Ihmettelen

...että mikä siinä on kun huomaa että toisen kanssa on kiva viettää aikaa ja halu tutustuu paremmin niin sitten toinen ottaa "etäisyyttä" ja alkaa tuntuu semmoselta että hän on torjumassa...vaikka sitten seuraavan kerran kun nähdään tai jutellaan niin tulee taas hyvä fiilis...ja heti tunnen itseni ihan hölmöksi kun kerkesin jo ajatella vaikka mitä kamalaa.

ei kumpikaan ole mitkenkään ahdistellut toista (omasta mielestä ainakaan) niin en ymmärrä miksi / miten tilanne on muuttunut...ikävä tässä tulee kun ei toista näe tai ei jutella enää niin usein...en kuitenkaan halua olla kokoajan soittelemassa hänen perään että hei, mihin sä hävisit mun elämästä...

onko tämä normaalia vai joku reflexi vai johtuuko se minusta että ihastuksestani on tullut hieman etäinen? luulin jo että hänkin on minusta kiinnostunut, taisin erehtyä :(

välillä tuntuu että olen liian ujo kertoa hänelle mitä todella ajatellen / tunnen sillä en halua pelästyttää häntä...toivon vain että hän joku päivä tajuaa että olen niin ihastunut häneen ja haluan viettää enemmän aikaa yhdessä :)
51108
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

Pyydä mies vaikka töiden jälkeen leffaan ja kerro hänelle tunteistasi. Kannattaa kertoa ennenkuin on liian myöhäistä. nimim. kokemusta on

Äänestä

Lopeta ihmettely. Soita nyt heti ihastuksellesi ja kerro sille tuo sama asia.

Äänestä

Seuraavan kerran kun näette, yritä olla onnellinen siitä, että hän on ystäväsi - jätä sivummalle ajatus siitä, että teidän pitäisi "rekisteröidä" suhteenne. Jos hänen vetäytymisensä syy ei ole toinen nainen, hän saattaa haluta ottaa hieman takapakkia senkin takia, että haluaa kenties lähestyä sinua uudelleen ERI tavalla, kuin miten olette nyt olleet läheisiä. Kuulostele vähän, joskus pitää vähän pysähtyä... Mieti oletko sinä ollut teistä enemmän esillä koko ajan, ehkä pitäisi kokeilla puolenvaihtoa? Puhu vähän vähemmän kuin tavallisesti ja varo vähän puhumisiasi - miehillä kun on taipumus ennemminkin kuunnella kuin puhua. Ja koita olla loukkaantumatta siitä, että hän tutkiskelee reviiriään...

Äänestä
  • se olin mä joka otti ensimmäisen rohkean askeleen ja menin tekemään tuttavuutta, ja jos pitäisi tehdä uudestaan niin aivan varmasti samalla tavalla toimisin.

    Ei mulla ole mitään syytä epäillä että hänellä olisi toinen nainen ja että sen takia hän olisi ottanut etäisyyttä, luulen että se johtuu vain ja ainoastaan minusta ja että hän ei ole niin kiinnostunut minusta kun mä hänestä.

    Pakko kyllä myöntää että se on ollut mä kuka on ollut enemmän esillä...mutta ehkä on nyt viisaampaa ottaa hieman itse sitä etäisyyttä ja jos hän on vielä kiinnostunut niin kyllä hän ottaa sitten yhteyttä, toivottavasti.

    Pallo on nyt hänellä. Jos hiljaa hyvä tulee niin toivottavasti tämä hiljainen jakso menee ohi nopeasti :)

    Äänestä

  • aikuinen nainen kirjoitti:

    se olin mä joka otti ensimmäisen rohkean askeleen ja menin tekemään tuttavuutta, ja jos pitäisi tehdä uudestaan niin aivan varmasti samalla tavalla toimisin.

    Ei mulla ole mitään syytä epäillä että hänellä olisi toinen nainen ja että sen takia hän olisi ottanut etäisyyttä, luulen että se johtuu vain ja ainoastaan minusta ja että hän ei ole niin kiinnostunut minusta kun mä hänestä.

    Pakko kyllä myöntää että se on ollut mä kuka on ollut enemmän esillä...mutta ehkä on nyt viisaampaa ottaa hieman itse sitä etäisyyttä ja jos hän on vielä kiinnostunut niin kyllä hän ottaa sitten yhteyttä, toivottavasti.

    Pallo on nyt hänellä. Jos hiljaa hyvä tulee niin toivottavasti tämä hiljainen jakso menee ohi nopeasti :)

    kysyy eräs paennut.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


aikuinen nainen kirjoitti:

...että mikä siinä on kun huomaa että toisen kanssa on kiva viettää aikaa ja halu tutustuu paremmin niin sitten toinen ottaa "etäisyyttä" ja alkaa tuntuu semmoselta että hän on torjumassa...vaikka sitten seuraavan kerran kun nähdään tai jutellaan niin tulee taas hyvä fiilis...ja heti tunnen itseni ihan hölmöksi kun kerkesin jo ajatella vaikka mitä kamalaa.

ei kumpikaan ole mitkenkään ahdistellut toista (omasta mielestä ainakaan) niin en ymmärrä miksi / miten tilanne on muuttunut...ikävä tässä tulee kun ei toista näe tai ei jutella enää niin usein...en kuitenkaan halua olla kokoajan soittelemassa hänen perään että hei, mihin sä hävisit mun elämästä...

onko tämä normaalia vai joku reflexi vai johtuuko se minusta että ihastuksestani on tullut hieman etäinen? luulin jo että hänkin on minusta kiinnostunut, taisin erehtyä :(

välillä tuntuu että olen liian ujo kertoa hänelle mitä todella ajatellen / tunnen sillä en halua pelästyttää häntä...toivon vain että hän joku päivä tajuaa että olen niin ihastunut häneen ja haluan viettää enemmän aikaa yhdessä :)

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu