Mä olen tosi ujo 17v tyttö jolla on huono itsetunto. En tiedä mistä se johtuu. Ala-ja yläasteella minua kiusattiin hieman ujouteni takia. Kaikkeen mitä tein kiinnitettiin erityishuomiota. Joku aina tuijotti ja ilmeili kun käveli vastaan. (luokkakaverit ajatteli että olen "vammanen" joka ei osaa puhua ja tehdä normaaleja asioita.)Ei ne traumoja jättänyt, koska nykyään nuo muistot vaan huvittavat. Olen ihan tavallinen 50kg/155cm. Mä jotenkin pidän itseäni muita huonompana ja ajattelen, että mulla ei ole oikeutta tehdä samoja valintoja kuin muut tekevät. En meikkaa kouluun, koska tunkeutuisin silloin parempien ihmisten reviirille. Muut ovat parempia koulussa, heillä on kavereita ja he osallistuvat kaikkeen mitä tunnilla pitää tehdä, kuten esitelmän pito luokan edessä(itse en uskalla) Mä olen joskus käyttänyt meikkiä kun oon käynyt kaupungilla. Mutta silloin tulee tosi huono omatunto kun näkee vanhempia ihmisiä joilla ei ole meikkiä. Ne saa musta sellaisen kuvan että ylpeilen ulkonäölläni. En tosin meikkaa paljon, ripsari ja vähän peitän tummia silmänalusia, silti häpeän itseäni.
Mä käytän samanlaisia vaatteita kun 5-luokalla, pari huppariakin säilynyt sieltä. En uskalla kokeilla erilaisia vaatteita kun oon näihin tottunut. Ja olen tietoinen siitä että mulla on muotoja, Siksi kai haluan löysillä vaatteillani peittää ne. Mun äiti on kehunut mun ulkonäköä ja sanonut, että mun pitäis vaihtaa tyyliäni. Ei siihen vaan pysty. Jos mä esimerkiksi menisin kouluun tunikassa ja legginseissä, uudet kengät(mä käytän samoja kenkiä koko ajan, ostan samanlaiset jos hajoaa) vähän meikkiä, ehkä hajuvettä, hiuksissa jotain ainetta. Hymyilisin jos minulle hymyillään, enkä kääntäisi katsettani pois. Jos uskaltaisin tehdä näin, olisi minulla riski nolata itseni. Saattaisin sanoa jotain tyhmää, vastata väärin, meikit sotkussa jne. Niin paljon riskejä.
Helppo ratkaisuhan olisi olla muuttamatta itseään yhtään ja jatkaa samaan malliin. Mutta siinäkin on huonot puolensa. Kun mä oon koulussa tai kaupungilla, en uskalla katsoa ketään hirveän pitkään, koska tiedän olevani ruma ja vastenmielinen. Eniten hävettää punaiset posket ja tummat silmänaluset. Finnejä mulla ei ole. Musta olisi kiva meikata koulussa ja käyttää erilaisia vaatteita. Jos näen koulussa jonkun joka ei meikkaa ei hän mielestäni näytä rumalta, vaikka hänellä olisi finnejä ja tukka pörröisempi kuin minulla. Se johtuu siitä että hän menestyy koulussa paremmin ja tykkää koulusta enemmän kuin minä.
Mun tuttu joka asuu eri kaupungissa sanoi, että on harmi etten anna muiden tutustua itseeni, muut eivät tiedä mitä mun ujon kuoren alta löytyy. Osaan mä kai jollain tavalla olla mukava ja huumorintajuinen. Fiksu oon varmaan kun en tupakoi ja juo alkoholia. Mutta eivät nämä harvat hyvät puolet korvaa niitä huonoja. Koulu ahdistaa mua koska jännitän kaikkea, en osaa tukea muita työasioissa(oon nettideittailut ja yleensä miehet kertoo työstään) en ole seikkailunhaluien, en osaa perustella mielipiteitäni. Sitten vielä se että mä "menen sekaisin" pienestäkin kehusta tai huomionosoituksesta. Jos sukulainen kehuu piirustustani minua hävettää ja hymyilen nolostuneena. Jos joku kehuu silmiäni netissä hymyilen tosi kauan. Jos kommenttini saa paljon tykkäyksiä mulle tulee tosi itsevarma olo ja suunnilleen hypin riemusta. Koskaan en kuitenkaan kiitä, siksi olen huonompi kuin muut. Kiitollisuutta kuitenkin koen ja paljon.
Vertaistukea?
