kuten sinä nyt. Moni mun kaveri sanoi mulle ihan suoraan, että jätä se. Viimeinkin sitten jätinkin, ekalla kerralla ehdin olla poissa kaksi päivää, kun hän oli tappamassa itseään, olin kaukana joten soitin vaan poliisit paikalle ja menin itse jahka kerkisin yötä myöden ajaa. Siinä sitä sitten kuluikin taas pari vuotta lisää, mutta aloin tähdätä kaikkea siihen suuntaan että kohta lähden. Hain opiskelemaan lisää, ja sain paikan kauempaa, joten olin parin vuoden aikana viikot koulussa toisella paikkakunnalla, ja vain viikonloput kotona. Jossain välissä (taas sivuhuomautus) hän halusi minun laihduttavan, ja kaikella tavalla vaan teki oloni sellaiseksi, että se oli lopulta pakko. En tiedä paljonko pahimmillani painoin, mutta alkoi olla koko ajan jotain vikaa, nuhaa, ihottumaa, kaikkea, kun vastustuskyky huononi. Selkäranka törrötti ja väsyin kaikesta, pyörrytti ja läheiset huomauttelivat että pitäisiköhän sinun syödä jotain joskus. Noh, siitä pääsin ylös ihan itse, ilman hänen upeaa tukeaan, (esimerkiksi, hänen mukaansa ystäväni eivät huomanneet minun olevan liian lihava siksi, koska eivät olleet nähneet minua alasti). Olin taas normaalipainoinen.
Aina jos hän sanoi/teki jotakin tosi typerää, sanoin hänelle, että älä vaan sitten sano kenellekään naiselle noin, tuo kuulosti pahalta. Petasin ja petasin kaikella tavalla lähtöäni, ja kun sitten sain jatko-opinnoista valmiit paperit, kerroin saaneeni määräaikaisen työpaikan sieltä. Halusin tietysti oman kämpän siksi ajaksi, joten vein suurimman osan (lue: tärkeimmät) tavarani sinne, ja sitten vain jäin... Uutta itsariyritystä ei tullut enää, mutta alku oli kyllä tosi vaikeaa. Hän soitteli moneen kertaan päivittäin, ja minulla oli häntä ikävä. Kuvittele. Ikävä! Onneksi tulin lähteneeksi tarpeeksi kauas, muuten olsin varmaan langennut taas. Uudessa paikassa kaverit veivät mukanaan, ja pian oli uusia miestuttavuuksia, treffejä ja menemisiä.
Nykyään, ihmettelen, miten se ihminen sai minut jotenkin niin loukkuun. En ole mikään hiirulainen, vaan aika vahvatahtoinen ihminen. Kuvittelen, miten käy jonkun toisen, joka on heikkotahtoisempi, sekin varmaan siihen huusholliin vielä löytyy, hän kun osaa kyllä puhua taitavasti ja komeutta, rahaa, tilaa ja ulkonäköä löytyy. Voi sitä raukkaa.
