Onko realistista...

Ei ole. No ei sillä ole edes merkitystä, et tule koskaan pääsemään.

Saahan sitä haaveilla. Haaveen toteutumisen mahdollisuudet ratkeavat lääketieteellisessä, jos sinne pääset. Jossain vaiheessa tai aika monessakin vaiheessa joudut kyllä joka tapauksessa tekemisiin potilaidenkin kanssa.

Jos ihmistä lähestyminen ja ihmiseen koskeminen pelottaa, lääketiede saattaa osoittautua hankalaksi alaksi sinulle.

Miksi hakea lääkikseen, jos ei halua olla tekemisissä potilaiden kanssa? Kokeile vaikka biokemiaa, mikrobiologiaa tms. luonnontiedettä tai soveltavaa luonnontiedettä (kemiantekniikka, bioteknologia).

Kyllähän moni lääkiksen käynyt tekee pelkästään tutkimustyötä, mutta pidän itsekin hiukan outona lähteä tuota kautta etenemään, jos jo nyt on valmiiksi selvillä, että haluaa vain tutkimusta tehdä ja vieläpä vieroksuu kliinistä työtä. Lääkiksessä opiskelu kuitenkin painottuu nimenomaan kliiniseen työhön ja sitä hommaa joutuu jo siellä tekemään harjoittelujaksojen myötä.

Biokemia ja mikrobiologia mainittiinkin jo. Kannattaa tutustua ja tehdä sen jälkeen omat päätökset asiasta. Käsitykseni mukaan noilla aloilla tehdään ihan lääketieteen tutkimustakin. Ilman niitä potilaita.

Lääkäritutkija on ihan realistinen vaihtoehto, mutta ei niin taloudellisesti kannattava kuin monet muut lääkärin uravaihtoehdot. Moni tutkijaorientoituneistakin valitsee esim . diagnostisen alan (radiologia, mikrobiologia, kliininen fysiologia, patologia jne....). Niillä ei hoitovastuuta potilaasta ole ja kuitenkin on varma päivätyö tutkimuksen ohessa.

Tutkimusvaihtoehdot ja eteneminen tutkijan uralla on melko paljo helpompaa lääkärillä kuin esim. biokemian aloilla, joissa kilpailua on hyvin paljon.

Nostaisin tätä, lisää kommentteja!

Yritähän ensiksi päästä lääkikseen. Olet tietenkin kirjoittanut laudaturit tärkeistä aineista ja näin ollen tarvitsee saada vähemmän pisteitä. Onnea valitsemallesi tielle.