Hei,
Ujouteni rajoittaa sillain että kun tapaan jonkun naisen niin en saa puhuttua mitään. Ei pysty sanomaan mitään järkevää. Muutaman kerran olisi pitännyt mennä treffeille kun olen menossa paikalle en uskallakaan mennä sinne. En ole koskaan seurustellut vaikka olen jo 29v tiedän olevani säälittävä tapaus kaikkien silmisä. Olisi mukava tavata se oikea, toivottavasti joskus olisi tarpeeksi rohkeutta...
Ujouteni rajoittaa sillain että kun tapaan jonkun naisen niin en saa puhuttua mitään. Ei pysty sanomaan mitään järkevää. Muutaman kerran olisi pitännyt mennä treffeille kun olen menossa paikalle en uskallakaan mennä sinne. En ole koskaan seurustellut vaikka olen jo 29v tiedän olevani säälittävä tapaus kaikkien silmisä. Olisi mukava tavata se oikea, toivottavasti joskus olisi tarpeeksi rohkeutta...
Vastaukset 12
Vanhimmat
...säälittävä. Sinulla on vain tuollainen luonteenpiirre ja minusta se on ihan ymmärrettävää. Ei kukaan ole täydellinen. Mutta tosiasia on kuitenkin, että jos tuolla tavalla jatkat, et ikinä tule saamaan kumppania. Tämähän on itsestäänselvyys.
Ei ujoudesta voi voittaa kuin vain omalla tahdolla ja rohkeudella. Olen huomannut, että ihan pienestäkin aiheesta voi saada aikaan mielenkiintoisen keskustelun. Kysele häneltä paljon, mitä itse et hänestä tiedä.
Pitää osata nauraa omille mokilleen. Se on paljon parempi tapa kuin nolostua. Kaikkea ei kannata ottaa vakavasti.
Miten on ihmissuhteiden laita muuten? Varmasti auttaa jos menee mukaan esimerkiksi harrastuspiireihin, joissa saa olla ihmisten kanssa ja luonnollisesti syntyy kontakteja.
Hei! Olen itsekin tosi ujo joten ymmärrän sinua. Oot kuitenkin onnekas kun olet mies, miehen ujoutta ainakin mun mielestä ymmärretään paremmin kuin naisen ujoutta. Joka tapauksessa onnea matkaan... kun tapaat sen oikean niin sitten ei enää ujostuta. Tunnen tapauksia joissa ihminen joka on ollut melkein mykkä ujoudesta, löytää oman kullan ainakin jossain elämän vaiheessa. En tiedä onko parempi yhdistelmä kaksi ujoa vai että toinen on rohkea... muta varmasti löydät jonkun!
Moi,
Ujoa mies pidetän enempi outona. Saattaa olla että kaksi ujoa sopii hyvin yhteen, koska he ymmärtävät paremmin toisiaan.
Niin ujoudesta sen verran,että olin todella ujo
tyttöjen kanssa 18vuotiaaksi saakka ja sen jälkeen kun perustin oman yrityksen,niin kyllä
kaikkosi ujous kertaheitolla!!!En ole Mr Finland
mutta eipä ole haitannut!!!!!
Olen seurustellut monen ns.missin kanssa,mutta
eipä sen tarkemmin! Ja koita lukea kirjoja,jotta sanavarasto sinun itsetuntosi kasvaisi....
Puhun nyt 20v kokemuksella.Eli jos et ole
kolme silmäinen,ja aina neliveto päällä,niin seuraa löytyy helposti!!
Olen 21 v. mies, ja joskus nuorempana koulussa koin olevani ujo (tai niin minulle ainakin sanottiin kun olin vähän hiljainen), mutta vuosien varrella se on vähän laantunut. Kyllähän uuden ihmisen kanssa juttelu on aina vähän hankalaa, kun ei ole yhteisiä puheenaiheita, mutta kyllä se siitä vähän kerrallaan. Itselläkin on paljon nolostuttavia muistoja tilanteista, jolloin ei ole oikein sujunut, mutta kyllä niistä aina kokemusta kertyy ja seuraavalla kerralla menee ehkä jo paremmin. Kunhan ei muistele liikaa niitä mokauksia, vaan yrittää entistä paremmin.