Alussa olin tavallinen mutta lopussa ruma. Näin se käsitys itsestä muuttuu :D
Mä käytän samanlaisia vaatteita kun 5-luokalla, pari huppariakin säilynyt sieltä. En uskalla kokeilla erilaisia vaatteita kun oon näihin tottunut. Ja olen tietoinen siitä että mulla on muotoja, Siksi kai haluan löysillä vaatteillani peittää ne. Mun äiti on kehunut mun ulkonäköä ja sanonut, että mun pitäis vaihtaa tyyliäni. Ei siihen vaan pysty. Jos mä esimerkiksi menisin kouluun tunikassa ja legginseissä, uudet kengät(mä käytän samoja kenkiä koko ajan, ostan samanlaiset jos hajoaa) vähän meikkiä, ehkä hajuvettä, hiuksissa jotain ainetta. Hymyilisin jos minulle hymyillään, enkä kääntäisi katsettani pois. Jos uskaltaisin tehdä näin, olisi minulla riski nolata itseni. Saattaisin sanoa jotain tyhmää, vastata väärin, meikit sotkussa jne. Niin paljon riskejä.
Helppo ratkaisuhan olisi olla muuttamatta itseään yhtään ja jatkaa samaan malliin. Mutta siinäkin on huonot puolensa. Kun mä oon koulussa tai kaupungilla, en uskalla katsoa ketään hirveän pitkään, koska tiedän olevani ruma ja vastenmielinen. Eniten hävettää punaiset posket ja tummat silmänaluset. Finnejä mulla ei ole. Musta olisi kiva meikata koulussa ja käyttää erilaisia vaatteita. Jos näen koulussa jonkun joka ei meikkaa ei hän mielestäni näytä rumalta, vaikka hänellä olisi finnejä ja tukka pörröisempi kuin minulla. Se johtuu siitä että hän menestyy koulussa paremmin ja tykkää koulusta enemmän kuin minä.
Mun tuttu joka asuu eri kaupungissa sanoi, että on harmi etten anna muiden tutustua itseeni, muut eivät tiedä mitä mun ujon kuoren alta löytyy. Osaan mä kai jollain tavalla olla mukava ja huumorintajuinen. Fiksu oon varmaan kun en tupakoi ja juo alkoholia. Mutta eivät nämä harvat hyvät puolet korvaa niitä huonoja. Koulu ahdistaa mua koska jännitän kaikkea, en osaa tukea muita työasioissa(oon nettideittailut ja yleensä miehet kertoo työstään) en ole seikkailunhaluien, en osaa perustella mielipiteitäni. Sitten vielä se että mä "menen sekaisin" pienestäkin kehusta tai huomionosoituksesta. Jos sukulainen kehuu piirustustani minua hävettää ja hymyilen nolostuneena. Jos joku kehuu silmiäni netissä hymyilen tosi kauan. Jos kommenttini saa paljon tykkäyksiä mulle tulee tosi itsevarma olo ja suunnilleen hypin riemusta. Koskaan en kuitenkaan kiitä, siksi olen huonompi kuin muut. Kiitollisuutta kuitenkin koen ja paljon.
Vertaistukea?
Alussa olin tavallinen mutta lopussa ruma. Näin se käsitys itsestä muuttuu :D
Vastaukset 7
Vanhimmat
"tiedän olevani ruma ja vastenmielinen"miten niin tiedät?ei muut varmasti sinusta niin ajattele.Älä nyt soimaa itseäsi noin kovasti,ole sellainen kuin haluat olla.Siis haluaisit meikata ja käyttää erilaisia vaatteita siispä tuumasta toimeen.Ei kannata verrata itseään muihin et- pitäs olla tollanen ku se on niin hyvä.Luo itsellesi se oma juttu minkälainen haluat olla, ja muutkin sen huomaa ja saat itseluottamusta positiivisesta huomiosta.Luota itseesi,tarviit nyt vähä rohkaisua!
Moi!
Ensinnäkin, oon vama, että tämä mitä kaveris sano, on aika lailla totta: "on harmi etten anna muiden tutustua itseeni, muut eivät tiedä mitä mun ujon kuoren alta löytyy"
Mä en oo varsinaisesti ujo, mutta mulla on (toisinaan) ehkä vähän samanlaista itsensä vertailua toisiin kun sulla. Niinkuin tossa ylempänä sanottiin, niin munkin mielestä sun tarvii nyt vaan luottaa itsees ja yrittää vähän rohkaistua. Tottakai on niitä huonoja ja epävarmoja päiviä, tai vaikka ihan vaan tilanteita, mutta sun pitää aluks vaikka edes esittää olevas itsevarma, kunnes tilanne on vähitellen parantunut.
