Ihmisten pakkomielle keittiösuunnittelussa

Siis haluat työtason keskelle lattiasta kattoon yltävän kaapin? Keittiössä sisustusta tärkeämpi on sen toimivuus. Itsellehän saa tehdä sellaisen keittiön kun haluaa

Yksi nykykeittiön ihmeellisyyksistä on, että 'suunnittelussa' on käytössä kolme väriä: valkoinen, valkoinen ja valkoinen.

Itse en laittaisi missään tapauksessa avohyllyjä lieden päälle. En ole niin innokas siivooja, että jaksaisin pitää ne puhtaana. Kaunistahan se voi olla, muttei kovin käytännöllistä. Ja kauneuskin toisinaan kyseenalaista, riippuu asukkaasta, tavaramäärästä ja laadusta. Pienessä keittiössä avohyllyt valitettavan usein täyttyvät kaikenmoisesta - turhastakin tavarasta. Kokemusta tästä on mökin keittiössä. Ottaisin sinne mielelläni pari ylimääräistä seinäkaappia ihan käytännöllisyyden vuoksi. Toki jos keittiö on vain staili kahvinkeittopaikka, niin toimii. Jos laittaa joka päivä perheelle ruokaa, niin rasvapirskeitä löytyy.
Korkeat kaapit ovat toki hyviä, ja sellaista itsellekin suunnittelin, mutta jääkaappi ja uuni vaativat lähelle laskutilaa, eikä lähelle ole mahdollista laittaa saareketta. Yksin keittiönpöytä ei kompensoi tätä tarvetta. Toki joissakin keittiöissä on mahdollista piilottaa ulosvedettävä aputaso, mutta maksaa sitten myös enemmän.
Ensimmäisen linkin keittiössä ei mielestäni ollut mitään vikaa. Eikä valkoisessa värissä yleensäkään. Värejä on saatavilla, jos niitä välttämättä haluaa. Enpä innostuisi kirkkaan sinisestä tai vihreästä keittiöstä. Valkoista voi helposti piristää vaikka hedelmäkulholla. Tai vaikka värikkäillä ikkunaverhoilla.

Avohyllyt näyttävät hyviltä sisustuslehtien kuvissa tai ehkä korkeintaan joidenkin perfektionistien ja himosiivoojien kotona. Niihin eivät sovi kuin täydellisesti toisiinsa sopivat astiasarjat, kauniisti kukoistavat yrtit ja hienot hedelmäasetelmat. Harvassa kodissa noita on jatkuvasti tarjolla tai aikaa niitä järjestellä.
Todellisessa elämässä avohyllyille kertyy laskupinoja, eriparisia kahvikuppeja ja edellisvuoden joulukortteja. Ja vaikutelma on sen mukainen.

Avohylly pöly rasva = järjetön siivoaminen ja kuuraaminen. Lisäksi niitä astioita ja kippoja ja kulhoja ei voi siitä hyllyltä niin vaan ottaa käyttöön, koska pohjalla on pölyä -> pitää huuhdella.

Toki ajatus on hieno ja olen itsekin miettinyt, että miksi pitää olla jokaisella seinäpinnalla ylhäältä alas asti kaappia tai laatikostoa. Se oikeasti tekee huoneesta ahtaan ja raskaan näköisen. Mutta sitten kun mulla on niin iso talo, että saan sinne sen vähintään 25 neliön keittiön, niin siellä ei ole niitä yläkaapistoja ihan joka seinällä.

Avauksen "oikein" linkit ovat todellisuudessa kaikkea muuta kuin ergonomisia ja ovat suoranaisia kakofonian luojia, sekä puhtaana pidettäyydeltään työläitä. Tyypillisä tuollaiset viritykset ovat Keski- ja Etelä-Euroopassa ja Suomessakin aikaan ennen keittiökalusteita.

Kolmannessa mtv:n linkissä vesipiste ja liesi ovat lisäksi aivan idioottimaisesti hyvin kaukana toisistaan eri seinillä.

Ensimmäinen määrittelijä on keittion koko ja ikkunan tai ikkunoiden sijainti. Suuremmassa tilassa on enempi mahdollisuuksia.

Yksi idiotismi on muodissa oleva tiskialtaan sijoittaminen ikkunan alle joita niitäkin näkee paljon hieman eteläisimmissä maissa.

Toinen jota vierastan on suurempien keittiöiden "keittosaareke" joka todellisuudessa edellyttää paljon enempi edes-takaisin askeleita eri pisteiden välillä. Toki osa sellaisista keittiöistä on visuaalisesti ihan tyylikkäitä.

Keitiön ilmeseen voi vaikuttaa vaikkapa yllä- ( ja alakaapistoonkin) sopivasti sijoitetut "putkea katkaisevat" kapeat hyllyköt joihin voi laittaa vaikkapa viinipulloja makuulleen, jokunen kirja jne. tai osa virtriinikaappia tai kaapiston päädyn kaareva avohylly koristeineen jne.

Myös valitsemillaan väreillä ja tilan kokoaisvalaistuksella voi vakuttaa kokoanisilmeeseen.

Vaikkapa mustaa marmoria mukailevaa työpinnoiksi ja kaapistojen välitilaksi, tumman grafiitin - mustan värinen laittialaatoitus ja siten jotakin vaaleaa tai säväkempää väriä kaappien oviin jne. Markkinoilta löytyy suunnilleen joka makuun sopivia vaihtoehtoja.

Mutta kaiken kaikkiaan makuasioitahan nämä ovat ja jokainen tomii tavallaan. "Ainoa oikea" on se mikä kutakin itseään mielyttää.

Itselleni ergonomisuus ja hellpo puhtaanapitoa ja kaiken keitiön "perus-roinan" piilossa silmistä pito on oleellisia elementtejä.

Näkyville mieluusti vain ja ainoastan ehdottoman trapeellinen materiaali ja rajalliset koristeet.

Joissakin tapauksissa esille tarvittava hyötylaite voi olla samalla myös sisustuselementi, kuten kuusikulmainen perinteinen espressokeitin ;-)

ON kyllä totta että vaihtelu virkistää...mutta tähän liittyy muutama juttu.

Ensinnäkin, työtehoseura (ja myös Martat) on tutkinut keittiössä työskentelyä ja päätynyt muutamaan suositukseen jotka perustuu normi kotikokin työhön ja liikeratoihin. Normikokki, normi keittiöprosessit, normi astiat, normilämpötilat...näissä ei ole suurta vaihtelua.

Toisekseen: Ruoka säilyy kylmässä, ruokaa valmistetaan kuumassa ja astiat pestään lämpimässä. Lämmön- ja kylmänlähteet mielellään kauas toisistaan.

Kolmas rajoite: Vesipiste on pakko laittaa aika lähelle viemäriä. Kuivauskaappi tulisi luontevasti tiskipöydän päälle. Hellan laittaisi mielellään lähelle hormia.

Väri: aika ajoin joku keksii että harmaa, mintunvihreä, valkoinen mutta punareunainen on in, mudan värinen on in...kullakin nousukaudella on omat muotivärinsä ja jos on asuntonäytöissä käynyt niin kyllähän ne tunnistaa. Muotivärit menee hetken, sen jälkeen ne näyttää vanhalta. Älä ota muotikaakelia, sillä ne on tavattoman kalliita vaihtaa. Seiniin voi laittaa muotivärejä.

Kaapista Jalopuuviilu kelpaa useimmille, mutta ne mdf-levyyn prässätyt "holvikaaret" putoaa lähinnä pirttikalusteväkeen. Valkoinen mutta laadukas sopii useimmille.