Jokatapauksessa, viimeinkin siis tosiaan oikeasti pääsin lähtemään, ja nykyään olen onnellinen. Tosin, tuo kaikki porno (jota en edes niin pohjimmiltaan kuvannut, se oli kaikenkattavaa ja musertavaa, sitä ei ymmärrä kuin samankaltaista kokenut) on jättänyt minuun jälkensä. En hyväksy sitä elämääni enää. En missään muodossa. En silti määräile enkä yritä muuttaa ketään muita, mutta alusta alkaen minulle oli selvää, kun sinkuksi jäin, että nyt nousi rima ja roimasti, tästä lähtien jos en löydä todella sopivaa miestä, niin olen mieluummin yksin vaikka loppuikäni. No, aina uusia ihmisiä tavatessahan sitä tulee (ainakin minulla) keskusteltua kaikki maan ja taivaan väliltä, ja kerrottua omat mielipiteensä. Tein aina hyvin selväksi, että pornoa harrastavat miehet tekevät sen jossain muualla kuin minun elämässäni. En vaan kertakaikkiaan kestänyt sitä enää yhtään, ja tähän voi tietysti kommentoida joku, että olen tiukkapipo... Mutta joka itse on senkaltaisen helvetin käynyt läpi, varmasti ymmärtää. Kun päivästä toiseen uusia ja uusia yllätyksiä, mikään ei ole varmaa eikä totta, ja mitä enemmän yrität, sitä huonommin voit... Noh, jokatapauksessa, haluan vaan sanoa sulle, ja kaikille kaltaisillemme, että yksin et tosiaan ole, mutta jutunvaikea osa on siinä, että vain sinä voit tuskaiseen oloosi vaikuttaa. Ei toista voi muuttaa, eikä toinen voi muuttua sinun mieliksesi. Jos hän on sellainen, hän on. Sinä olet sinä. Mutta, tulevaisuudessa, haluatko elää noin loppuelämäsi? Vai haluaisitko olla onnellinen ja huomioonotettu? Usko pois, sellaisiakin miehiä on. Minä löysin sellaisen. Kauan se kesti, sinkkuus, mutta viimein se löytyi. Nyt ollaan naimisissa jo, oltu vuosia, luottamus on sata prosenttia (joka oli minulle alussa tosi vaikeaa). Mutta, edelleen, tulen tosi vihaiseksi ja surulliseksi, kun törmään sun kaltaisiin, jota joku pompottaa mielensä mukaan. Sun ei ole pakko elää niin. Sä voit itse valita, miten elät elämäsi. Sun elämääsi ei tarvitse kuulua yhtäkään pornokasettia, jos et niin halua. Kukaan ei omista sua. Alku on hankalaa, lähteminen ja itsensä kerääminen on aivan sikavaikeaa, mutta usko mua, se on sen arvoista. Ja, joku päivä, onnellisena jonkun kainalossa, joka ansaitsee sinut, ihmettelet vaan, että miksi siedit itsesi tallaamista.
Ja taas, on eri asia, jos molemmat haluavat samaa. Porno ei ole mikään absoluuttinen pahuus, mutta yhdessä pitää voida asiat suhteessa sopia, ja niitä sopimuksia noudattaa. Liian erilaiset eivät siihen pysty, sitten se muuttuu vaan salailuksi ja valehteluksi. Meitä on niin monen laisia. Kukin tavallaan, mutta jos sinä päätät, ettet jotakin asiaa halua elämääsi, niin olet siihen oikeutettu. Kukaan muu ei tuo elämääsi mitään, ellet itse sitä salli.
Noh, tästä taisi tulla aikamoinen romaani, mutta haluaisin vaan niin kovasti, että sulla, tai jollain muulla joka vastaavalla tavalla kärsii, olis joku, joka vähän neuvois, pukkais eteenpäin, tsemppais. En minäkään olis ilman hyviä ystäviä varmaan ikinä nostanut itseäni siitä suosta, missä olin. Toivon, etten olis ikinä törmännyt koko ihmiseen. Hänellä se on kyllä jo jotakin sairautta, en tiedä mitä, mutta vuosia siinä paskassa rypeneenä voin sanoa, että kyllä kannatti. Lähteä meinaan. Luojan kiitos minä lähdin. Ja onneksi hänkin on silti hengissä, en olisi toisen henkeä kontolleni halunnut (vaikka kaverit sanoivat silloinkin, että et mene takaisin, se päättää itse omat asiansa ja tekemisensä).
Voi hitsi, miten onnekas tosiaan olenkaan nykyään. Nyt ainakin osaan arvostaa miestäni, joka on rehellinen ja aivan toisenlainen. (Eikä pidä pornosta). Täytyykin keksiä sille jotain kivaa, kun pääsee töistä. On ihanaa saada rakastaa toista, kun samalla tietää, että toinen tuntee samoin, eikä tahallaan loukkaisi minua ikinä millään tavalla.
Ota nyt kuule sinäkin ja mieti, miten haluat viettää loppuelämäsi. Sitten kun olet saanut sen selville, asia kerrallaan tee elämästäsi sellaista. Tai ainakin kaikin keinoin pyri siihen suuntaan. Nykyinen miehesi taitaa olla väärä suunta onnellisuuteen.
