Uusi kuosi

Pieni runopoikanen
yllään uusi nuttu.
Istui yössä miettien
sujuiskohan juttu.

Löysi sanat, alun laittoi
sarastukseen aukaisi.
Tilaa antoi, risut taittoi
jo pikkuista nyt raukaisi.

Tammikuu

vettä sataa
lumi sulaa samaa rataa

liukkaat kelit tiedossa

askeltaa täytyy varovasti
ettei kaadu rumasti

uusi vuosi vaihtuu
ilmat sen kun lauhtuu

Sataa vettä ,sataa lunta , sataapieniä rakeita --kukas käski poikien ottaa tyttöjen taskusta makeita!

Viime vuotinen.

Se saapui nauraen säihkyen
ja kuin timantti kylmässä hohti.
paukkui ja räiskyi tullessaan
valomerenä taivaita kohti.
se kesti sateet ja myrskysäät
lämpimän kesän ja tuulispäät
syksyiset loskat, kuraiset polut
mukana sykkivät sisimmät solut
se vieressä kulki, ei hyljännyt ketään
vaan mieli nyt tekee jo lepäämään.

Se vanheni kanssamme matkatessaan
pian loppui sen taival , ei vierellä kulje.
ei lämpimään syliinsä
ketään se sulje.
kulku nyt päättyy, on loppunut matka
ei kenenkään keralla enää se jatka.

Saapui vurostaan uusi--
se nauraa säihkyy ja räiskyilee
kulkee kanssamme aikansa iloiten,
kunnes kohtaa vuoronsa vanheten
mutta aina vaan jatkuu,
vuosien vaihto
kun väsyypi vanha toinen
säihkyen,paukkuen,
uutena tilalle saapuu.

Vuodet vaihtuu, ikää pukkaa
kalju kasvaa, lähtee tukkaa
risaantuu se pärekatto
hiipuu hiljaa ilon ratto.

Vuosirenkaat tiheässä
kitukasvun puussa, päässä
sinnittelee sitkästi
vaikkei varsin näyttävästi.
...
Aikajonoon uusi vuosi
säilyneehän vielä kuosi.

Ihanaa kun arki saapuu-
Rauha maassa

Kuukinpaistaa taivahalla
ennustettu yöksi myskyä

Sais jio tulla lunta .