En tiedä paljonkaan koirista tai hevosista, jos näin voisin sanoa, huumorilla. Kokemusta löytyy molemmista. Kerron erään koirani tarinan, paukkuarkuudesta. Koira tuli minulle ensin hoitoon n. 5 v., mutta jäi sitten minulle, vaikituiseen. Omistaja ei enään voinut pitää tätä koiraa, olosuhteiden sanelema juttu. Koira pelkäsi kaikkea mahdollista, autoja, ihmisiä, polkupyöriä, mopoja jne. Sain pelot pois ainoastaan sillä, että menin koiran kanssa joka paikkaan ja selitin sille, ettei tarvitse pelätä. Siis puhuin koiralleni. Aina, kun vastaan tuli esim. pikkulapsia, hyvissäajoin pysähdyimme ja selitin, lapset tulevat, rattailla, pyörillä tai vaunuilla. Koira kanssa oltiin paikoillamme siihen asti kunnes ohittivat meidät ja taasen selitin koiralle, ne menivät ohitse eikä tarvitse pelätä. Kehuin koiraa kovasti.
Tuli uusivuosi raketteineen. Avasin kaikkien ikkunoiden verhot, sammutin valot. Istuimme koiran kanssa sohvalla niin, että olin laittanut koirani tavallaan kapaloon. Koira ison peiton alla, pää myöskin peitettynä, tietysti siten, että näki ja kuuli kaiken. Koira oli minun kyljessä, kainalossa. Siinä me istuttiin sohvalla useamman tunnin. Juttelin koiralle rauhallisesti ja sanoin, ettei tarvitse pelätä. Eikä ollut mikään päällä, puhelin, tv, radio tms. Kyseessä siis iso koira. Sen jälkeen koirani ei ole pelännyt mitään.
Vähän ehkä sekavasti selitetty, mutta toivottavasti saatte käsityksen, miten sain koirani tottumaan paukkeeseen.
Tietysti se vaati aikaa ja rauhallisuutta. Meillä ei käytetä alkoholia ollenkaan, joten se osaltaan voi selittää jonkin verran eräiden koirien pelon, jos vielä on humalaisia huutamassa ympärillä ja kova pauke.
No kaikille rauhaisaa vuoden vaihdetta. Muistakaa puhua koiralle se kyllä ymmärtää vaikket uskoisikaan.
Tuli uusivuosi raketteineen. Avasin kaikkien ikkunoiden verhot, sammutin valot. Istuimme koiran kanssa sohvalla niin, että olin laittanut koirani tavallaan kapaloon. Koira ison peiton alla, pää myöskin peitettynä, tietysti siten, että näki ja kuuli kaiken. Koira oli minun kyljessä, kainalossa. Siinä me istuttiin sohvalla useamman tunnin. Juttelin koiralle rauhallisesti ja sanoin, ettei tarvitse pelätä. Eikä ollut mikään päällä, puhelin, tv, radio tms. Kyseessä siis iso koira. Sen jälkeen koirani ei ole pelännyt mitään.
Vähän ehkä sekavasti selitetty, mutta toivottavasti saatte käsityksen, miten sain koirani tottumaan paukkeeseen.
Tietysti se vaati aikaa ja rauhallisuutta. Meillä ei käytetä alkoholia ollenkaan, joten se osaltaan voi selittää jonkin verran eräiden koirien pelon, jos vielä on humalaisia huutamassa ympärillä ja kova pauke.
No kaikille rauhaisaa vuoden vaihdetta. Muistakaa puhua koiralle se kyllä ymmärtää vaikket uskoisikaan.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Koirasi on onnekas, kun on löytänyt koiraksesi.