Elän uuden miesystäväni kanssa uusioperheessä. Meillä on yhteensä viisi lasta. Kaikki alle 10v. Kaksi lapsista on miehen, kolme minun. Miehen lasten äiti on kuollut eli arjessamme pyörii joka päivä viisi lasta. Omien lasteni isä pyörii kuvioissa joka toinen viikonloppu. En ikinä olisi osannut arvata, mitä kaikkea uusioperheen arki tuo mukanaan. Pahimpia ovat tunteet. Epätasa-arvoiset tunteet lapsia kohtaan, joita en halua, mutta joille en myöskään voi mitään. Päivä päivältä tuntuu yhä raskammaalta. Tuntuu, että alan masentua tämän taakan alle. En vain uskalla jättää miestäni yksin lastensa kanssa vaikka haluaisin elää omieni kanssa. Rakastan miestäni, hän tekee kaikkensa, hän on kaikkea, mitä toivoa voi. En vain jaksa ymmärtää miehen lasten käytöstä ja toisten elämän tuhoamista. Voiko tämä tästä helpottaa ja jos voi niin millä keinoin? Tuleeko tämä olemaan ikuinen taistelu uppoamista vastaan?
Mistä voimia?
Väsynyt taisteluun
12169
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Miten lastesi isä "pyörii"kuvioissa eikö hänellä ole omaa kotia missä on lastensa kanssa ??? Ei en minä ainakaan hyväksy meille ex puolisoja ! Ex puolisot voi olla lastensa kanssa mut ei meillä
joo tota mietin.. miksi tuon naisen entinen mies häiriköi ja tunkee sinne mukaan... aika sairasta.
" En vain uskalla jättää miestäni yksin lastensa kanssa "
Mitäh?
No jollet uskalla antaa lapsia isälleen niin perustele onko alkoholisti väkivaltainen vai miksi oletko mustis ex miehesi uudelle????? H mmmm. Fobioiden takia olisi ehkä parempi että lapse asuisi isällään
Avaaja on ollut sen verran aineissa, ettei ole yksiselitteistä puhuuko hän ex-miehestään vaiko nykyisestä miehestään...tai sitten lukijat on aineissa. Ehkäpä tällaisiin ei kannattaisi kommentoida.
Sinulla ainakin tuntuu olevan aina varsin asenteelliset kommentit, joiden vuoksi kuulostat erittäin vastenmieliseltä tyypiltä. Ainakaan sun uudelle ei kenenkään tarvise olla kateellinen.
Mulla on totaalisen asenteeliset kommentit 1.joku yrittää syrjiä mun lapsia on se sitten ex:n tai minun uusi ja varsinkin joku yrittää saada elättäjää omilleen lasteni kustannuksella 2. Ero tilanteessa ei ymmärretä mitä ero tarkoittaa ja se että ero 110%:ti loppu
Avoin,lämmin henkinen ja luottamuksellinen keskustelu puolison kanssa kehiin.
Kaikesta pitää voida puhua rakentavasti.
Yhdessä ratkottujen asioiden vieminen eteenpäin on paljon helpompaa ja se on myös yhdistävä asia parisuhteessa ja perheessä.
Tasa puoliset tunteet kaikkia lapsia kohtaan on oikeestaan aika mahdoton tehtävä.
Kaikkien lasten hyväksyminen ja ihmiskunnioitus on se mihin kaikki aikuiset kuitenkin pystyy jos haluaa.
Lapset kasvaa yllättävän nopeasti ja pian huomaatkin miten olette kaksin miehen kanssa.
Siinä vaiheessa on kuule mahtava tunne et HIENOA ME jaksettiin sittenkin ja kaikista lapsista on tullut vuosien varrella omoa suloisia persoonia ja varmasti rakkaita teille molemmille.
Miten mukavaa on teistäkin kun he tulevat teitä katsomaan ja kyselemään kuulumisia. Voimia tarvitset kyllä nyt tosi paljon.,mutta kehoittasin avoimeen keskusteluun IHAN KAIKISTA ASIOISTA.
Mitä tällä tarkoitat: "En vain jaksa ymmärtää miehen lasten käytöstä ja toisten elämän tuhoamista."
Kuten edellä kerroit, lapset ovat alle 10-vuotiaita.