Olen muutenkin yrittänyt ottaa elämässä asenteen, ettei kaikki ole niin vakavaa. Vähän niin kuin pelaisi jotain peliä. Kyllä siinä äkkiä vaan livistää pakoon, jos haluaisi vaikka jollekin tuntemattomalle mennä juttelemaan, mutta toisaalta kun ihan pienestikin onnistuu ylittämään itsensä, niin siinä heti itsetunto kasvaa valtavasti. Heittelenkin itselleni välillä "haasteita" eli vaikka minulla ei olisi mitään suurempia pyrkimyksiä, kokeilen uskallanko tehdä jotain itselleni "liian jännää".
Kaikki eivät ole super-sosiaalisia luonnostaan, mutta siinäkin voi kehittyä. Treeniä se vaan on...
Joo joka kerta kun itsensä ylittää se on seuraavalla kerralla helpompaa
olen arka tutustumaan kun olen joutunut aina pettymään ja aina jäänyt nalkkiin eli en osaa jättää. olen tosin vielä lihava,mutta ystävänä kaikille 100% lojaali.asustan 13 vuotiaan tyttäreni kans hesassa. kaverit jäi tampereelle.ite olen 32 vuotias ja kokenut elämässäni kaiken paskan, mitä vaan voi olla alla taivaan. jahka tästä laihdun niin olen jopa hyvännäköinen.(olin joskus muutama vuos sit hoikka) vaan arka. elävältä säikytetty.mun osoitteen löydät mun galleriasivulta.jos kiinnostaa jutskata.
En varmaan sitten ole vielä tavannut sitä oikeata kun en vielä ole pystynyt avautumaan vaikka en nyt ihan mykäksikään tunnustaudu.Alkaa olla kohta kiire(36)jos en aseta sitten seuraavaksi tavoitteeksi vanhainkotia...
osoitettasi, kun et ole vielä luonut galleriasivuasi. Vai onko mulla koneessa joku häiriö??
No ota itseäsi niskasta kiinni(ei ole helppoa).
Mutta itselleni tuli uusi vaihde päälle yht.äkkiä
ja sen jälkeen on mennyt paremmin Ns.siviilissä.
Eli on pääasia ettet vaivu synkkyyteen,koska varmasti sinulle löytyy se oikea!!! Nimittäin
olin itse yhtä epätoivoinen,mutta sattumalta
löysin se oikean!!!(marilyn turku).
Ps.Ollaan oltu yhdessä 16vuotta ja loppua ei
näy!!!!Ja rakastan häntä enemmän kuin omaa
elämääni.Mutta tällainen asia varjostaa,että itse
otan viikonloppuna ns.perjantai pullon ja hän ei
nykyään ota pisaraakaan!!!Ja siitä tulee joskus
sanomista.No toisaalta ei tällainen ottaminen
kaada suhdetta,jos toinen rakastaa toista tosissaan.Eli meinaan vanheta hänen kanssaan,enkä
tarvitse muita naisia,vaikka työn puolesta tilaisuuksia riittäisi.(eli johdan erästä firmaa).ja tilaisuuksia olisi vähintään kerran/vko.Mutta kun kerran on koukussa todella
ihanaan naiseen,niin ei tarvitse muuta!!!!!!!
No.Tämä oli minun mielipide muitten joukossa.
Lisään vielä sen verran,että alussa odoteltiin
ensimmäistä rakastelua n.3viikkoa,ja sen jälkeen
paras yö oli 6kertaa???No nyt on tasoittunut
noin.3-6kertaa/vko,mutta ei se ole enää tärkeintä.Vaan yhdessäolo rakkaani kanssa.Eli
sinullekkin löytyy se oikea ja nykyään on
helpompi hakea,sitä oikeaa kuin esim.1989!!!!!!!!!!!!!!!!! Jolloin löysin tämän
sielunkumppanin.Silloin ei ollut tällaisia palstoja.