että kaksi ihmistä ikävöivät juuri toisiaan? Vai onkohan vaan totuus myönnettävä, että sen takia ikävöidään, kun se toinen ei välitä, niin paljon kuin itse välittää hänestä???
Käyköhän koskaan oikeasti niin
totuudentorviko?
6203
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
olla mahdollista, jo aatellaan että ikävä ajaa "tänne" kirjoittelemaan, mutta tunnistaako toinen toisensa? kun ei uskalla laittaa mitään liian tunnistettavaa, etenkin jos epäilee että tunteet on yksipuoleisia...
Melko harvinaistahan se on. Se on vaan niin pirun vaikea monen myöntää itselleen. Tiedän ikävöiväni häntä enemmän kuin hän minua. Joskus olin hänelle puoli maailmaa. Nyt en ole olemassa.
Täytyypä sen verran palata tähän... Sain ikävöimältäni uuden vuoden toivotukset. Eihän se välttämättä mitään sen kummempaa merkitse, mutta tulin iloiseksi, että ainakin sillä hetkellä hän ajatteli minua.
1. Ei käy
2. Justiinsa näe.
Kyllä se on juuri niin, mutta silloin jos sinäkään et välitä aivan aidosti tai ainakaan satavarmasti niin lähtökohdat todelliselle, intohimoiselle, kiihkeälle rakkaussuhteelle on optimaaliset :)
Ei käy. Yksipuolista tää oo.