Tapasin muutama viikko sitten entisen opettajani/valmentajani, joka opetti minua kun olin lapsi.
Hän on tiukka ja vaativa opettaja, jonka oppilaat toisaalta edistyvät. Kritiikki ja ohjeet koskevat aina oppilaan tekemistä, eivät hänen persoonaansa. Ja jos koskevatkin joskus, niin teini-ikään mennessä oppilas on yleensä kehittänyt jo sellaisen itsetunnon, että kestää asioita.
No, menin tapaamaan häntä. Vein kukkapuskan. Vetistelyä, halailua ja hellanlettastouhua. SItten jouduin hänen treeniinsä uudestaa, ja hän kohteli minua aivan samoin kuin lapsena.
"Tee nyt vaan niinku mä sanon!"
"No perhana jalka suoraks"
"Ei kaks kertaa vaan kolme kertaa"
"Nasse oletko kuuro?"
"Nasse ymmärrätkö suomea?"
"Nasse perkele!"
"No niin Nasse perkele!"
"Vähän parempi."
Otin vastaan kaikki ohjeet ja kommentit, ja hänelle ei todellakaan väitetä vastaan. Siihen ei ole aikaa eikä hän kuuntele. Minun egoni taas ei romahda siitä, että joku käskee minua ja minä tottelen.
Heikot vänkäävät vastaan joka saatanan asiasta. Nirisijät, vastaanvänkääjät ja muttaajat eivät pärjää pääsykokeissa eivätkä työhaastatteluissa. He sabotoivat myös omaa menestystään, kun eivät ota vastaan ohjeita, joilla voisivat pärjätä.
Kaikki vain sen takia, että surkea pikku egon kasassa pysyminen on uhattuna? Vitut, ihminen kestää kun vaan päättää. Ja miksi kukaan julkisesti haluaa olla heikko?
Hän on tiukka ja vaativa opettaja, jonka oppilaat toisaalta edistyvät. Kritiikki ja ohjeet koskevat aina oppilaan tekemistä, eivät hänen persoonaansa. Ja jos koskevatkin joskus, niin teini-ikään mennessä oppilas on yleensä kehittänyt jo sellaisen itsetunnon, että kestää asioita.
No, menin tapaamaan häntä. Vein kukkapuskan. Vetistelyä, halailua ja hellanlettastouhua. SItten jouduin hänen treeniinsä uudestaa, ja hän kohteli minua aivan samoin kuin lapsena.
"Tee nyt vaan niinku mä sanon!"
"No perhana jalka suoraks"
"Ei kaks kertaa vaan kolme kertaa"
"Nasse oletko kuuro?"
"Nasse ymmärrätkö suomea?"
"Nasse perkele!"
"No niin Nasse perkele!"
"Vähän parempi."
Otin vastaan kaikki ohjeet ja kommentit, ja hänelle ei todellakaan väitetä vastaan. Siihen ei ole aikaa eikä hän kuuntele. Minun egoni taas ei romahda siitä, että joku käskee minua ja minä tottelen.
Heikot vänkäävät vastaan joka saatanan asiasta. Nirisijät, vastaanvänkääjät ja muttaajat eivät pärjää pääsykokeissa eivätkä työhaastatteluissa. He sabotoivat myös omaa menestystään, kun eivät ota vastaan ohjeita, joilla voisivat pärjätä.
Kaikki vain sen takia, että surkea pikku egon kasassa pysyminen on uhattuna? Vitut, ihminen kestää kun vaan päättää. Ja miksi kukaan julkisesti haluaa olla heikko?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Minä hakeudun yleensä luonnostani pois käskyyttävien ihmisten luota. En jaksa koko ajan tulkita, onko joku vihainen, onko hän vihainen minulle ja voinko itse vaikuttaa siihen.
Neuvo, vihje, käsky, ohje, opetus, toteamus...? Aika laaja skaala. Haluatko tarkoituksella ei-tehdä niin kuin joku sanoo, vain siksi, että saisit pitää pääsi?
En. Käskevät ihmiset vaikuttavat vihaisilta, enkä pidä vihaisten ihmisten lähellä olemisesta.
Tarkoitat ehkä, että uskot vähemmästäkin.
Niin. En pidä heistä, jotka ovat jumiutuneet "vittu saatana, pentu" -mantraan.
Ohjeiden noudattaminen ei ongelma, mutta jos haukutaan ja huudetaan, niin minua rupeaa vituttamaa. Tietenkin joissain tapauksissa (kuten fysiikan ope, joka omalla tavallaan on hauska tyyppi) se ei haittaa.
Toki. Minä kestän joiltakin (kuten hyvältä opettajalta) jopa ystävällisen vittuilun. Se johtuu siitä, että olen vahva.
Revi siitä, Raippari. Yhtään sanaa en sano vastaan vaan hikoan ja yritän. Pystyn siihen. En menetä minuuttani, vaan kävelen lopulta pois tyytyväisenä ja minuuteni säilyttäneenä.
En itke nurkassa, että kun mua neuvottiin, niin en kestä sitä ja nyt kusen tahallani sähköpaimeneen kun muuten en kestä, vää. Heikot tekevät niin.