Toivon, että elät elämäsi onnea. Parasta aikaa on perheen parissa. Silti en voi olla miettimättä "mitä jos". Jos olisitkin tarttunut minuun. En särje elämääsi, perhettäsi. Itseni kerään sirpaleista. En tahdo sitä kipua sinulle tai perheellesi. Siirryn syrjään ja hymyilen onnellesi vaikka se kipeää tekeekin. Halusin sinut edes hetkeksi, itsekästä...tiedän. Parempi näin. Tiedostaen, ettei ne keskustelut tai katseet voi viedä meitä kauemmas. Tässä on risteys....mitä ikinä teetkin, kyse on enää vain sinusta tai omasta halustasi. En enää toivo mitään. Hengitän ja elän. Ehkäpä se on tärkeintä. Hetken tiestä toivoin jotain suurta. Sitä ei voisi rakentaa yksin. Jäin kiinni sinuun.
hetken tie kanssasi oli kepeä
pieni ja vaikeakin
16692
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Samat sanat :(
Keneen jäit kiinni, jotta hän voi vastata?
Voi kuinka surumielinen aloitus, toivon että saatte toisenne. Onko se toinen onnellinen? Tiedättekö toistenne tunteet, omaa sydäntäni aina riipaisee tällaiset viestit. Toivoisin rakkaiden löytävän toisensa.
Idiootti eikös se ole surullista että toisten perhe hajotetaan ? Luitko koko aloitusta, toinen eli aloittaja on ihastunut ei se perheellinen, on se surullista..
Oletkohan voi luoja itse vähän idiootti. Minun mielestä aloituksesta ei mitenkään käy ilmi tuon toisen osapuolen tunteet. Onko itselläsi jotakin ongelmia luetunymmärryksessäsi. Ja pidätkö kaikkia ihmisinä tahdottomina ihmisinä. Eri asia, jos ap tietää, että toinen ei hänestä ole lainkaan kiinnostunut, silloin toinen pitää jättää rauhaan. Ja sekin tosin riippumatta siitä onko varattu vai sinkku. Kauhea ajatella, että sinkut on vaan vapaata riistaa.
Entä jos joku ajattelee samoin?
Tää on jotain mitä elämäni mies voisi minulle kirjoittaa, mutta taitaa olla miehelle kuitenkin tämä? Oletko varma että tunteidesi kohde on tietoinen tunteistasi? Itse haluaisin tietää kaipaamani miehen tunteista, jotta voin tehdä omaa elämääni koskevat päätökset tosiasioiden perusteella.
En tohtisi suoraan hänelle kaikkea sanoa. Molemmat varmasti lämmöllä toisiaan ajattelee tiedostaen kuitenkin kaikki ne esteet välillämme. Kaunis päiväuni, mutta todellisuudessa molemmat arkailevat tunteidensa avaamista. En voi muuta kuin katsoa vierestä ja antaa hänen mennä. Jos niin on tarkoitettu, tulee se päivä jolloin kaikki olisi selvää välillämme. Jos ei, niin tiedän että tuolla jossain on joku muu minua varten.
Niin surullista...Ja minulle/ meille on käymässä samoin :(. Jos tietäisin että mies oikeesti jättää sen valinnan minulle, tekisin aloitteen. Mutta siihen aloitteeseen tarvitsisin selkeästi vihreää valoa ja jonkun vinkin ja epäilen että häneltä en tule sitä saamaan. Tosin voi olla että jossain vaiheessa, vaikka ei ole valoista tietoa, kysyn joka tapauksessa. Ei pysty jatkaa matkaa jos ei tiedä mikä se vastaus olisi ollut. Ja toisen halusta tai kiinnostuksesta huolimatta: voi ne pakit tulla, kun toinen ajattelee tilanteen olevan niin vaikea, että ei kannata edes yrittää, vaikka olisi kiinnostusta... Elämä on.
Itse en vinkkiä uskalla antaa koska pelkään että olen kuvitellut kaiken eikä hänellä olekkaan tunteita minua kohtaan. Minusta tuntuu että hänen luonteensa on vain sellainen vihjaileva.
Siis oletko kuitekin 6 9 ns. pattitilanteessa, että sinulla on jota kuta kohden tunteita? Ja mietit onko ne jotain vai ei? Anteeksi uteliaisuus.
Olen ilm. itekkin vähän samassa tilanteessa, kun mietin, josko tämä mies on kaikille yhtä kohtelias. Saanko kommentteja siihen että mitä jos koitan rohkaista itseni ja kysyä vinkkiä vaikka sitten livenä? Jos vaikka toiselle laitan sähköpostia, josta voi valita että saa lähestyä asian tiimoilta, kiitos mutta myöhemmin tai että ei kiitos, olet käsittänyt jotain väärin? Onhan siinä pehmennystä, kun jos toinen ei ollenkaan ole kartalla mukana menossa, niin ei nyt ensimmäiseksi rupea ihan täysillä näköä päin täräyttämään asioita.
Ehkä sellainen ohimennen kysyminen kun olemme kahden että vaikka "Seurusteletko sinä muuten kenenkään kanssa vai? Ihan näin muuten vaan kysyn" tyyliin saattaisi rohkaista jonkinlaista vinkkiä antamaan.
tuossa aloittajan tilanteessa sillä toisella on perhe. Ei siinä sovi kysellä että onko toinen vakavissaan sitoutunut, vaan jätetään rauhaan.
Tässä puhuttiinkin että perheellinen kysyisi vastapuolen seurustelutilannetta, ei toisinpäin.
Hän tietää elämäntilanteeni ja tietää minusta aika paljonkin. Perheellisenä hän ei vaan voi näyttää vihreää valoa, sillä koko elämänsä särkyisi pieniin palasiin. Sen ymmärrän. Vastapuoli, eli minä, ehdin jo toivoa jotakin hänen uteluidensa perusteella. Kuitenkaan en ajatellut, vaan annoin itseni ihastua ja nyt kerään taas sirpaleita. Onko siis toisen tunteiden selvittelyllä sijaa jos ei kuitenkaan ole valmis heittäytymään uuteen. Vastapuolta voi haavoittaa ne kaikki kysymykset. Hän kysyi ohimennen elämäntilannettani, minä vastasin. Nyt minä olen hajalla ja hän jatkaa elämäänsä perheensä kanssa. Mikä sitten on kohtuullista ja reilua.
ap viesti kuin kynästäni kirjoitettu.. ollaan molemmat vihjailevia et se siit. Kuitenki kaipaan sua, sp tai txt helpottas, live ois kaukainen haave näillä näkymin...miehelle "kulkijapoijalle"