Mun pikkusella jenkki kullalla, koht 11v. todettiin kohonneet munuaisarvot ja nyt se on sit tiukalla lääkärin määräämällä ruokavaliolla. Arvot ei ollu hirveen korkeet mut tosi huolestunut oon silti ja mussukalle ei voi nyt antaa edes mitään herkkuja :( Ois kiva jos joku kertois miten teil on sit pidemmän päälle sujunu koiran kanssa et auttaako ruokavalion säätely ettei tartteis ihan viel luopua vaik tietenki se päivä tulee ja en missään nimeessä ala pitkittää jos koira on kipee eikä enää voi auttaa. Ei se saa kärsiä paivåääkään minun takia etten minä pystyis suruani kohtaamaan.
MUNUAISVIKA
LYFFE
3424
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
mulla on ollu sakemanneja useampia.. eka tapaus oli,kun mun suosikki narttu alko oireileen,eli henki haisi,joi paljon,pissaili yms.. pitkien tutkimusten jälkeen todettiin kasvain munuaisessa... pitkitin lopettamista,ja rakas ystäväni sai kärsiä :( nyt minulla on 11kk sakemanniuros jonka itse autoin maailmaan heti vuodenvaihteen jälkeen.. tänään tästä pirteästä ja sydämmellisestä ystävästäni löytyi tämä samainen vaiva :( poika saa temmeltää sydämmensä kyllyydestä vielä kaksi päivää kanssani ja sitten tulee perjantaina aamupäivästä pitkä,ikuinen uni... en aio odottaa ja seurata rakkaan ystäväni tulevaa kipua ja pahoinvointia.. tämä nuori koira on minulle ihana ystävä ja tärkeä muisto,toivottavasti olen myös hänelle !
Voi luoja ku surullista, ihan tippa linssissä oon. Todella harmi et noin nuorella ja et oot joutunut jo ennenki kokee saman. Elämä on välillä niin raakaa. Jaksamista sinulle ja ilman muuta sinä olet koirallesi ollut tärkeä, tärkein ja rakkain, sikshän se on niin vaikeeta niistä luopua ku ovat niin pyyteettömästi osoittaneet kiintymystään. Näkyikö se ihan tavallises verikokees?
Meillä oli myös 11 v koirarouva, joka ei edes suostunut syömään lääkärin määräämää diettiä ja 'tavallinen' ruoka vei niin huonoon kuntoon, ettei loppu ollut kaukana. Olisi kiva kuulla, jos jollakin käy munuaisvian kanssa hyvinkin. Kuulin, että monet kissat selviävät siitä hyvin ja porskuttavat monta vuotta eteenpäin. Joten ei ihan toivottomaksi kannata mennä, kunhan ei kärsitä koirakultaa turhaan. Helpommin sanottu kuin tehty..