Muutat eri asuntoon omiesi kanssa. Helpompaa hahmottaa ongelmat. Miksi ei miehesi pärjäisi omineen, jos ei pärjää niin lapset äidilleen tai sijaiskotiin. Olet itsestäsi ja kolmesta omasta lapsestasi ensisijaisesti vastuussa! Mies ilmeisesti kaikessa kultaisuudessaan laistaa omasta vanhemmuudestaan ja kasvatusvastuustaan, jos jatkuvasti löydät itsesi "pahan äitipuolen" roolista. Voin kuvitella että kyse on lasten keskinäisistä suhteista ja myös isän lasten kokemasta mustasukkaisuudesta sinuakin kohtaan. Heidän näkökulmastaan sinä/te olette tunkeilijoita heidän perheessään ja reviirillään.
Öhöö, lapset kuolleelle äidille? Lukeeko joku postauksen ennen vastaamista. Yksi ylempänäkin on ihan pihalla mistä puhutaan.
Ei näissä vastaajissa yleensä kovin montaa lukutaitoista ole. Propsit sulle ja mulle. :D
Avaaja on kuin pahainen kakara. Ajattelematta on laittanut itsensä tuohon liekaan. Nyt kannattaa nostaa kytkintä ja antaa sen leskimiehen etsiä uuden naisen. Vaikkapa vapaa-ehtoisesti lapsettoman, niin ei tule epätasa-arvoisia tunteita lapsia kohtaan, kun perheessä on vain nämä puoliorvot.
Sinä ja miehesi olette perheemme aikuiset. Teidän tehtävä on ohjata perhettä ja lapsia! Laatikaa perheelle yhteiset säännöt, joita kaikki lapset noudattavat. Säännöt ja rajat luovat lapsille turvallisuutta ja tekee arjesta helpomman. Muistakaa myös kehua ja kiittää lapsia.
Lapset ovat menettäneet ÄITINSÄ!!! Pystytkö yhtään kuvittelemaan miltä se heistä tuntuu?? Miehesi lapsilla on todella paha olla.. heillä on paljon surua ja tuskaa sisällä ja ilmeisesti ei ole ketään, joka heidät emotionaalisesti kohtaisi.. antaisi tilaa heidän tunteille ja ottaisi heidät syliin? Lapset purkavat tunteita sinuun ja kapinoivat sinua kohtaan, koska he ovat yhä uskollisia äidilleen ja eivät ole vielä valmiita hyväksymään sinun heidän äitinsä paikalle.
Tämä tilanne on sinulle varmasti hyvin raskas. Huolehdit toisenkin lapsista ja saat kiitokseksi vaan vihaa ja kapinaa. Tämä tilanne laittaa sinut haastavaan prosessiin. Sinulla on oikeus myös tunteisiin, mutta yritä välttää ettet purkaisi niitä lapsiin (ja jos niin käy, niin anna sekin itsellesi anteeksi ja pyydä lapsilta anteeksi). Vapaudut tästä tilanteesta käymällä kaikki omat tunteesi läpi. Tämä prosessi tulee muuttamaan sinua. Voit ehkä joku päivä olla kiitollinen siitä muutoksesta, joka sinussa tapahtuu tämän prosessin aikana.
Perheterapia on myös yksi hyvä vaihtoehto, koska tämä vaikea tilanne koskettaa koko perhettä ja jokainen saa sitä osansa. Päättäkää miehenne kanssa mennä läpi tästä kriisistä yhdessä, niin kyllä te siitä selviydytte.
Minulla oli myös haastavaa mieheni teinin kanssa lähes kuusi vuotta. Suoraan sanottua välillä oli ihan täyttä helvettiä. Nyt jälkeenpäin ymmärrän asioita aivan toisella tavalla. Itselläni oli jäänyt murrosikä täysin elämättä (jos sitä ei ole läpi käynyt, niin se tulee myöhemmässä elämänvaiheessa, koska kuuluu tärkeänä vaiheena ihmisen henkisen kasvun kehityskaaressa).
Minä kasvoin henkisesti hyvin paljon näiden vaikeiden vuosien aikana. Löysin oman voimani, opin laittamaa rajoja, empatiakyky lisääntyi, opin ottamaan vastaan kovaa palautetta ja kritiikkiä, opin keskustelemaan erittäin hyvin vaikeista asioista, minusta tuli kärsivällisempi.. valitettavasti ihminen oppii kaikkein eniten kovien kokemusten kautta.. joten älä anna periksi.. kylllä se aurinko tielle vielä paistaa!!
Voimia ja enkeleitä elämäänne!