...päästä irti pornosta.
Olen seurustellut n. vuoden ja pari viikkoa sitten satuin mainitsemaan pornon katselemisesta tyttöystävälleni...reaktio oli jotain aivan muuta kuin odotin. Luulin että se olisi tyttöystäväni mielestä aivan normaali juttu, mutta toisin oli. Hän loukkaantui todella pahasti ja pelkäsin tosissani että suhde päättyy siihen. Pari päivää oli täyttä helvettiä kun en saanut minkäänlaista vastakaikua eikä keskustelusta tullut mitään. Kun vihdoin pystyimme keskustelemaan asiasta vakuutin hänelle etten missään nimessä halua loukata ja olin luullut ettei pornon katselussa ollut mitään pahaa. Sanoin että lopetan touhun kokonaan kun se kerran loukkaa niin pahasti. Tästä on nyt kulunut se kaksi viikkoa ja kertaakaan en ole tänä aikana runkannut enkä katsellut pornoa...ja näin aion asian pitääkin. Olen sitä mieltä että jos todella välittää toisesta ei tarkoituksella tee asioita jotka loukkaavat!
Olen jo aikaisemmin ennenkuin edes tapasin nykyistä tyttöystävääni harkinnut pornon katselun lopettamista. Olin kuitenkin jäänyt siihen niin pahasti koukkuun ettei se onnistunut ennenkuin tajusin loukkaavani sillä henkilöä josta välitän todella paljon. Porno ei voi eikä saa olla niin tärkeä asia että sen takia menettää rakkaan ihmisen!! Näiden kahden viikon aikana on todella joutunut vastustamaan kiusausta...mutta ei tarvitse kuin ajatella tyttöystävän menettämistä tai tulla tänne lukemaan toisten naisten mielipiteitä asiasta ja kiusauksen vastustaminen tulee paljon helpommaksi. :)
sun tyttöystäväs on tosi onnekas...on niin kiva kuulla jonkun miespuolisen sanovan noin.. ehkä mullekkin joskus...kaikkee hyvää teille!
Kyllä mä sen ymmärrän, että addiktoitunut käytös on tuhoavaa kaikin tavoin.
Joskus porno korvaa ns. tavallisen seksin ja silloin puhutaan "ongelmakäytöstä".
Mutta muutoin on ihan normaalia katsella joskus pornoa, eroottisia kuvia, lukea eroottisia tarinoita, ostaa seksileluja ja käyttää niitä, ja ennen kaikkea; On täysin normaalia ja jokaisen seksuaalisen olennon oikeus tyydyttää itseään.
Edelleen, tässäkin on olemassa addiktoitumis vaara, missäpä ei olisi. Mutta ei sitä toimintaa voi kokonaisvaltaisesti toiselta kieltää. Ei, ei, ja ei.
Se on normaalia, se liittyy seksuaalisuuteen, se on keino tehdä itselleen hyvää. Normaaleissa puitteissa sillä ei ole mitään tekemistä parisuhteen tai sen laadun kanssa.
Kasvakaa hiukan.
Sulla ei taida ihtellä olla kokemusta kyseisestä asiasta... muuten et noin sanoisi.
On kokemusta kaikesta muusta, paitsi addiktoituneesta kumppanista.
Pornoa käytämme, yksin ja yhdessä. Omistamme leluja, niitä käytämme yhdessä ja ainakin minä käytän yksinäni.
Mies on kiinnostuneempi eroottisista kuvista, minä tarinoista.
Molemmat harrastavat edelleen masturbointia, toisinaan teemme sitäkin yhdessä.
Kaikkinensa meillä on erittäin läheinen ja hellä suhde, seksi monipuolista ja tyydyttävää.
Muuta kysyttävää?
Meillä ei ole mitään ongelmaa katsella pornoa, eroottisia kuvia, lukea erottisia tarinoita tai käyttää seksileluja...kunhan se tapahtuu yhdessä. Tyttöystävääni loukkasi juuri se että katselin pornoa yksin ilman häntä. Se sai hänet omien sanojensa mukaan tuntemaan itsensä huonoksi ja loukatuksi. Porno ei kohdallani korvannut seksiä eikä ollut siinä mielessä ongelma.
