Olen lukenut täältä ja monilta muilta palstoilta lähiaikoina mielipiteitä rajatilasta (tunne-elämältään epävakaa persoonallisuushäiriö), ja näyttää siltä että monet ihmiset pitävät tätä diagnoosia jotenkin vain murrosikäisen kiukutteluna (jos sairastunut on iältään nuori), tai huomionahakuna, tai pienenä 'vaiheena', joka menee pois itsestään. Tottakai se voi olla myös jotain näistä. Mutta muistuttaisin että ne, jotka eivät kyseiseen häiriöön ole sairastuneet, eivät koskaan voi tietää kuinka paljon voimia siihen kuluu! Se voi ulospäin näyttää esimerkiksi hoitohenkilökunnalle kiukutteluna, ja potilas saa kovin herkästi itseensä leiman 'hankala potilas, ei ota hoitoa vastaan, huomionhakija, ym.). Itse olen saanut kaikki nämä hankalan potilaan leimat, niin sairaalassa ollessani, kuin avohoidossakin. Mutta haluisin että nuo tuomitsijat yrittäisivät ajatella hieman potilaankin kannalta.
Rajatila on sairaus. Me emme ole valinneet sitä että meidän mielialamme heittelee äärilaidasta äärilaitaan, emme sitä että olemme vahvasti impulssien varassa, emme sitä, että mielialamme on 'ennustamaton ja oikukas'.
En voi puhua muiden puolesta, mutta minulle itselleni rajatila-persoonallisuushäiriö tuottaa paljon ongelmia jokapäiväisessä elämässä. Minut on leimattu hankalaksi potilaaksi. Minut on leimattu 'ei vastaanottavaksi hoidolle'. En minä haluaisi niin. Mutta minun on kamalan vaikea yrittää hallita itseäni, ja siksi nämä nimitykset. Eivät ne muuten minua niin kamalasti haittaa. Mutta sitten, kun yritän hakea hoitoa, tai yritän keskustella ihan normaaleista asioista, esimerkiksi lääkemuutoksista, kun tarvitsen uuden lääkkeen jonkun vanhan lääkkeen tilalle, joka ei käy minulle. Heti minut leimataan uudestaan, hankalana.
Onneksi minulla on nyt ollut jonkun aikaa uusi lääkäri, joka on todella ammattitaitoinen. Hän kohtelee minua ihmisenäjolla on sairaus, ei 'rajatilana', tai 'vielä lapsellisena huomionhakijana' .
Toivoisin että muutkin pystyisivät tajuamaan että emme ole valinneet sairastumistamme.
Rajatila on sairaus. Me emme ole valinneet sitä että meidän mielialamme heittelee äärilaidasta äärilaitaan, emme sitä että olemme vahvasti impulssien varassa, emme sitä, että mielialamme on 'ennustamaton ja oikukas'.
En voi puhua muiden puolesta, mutta minulle itselleni rajatila-persoonallisuushäiriö tuottaa paljon ongelmia jokapäiväisessä elämässä. Minut on leimattu hankalaksi potilaaksi. Minut on leimattu 'ei vastaanottavaksi hoidolle'. En minä haluaisi niin. Mutta minun on kamalan vaikea yrittää hallita itseäni, ja siksi nämä nimitykset. Eivät ne muuten minua niin kamalasti haittaa. Mutta sitten, kun yritän hakea hoitoa, tai yritän keskustella ihan normaaleista asioista, esimerkiksi lääkemuutoksista, kun tarvitsen uuden lääkkeen jonkun vanhan lääkkeen tilalle, joka ei käy minulle. Heti minut leimataan uudestaan, hankalana.
Onneksi minulla on nyt ollut jonkun aikaa uusi lääkäri, joka on todella ammattitaitoinen. Hän kohtelee minua ihmisenäjolla on sairaus, ei 'rajatilana', tai 'vielä lapsellisena huomionhakijana' .
Toivoisin että muutkin pystyisivät tajuamaan että emme ole valinneet sairastumistamme.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olipa hyvä kirjoitus!
Aivan kuin omasta elävästä elämästä. Se vielä, että lapsellinen se lääkäri joka lähtee väittelyyn mukaa. (Liekö sama häiriö, hih). Itselläni suuntautui nuoruus ja nuori aikuisikä vankilamaailmaan, 8 ½ vuotta. Sairaala hoitoa en ole saanut mutta MTT on hiukan tuttu. Pahin on terveyskeskus ja sairaalan ensiapu.
Nyt kun ikä on tehnyt rauhoittavan jälkensä niin sitä on helpompi analysoida tilanteita. Vaimoni on monesti tulkkina kun tuntuu, että puhettani ei ymmärretä. Nuorempana ei paljon lohduttanut kun sanottiin; usko, keski-iässä rauhotut. Niin siinä kävi kun täytti sen 40 vuotta.
Toivotan voimia Sinulle. Ymmärrän täysin Sinua omasta kokemuksesta jotka ovat samoja.
Hyvää jatkoa!
Luin taannoin että useat rajatila-persoonat voitaisiin nykyään lukea Aspergerin syndroomaan kuuluviksi. Kannattaa miettiä.
Kuka kertois mitä on rajatila? Verrattuna maanis-depressiiviseen tai masennukseen? Ei ilmeisesti!Lääkkeitä? Voiko parantua? Perinnöllinen? Kiitos!