Mulla on lähinnä juurikin sellaista, että joinakin päivinä tunnen itseni kauhean turhaksi ihmiseksi, kun taas toisena päivänä saattaa itsetunto olla aivan katossa. Mä oon sellanen aika äänekäs ja energinen ihminen sisimmissäni, vaikka en sitä sosiaalisissa tilanteissa näytä niin paljon kuin haluaisin.
Joissakin tilanteissa mä meen lukkoon, sydän alkaa tykyttää, ja se energisuus ja huumorintaju, ja sanat ylipäätään väistyy jonkun muun tieltä, ja näin ollen saatan olla aika ujo/huomaamaton, vaikka en muuten koe ujo olevani.
Mä tavallaan peittelen omaa ns. luonteen mukaista käyttäytymistäni, peläten olevani jotenkin lapsellinen/nolo. Tästä oon yrittänyt päästä vähitellen eroon.
Toinen ongelma on se, että mä oon suurimman osan ajastani yksin, ja silloin mun pääkoppa alkaa lahota, ja tulee masis/ja sellanen hyödytön-ihmisenä-olo.
Sit kun nään taas jonkun kaverin, niin se "oikea" minä pääsee taas valloilleen, ja päivä muuttuu täysin.
Sori nyt kun lähdin vähän liikaa omille raiteille :D
Mä tiedän, että sä oot hyvä tyyppi, nyt vaan luotat ittees, ei oo mitään syytä miks et näin tekis! Sun maailma muuttuu hyvin äkkiä! :)
Voin sanoo ite tosi ujona ihmisenä, että ymmärrän sua. Mut sun pitää vaan mennä ja elää. Hymyile. Semmonen ujo ja vähän epävarman hymy ainakin omasta mielestäni on aika sulonenki.
Itteänikin välillä jännittää laittaa uusia vaatteita kouluun, enkä paljoa meikkaakkaan. Mut hoen itelleni, että oon nätti ja muut saa olla just sitä mieltä mitä haluaa. Sulla on täys oikeus pukeutua just niikuin sä haluat ja näyttää siltä miltä haluat ja tehdä päätökset joita itse haluat. Et sä kenenkään reviirille tunge. Oot ihan yhtä hyvä kun kaikki muutkin. Ei oo sua parempia ihmisiä. Kaikki me ollaan saman arvosia. Kuulostat muutenkin tosi ihanalta ja empaattiselta ihmiseltä. Usko ittees! Oot korvaamaton :-)
T.15v tyttö
Tekstin perusteella luulen että sairastat persoonallisuushäiriötä. (en kuitenkaan ole mikään lääkäri tai psykologi, joten tää on vain mun oma mielipide..) Ja ajattelin että sun kannattais alkaa vaikka tehdä itsellesi jotain pieniä tavoitteita, mitkä auttavat sua "rohkaistumaan". Vaikka 1 tavote päivälle ja sen ei tarvii olla mikään iso, esim. hymyilet jollekkin vieraalle ihmiselle vähän. :)
http://www.terve.fi/persoonallisuushairiot/persoonallisuushairiot
Kaiken perusteella mitä luin sä et vain tykkää koulust. Siis et oikein viihdy siellä. Mitä jos aloittaisit vaikka jollain pienellä asialla. Ei sun tarvii tehdä sitä koulussa vaan ihan vaa ulkona. Kuplan ulkopuolelle on aina ensin vaikea mennä. Yks mun kaveri oli niinku sä mutta. Mä sanoin sille aina että kun on ulkona pitää kävellä srlkä suorana ja pitää katse edessä. Siitä se alkaa. Noh nyt mun kaveri kulkee mun edellä. Hiukset leikattu ja värjätty. ulkomuoto muuttanut mutta se on ihan sama sisältä.
Haistata vitut kaikille ja tee mitä haluat. Ittellä oli joskus alle vuosi sitten sama tilanne, en esim. uskaltanut mennä kauppaan. Sitten rupesin ajattlelee et hetkonen, mitä helvettiä mulle on tapahtunut ja sitte vaa jotenkun onnistuin pakottamaan itseni kauppaan ja sitä kautta sitten olemaan ns. "normaali" sosiaalisissa tilanteissa, vaikkakin olen vieläkin hieman kömpelö ja tuntuu siltä että muut ihmiset ajattelevat kokoajan pelkkää paskaa musta. Mut ei se oo niin, kukaan ei ajattele susta oikeesti niinkun luulet ja hei, tiedän tunteen koska itsekin usein otan hymyn vastaan ivailevana virneenä.
Koita hei löytää voimia olla oma itsesi ja unohtaa tuo sairas maailmasi, jossa kaikki ovat sinua vastaan ja katsovat sinua pitkin nenänvartaan, asia ei todellakaan ole niin!!!!
Joo en kyl jaksanu lukee :Dd oot salee vaa läski :DdD