Ymmärrän hyvin että pornon katseleminen saattaa olla toisesta loukkaavaa. Meidän miesten tosiaan pitäisi kuvitella itsemme samaan asemaan naisten kanssa...ei minusta todellakaan olisi mukavaa jos tyttöystäväni katselisi alastomia miehiä päivät pitkät! En tiedä menisinkö niin pitkälle että koittaisin saada häntä lopettamaan jos se olisi hänelle tärkeä asia, mutta kyllä se minusta silti olisi loukkaavaa.
Myös masturbointi kielletty?
Siis edelleen puhun "normaalin rajoissa", en addiktoituneena toimintana tai seksin korvaajana?
Sellaista en käsitä.
Kirjoitit että kasvakaa hiukan? Mielestäni kyseinen lause sopisi myös sinulle sanottavaksi.
Jokaisella on oikeus omiin mielipiteisiin ja haluihinsa. Jos hänen haluihinsa ei kuulu pornon katsominen tms. niin mikä oikeus siinä muilla on silloin arvostella?
Oletko todella sitä mieltä, että oma mielipiteesi on se ainut oikea? Huhheijjaa.
Tottakai itsetyydytys on normaalia ja ehkäpä suotavaakin paineiden purkamista jne. mutta kaikki eivät vain hyväksy niitä "apukeinoja".
Jos jonkun haluihin ei koskaan kuulu pornon katselu, sitä on kunnioitettava.
Eikö vastavuoroisesti hänen ole kunnioitettava sitä, joka toisinaan haluaa katsoa pornoa?
Itsetyydytyksen osalta täysin samoin. Mikäli joku ei halua/ koe tarvetta tms. harrastaa, se hänelle suotakoon.
Kuten annettakoon oikeus luonnolliseen asiaan niille, jotka sitä harrastavat.
Huomaa, että kirjoitin ns. "normaalista" (mitä se sitten onkaan tarkalleen) myös ensimmäisessä kirjoituksessani.
Edelleenkin olen samaa mieltä monen kanssa, että addiktoitunut käytös on tuhoavaa. Jos se ei sitä olisi, tuskin koko termiä addikti olisi edes keksitty.
Haitallista pornon kulutus, kuten myös itsetyydytys on siinä vaiheessa, myös harrastajalle itselleen, mikäli tämä toiminta/harraste/ajankulu -miksi sitä haluaakaan nimittää, alkaa korvaamaan seksin suhteessa.
Erotetaan asiat ja asiat toisistaan.
Mielestäni kenellekään ei ole oikeutta kieltää toiselta esim. itsetyydytystä mustasukkaisuusperiaatteella vedoten parisuhteeseen.
Masturbointi on tyttöystäväni mielestä kyllä OK, mutta säännöllinen pornon katselu ei. Masturbointiakin hän kyllä hieman ihmetteli...itse kun ei ole ikinä edes kokeillut.
ihmisillä on parisuhteessakin tietty oma yksityinen tila, johon ei tarvitse kumppania päästää. masturbointi kuuluu tähän tilaan. ei teidän suhteenne kärsi, vaikka et kertoisikaan kumppanillesi, masturboitko vai et.
älkää hyvät ihmiset suostuko toisten pompoteltaviksi! rajansa huomioonottavaisuudellakin, muuten se muuttuu nöyristelyksi, eikä sellainen kuulu terveeseen suhteeseen.
väitän, että hän on kyllä kokeillut. :)
Hmm. Jos porno ei kerta ole tärkeä asia, ei sen sitä ainankaan pitäisi olla, ja jos toiselle puoliskolle tulee siitä katselemisesta alemmuudentunnetta ja pahaa mieltä, miksi sitä silloin pitäisi katsoa?
Toisilla on tietyt rajat parisuhteessa, ja jos ei pornon katselua voi tai halua vähentää tai poistaa kokonaan toisen takia, on mielestäni porno liian isona osana siinä elämässä. Tietenkin voihan olla niin, että toiset ihan periaatteen vuoksi eivät halua, että toinen "pompottelee".
