näin minulla

Tilanteesi on varmasti hankala ja ristiriitainen, niin kuin itsekkin sanoit. Mutta viimeisistä lauseistasi ymmärsin, että et ole kuitenkaan vielä ihan tarkkaan miettinyt mitä haluat?

Itse tein alkuvuodesta raskauden keskeytyksen ja olen joutunut elämään sen tuskan ja huonon omantunnon kanssa melkein vuoden...ja tuskin se koskaan tulee unohtumaankaan, vaikkakin varmasti helpottaa.

Omasta kokemuksesta voin sanoa,että en ollu miettinyt asiaa tarkkaan ja se on surettanut jälkikäteen todella paljon. Elämäntilanteeni oli silloin raskas, miehelläni ja minulla jonkinlainen kriisi ja oma äitini oli juuri sairastunut syöpään. En pystynyt ajattelemaan omia asioitani selvästi. En kuitenkaan puolustele tekojani näillä, tein sen minkä silloin luulin parhaakseni näkevän. Olin väärässä, mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi, sen kanssa on vaan elettävä.

Mietinkin, että ehkä sinun olisi hyvä vielä jutella miehesi kanssa kunnolla ja punnita todella näitä vaihtoehtoja...vähänkikään jos epäröit. päädyitpä sitten kumpaan ratkaisuun tahansa niin voit ainakin jälkeen päin lohduttaa itseäsi, että olit miettinyt kunnolla päätöstäsi. Samaa en voi sanoa itsestäni, vaikkakin olen oppinut antamaan itselleni jo anteeksi.

Oikein paljon voimia sinulle, kyllä ne asiat järjestyy :)

Kuten jo aiemmin sanoin jollekin tänne kirjoittavalle, niin kannattaa miettiä mikä vaihtoehto tuntuu itsestä rauhoittavammalta, raskauden jatkaminen vai raskauden keskeyttäminen. Siitä sen tietää että tekee oikean ratkaisun. Jos mielesi valtaa haikeus jo pelkästä abortin ajatuksesta ja onni pomppaa kattoon kun et saakaan sitä heti, niin kuulostaapa mielestäni siltä ettei sinun kannata tuosta noin vaan mennä sitä tekemään.

Ehkä kannattaisi yrittää taivuttaa sitä miestäsi vielä...

Asioita tulee tehtyä välillä liiankin hätäisesti.Mutta täytyy vielä miettiä.. Kiitos mielipiteistä.

siis kaksi aikuista, 3 lasta ennestään ja nyt harkitaan aborttia. Kuinka edes kehtaat antaa miehesi määräillä tuolla tavalla että pitäisi tehdä abortti. Etköhän se ole sinä joka sen lapsen kantaa. Onko miehesi laiska ettei jaksa enää lapsia hoitaa, vai miksi kehtaa tuollaista sanoa. Yhdessähän sitä on lapsi alulle pantu niin pitäisi myös kantaa vastuu loppuun jos ei osaa ehkäisyä hoitaa, eikä sekään ole pelkästään naisten asia. Toivon että mietit tarkkaan. En itse ainakaan voisi elää ajatellen että olisin tehnyt abortin, aina tulisi mietittyä että minkälainen hän olisi ollut ja kuinka vanha hän olisi nyt ym. Voimia sinulle.

En ole abortin periaatteellinen vastustaja, mutta kirjoituksestasi sain sen kuvan, että olet onnellisempi sen pienen tulevan vauvasi äitinä kuin ilman sitä. Jos pelkkä viikon "jatkoaika" saa sinut onnelliseksi, niin voin vain kuvitella, kuinka paljon tulisit lastasi kaipaamaan.

Elämäntilanteita on tietysti erilaisia, eikä kukaan ulkopuolinen voi sinulle kertoa, mikä ratkaisu on oikea. Ei siis edes miehesi. Itse kuitenkin kerroit olevasi onnellinen tulevastakin lapsesta.

Toivon, että voit vielä keskustella miehesi kanssa. Viime kädessä asia on kuitenkin sinun päätöksesi. Toivon sinulle päättäväisyyttä ja voimia seistä päätöksesi takana. Mikäli miehesi kanta ei muutu, päätöksen seuraukset ovat varmasti vaikeat, mihin ikinä päädytkin.

Päivää ei mene etten ajattelisi lasta jota en halunnut/voinut saada.

Jotenkin tuntuu että asia ei tule unohtumaan ikinä. Pohtii kumpi se olisi ollut tai minkä näköinen kun näkee vauvoja tai pieniä lapsia.

Älä anna miehesi painostaa sinua ratkaisuun joka on itsellesi luonnonvastainen.

Voimia sinulle.