Mielestäni henkinen paha olo ja itsetunnon lasku ei kuitenkaan kerro pompottelusta.
Oma näkemyksensä kai jokaisella.
ei viitsitä kinata.
Ymmärrän pointtisi ja ymmärrän alkuperäisen kirjoittajan pointin. En hyväksyisi "liikakäyttöä" itsekään, varsinkaan, jos toisen pornonkulutus korvaisi hänelle parisuhdeseksin.
Mutta kohtuu vaatimuksissa. Joillekin voi olla tärkeää, joskus saada katsella pornoa tms. ja pitää itseään hyvänä kaikessa rauhassa omassa seurassaan.
Minulle on tärkeää saada oiketetusti pitää itseäni hyvänä silloin tällöin. Useimmille on.
En voi vaatia, että kumppanini pitäisi tehdä samoin,
mutta vastavuoroisesti, hän ei voi vaatia, että en näitä yksityisiä hetkiäni koskaan viettäisi.
Asia on eripuolilta kummallekin tärkeä, tarpeet ja ajatukset eivät ehkä kohtaa, silloin on löydettävä molemmille paras mahdollinen ratkaisu.
Parisuhde on sitä.
Se ei ole sitä, että toinen sanelee säännöt vedoten mielipahaan ajattelmatta lainkaan, että esim. täydellinen masturbaatio kielto ja sen vaatiminen voi aiheuttaa toisessa yhtälailla mielipahaa ja ahdistusta.
Erotetaan edelleen toisistaan addiktoitunut käytös esim. itsetyydytys seksin korvaajana ja "normaalikäytös", eli itsetyydytys vain osana omaa yksityisyyttä, ei korvaa parisuhdeseksiä (kuin ehkä toisen matkan aikana tms ;)
Lähinnä tarkoitin sitä pornon kulutusta, jota kaikki eivät hyväksy. Mielestäni, kaiken järjen mukaan, on sinänsä tosiaan väärin kieltää toista katsomasta pornoa, mutta joillekin se aiheuttaa niin isoja itsetunto- ongelmia, että jopa suhde voi kaatua siihen. Hassua sinänsä, että se voi tosiaan lähteä niin pienestä, mutta sellaisiakin tapauksia on. Se lähtee oikeastaan ihmisen epävarmuudesta liikkeelle.
Masturbaatio on mielestäni luonnollinen asia, ellei se mene tosiaan sen parisuhdeseksin edelle, tai muuten liiallisuuksiin. Seksiä rakkaan kanssa ei tosiaan mielestäni voi korvata.
Ei kinailua, mielipiteiden vaihtoa vain. :) Kyllä haluan tietenkin, että jokainen tekee tavallaan asiansa, mutta omaa mielipidettäni halusin tuoda julki ja ehkä hieman väärinkäsityksiä niistä oikoa. :)
..tuo esiin tuomasi epävarmuus.
Mikä ihmisestä tekee niin epävarman, ja onko epävarmuus lopultakaan todellista? Tarkoitan siis epävarmuuden aiheuttaja?
Tunne itsessään on sen kokijalle todellinen ja aito, mutta onko tunteen aiheuttaja aina realistinen uhka, vaiko kehittynyt "tyhjästä"?
Voisiko olla niin, että tämäntyyppiset epävarmuudet ovatkin itseasiassa epäluottamusta kumppania kohtaan tai jopa johtuvat väärinymmärryksestä?
Tunne on todellinen, mutta se saattaa olla suhteeton aiheuttajaan nähden.
..hmm..tätä voisi miettä pidempäänkin.. vaikkakaan tämä ei enää alkuperäiseen viestiin suoranaisesti liitykään.
Sunnuntaita:)
Vaikea mahduttaa mun maailmaani ajatusta ettei seksiä harrastava (lue tarpeeksi aikuinen) ihminen olisi ikinä masturboinut. Jos näin suora ilmaisu sallitaan, oma käteni kävi ;) kolmetoistavuotiaasta ja ekan kerran harrastin seksiä vasta 16 vuotiaana.
Masrturbointi on yksi hyvistä keinoista tutustua itseensä ja omiin mielihaluihinsa ja taipumuksiin.
Ja ajatelkaa, minäpä vielä uskon Jumalaankin enkä tunne mitään ristiriitaa näiden asioiden kanssa.
Viim. lause lähinnä tukee sitä miten luonnollinen asia masturbointi on. Ja on oikeasti kumma jos tyttösi ei ole ikinä masturboinut. Huhuh. Vaikka minullakin on mies, masturboin aina kun siltä tuntuu sillä eihän hänkään aina jouda ja jaksa täyttämään mielihalujani silloin kun olen iskevimmilläni.
Oletko tullut ajatelleeksi, että asian ydin olisikin se, kannattaako/kuuluuko kumppani pitää ajan tasalla omasta pornonkatselusta tai "itsetyydytysharrastuksesta"? Mitä ihmeen syytä tai järkeä sellaista on ehdoin tahdoin toiselle mainostaa? Ei parisuhteessakaan kaikkea pidä jakaa. Parisuhde = pari = kaksi yksilöä.
Ja hei, kuka kumma vaihtaisi real thingin itsetyydytykseen? :)
Vaikkakin tämä keskustelumme menee jo kaukana alkuperäisen kirjoittajan aiheesta, missä tuntui olevan kyse jo korvaavasta toiminnasta.
Monetkaan näistä keskusteluista eivät koske "ongelmakäyttäjiä", vaan heitä, jotka ovat saanet vastikään tietää, että kumppani esim. edellee masturboi. ei suinkaan varsinaisesta mainonnasta.
Erittäin hyvä huomio parisuhde=pari= kaksi yksilöä.
Sitä minä olen tässä kovasti koettanut tuoda esille, osittain jopa karrikoiden, sen myönnän.
Ja hei, kuka kumma vaihtaisi real thingin itsetyydytykseen?
Addiktoituntu persoona voi näin tehdä.
Normaali "harrastuksessa" se on osa seksuaalisuutta, ei korvaava :)
Osuit jälleen ytimeen, tätäkin tässä olen koettanut sanoa :)
No katsos, jos toinen, mahd. epävarma yksilö tahtoo tietää, niin mites siinä sitten voi alkaa kieltämäänkään? Parisuhteeseen kun kuuluu myöskin se rehellisyys..
Kyllä minä myönnän olevani niinkin epävarma ja itsetuntoni on niin maassa, että itseänikin melkein hävettää ja myönnän, että kärsin suht isosta ongelmasta. Onneksi miesystäväni ei kuitenkaan välitä pornon katselusta sen enempää kuin minäkään, joten olemme sen asian kanssa nyt sujut.
Myö ainankin kerrotaan toisillemme lähes kaikki, niin se meilläpäin pelaa.
Huono itsetunto on aika iso asia, ehkäpä kiilakin, parisuhteessa. Kun tuntee itsensä epävarmaksi ja huonoksi, ei ole mukava olla suhteessa tietäen, tai paremminkin luullen miehen koko ajan ajattelevan muita parempina jne.
Luulen, että tässä on jotain ideaa.
Aiheuttajia voi olla vaikka mitä. Miehen muu käyttäytyminen, ehkäpä jopa toisten haukkuminen?
Jos mies käyttäytyy muita naisia kohtaan hieman liian.. hmh.. Tuttavallisesti, saattaa toiselle osapuolelle, jolla on tiukemmat "säännöt", tulla epävarma olo. On myöskin mahdollista, että tällä epävarmalla osapuolella on jotain sellaista menneisyydessään, joka saa tämän aikaan. Esim. juuri se haukkuminen, kiusaaminen jne.
Se voi kyllä hyvinkin olla, että pikkuhiljaa se epävarmuus menee siihen, ettei enää luota kumppaniin, niin surullista kuin se onkin.
minulla meni itsetunto kun mieheni katsoi aikaan pornoa seurustelumme aikana ennen kuin vihdoin ja viimein tajusi(tai en tiedä tajusiko), mutta ei ole kuulemma sen jälkeen katsonut... mutta itsetuntoni on edelleen alhaalla ja seksihalut myös. en voi tälle asialle mitään. nyt hänen kaverinsa oli käynyt meillä netissä pornosivuilla ja jotenkin mieleeni palasi ne ajat... hankala tilanne ainakin mulle...
Hienoa, jos niin kokonaisvaltainen avoimuus teillä onnistuu. Kukin tavallaan. Tärkeintä on, että suhde toimii ja että sen molemmat osapuolet ovat onnellisia.
Itse olen joskus ollut hyvin mustasukkainen omista poikaystävistäni, muun muassa pornolle ja se tuntui hyvin rasittavalta. Aikaa myöten olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että luottamusta ja yksityisyyden kunnioittamista ei ansaita, vaan sen pitää olla automaattisesti olemassa suhteessa. Asiaa tulee harkita tarkemmin vasta toisen osoittautuessa epäluotettavaksi. Uskottomuutta en tietenkään hyväksy, mutta en itse (enää)laske pornon katselua uskottomuudeksi, joten ainakin yritän välttää pornoasian utelua kumppaniltani nykyään.
Minä en välttämättä myöskään vastaa rehellisesti ihan tunkeilevimpiin kysymyksiin, joita kultani minulle esittää, enkä häpeä sitä tunnustaa. Enkä häntä kyllä petäkään, joten miksi antaisin hänen etsiä ehdoin tahdoin ongelmia tivaamalla asioita, joita hänen ei _tarvitse_ tietää?
Tietysti rehellisyys kuuluu parisuhteeseen, mutta rajansa silläkin. Miksi toisesta pitäisi tietää kaikki? Eikö ole hienoa, jos esimerkiksi riidan aikana ei sanota ihan kaikkea, mitä raivon vallassa ajatellaan, tai kerrota jokaista nähtyä unta toiselle? Meillä kaikilla on ns. pimeät puolemme, jotka eivät kumppanin silmissä välttämättä näyttäisi yhtä viattomilta kuin omissamme, vaikka jokainen meistä varmasti tahtoisi täydellisen lemmityn.
Mitä epävarmuuteen tulee, olen huomannut sen vähenevän, jos sille ei tee mieliksi. Jos jokaista mieleen juolahtavaa henkilökohtaista kysymystä ei rakkaalleen esitä vaan sen sijaan päättää luottaa, ei niitä ennen pitkää edes mieleen tule. Ainakaan ihan yhtä runsaasti. Voin kokemuksesta sanoa, että turhan epävarmuuden ja luottamuspulan väistyessä on olo mahtava ja suhdekin luistaa.
Luottamus on suhteen perusta.
Vaan edelleen, jos teidän käytäntönne teille sopii, se on hienoa.
--Ja hei, kuka kumma vaihtaisi real thingin itsetyydytykseen?
-Addiktoitunut persoona voi näin tehdä.
Uskoisin, että jos noin käy, on suhteessa ongelmia, joista ei ole puhuttu. Asia on korjattava keskustelemalla. Mielestäni välitön masturbointikielto asian tutkimisen sijasta ei ole mikään ratkaisu ongelmiin.
Kiitos, puhut itsekin asiaa. :)
Jokainen tavallaan, tosiaan. :) Myö kerrotaan toisillemme lähes kaikki, ne pimeämmät puoletkin, ja miusta se on meille vain hyväks. Mie haluankin tietää ne, ja mies haluaa miun tietävän ne. Niiden kanssa on sitten opittava elämään, mikä ei häiritse miuta, sillä tunnenpahan sen ihmisen sitten. Mie oon aina ollut suht avoin ihminen, ja miehestä on tullut samalla myös paras ystävä, mutta ei todellakaan ainut, jos tuosta saa sen kuvan, etten muuta teekään kun nyhjää hänen kainalossaan.
Kyselet, että miksi toisesta pitäisi tietää kaikki? No, niin. Mie haluan tietää kaikki, mutta mie myös pyrin ymmärtämään sen kaiken. Jokainen eläkööt omallalaillaan parisuhteessaan ja niinkuin parhaaksi näkee.