..oikein löytyisi naispuolisia ihmisiä jotka kärsivät yksinäisyydestä ja ovat ehkä ujoja ja kokeneet elämässään pahaa?
Tuntuu ainakin että mulle sopis sellanen joka oikeasti olis kokenut samoja asioita kuin mä. Sellasen ihmisen kanssa sitä ainakin luulis olevan samoilla aaltopituuksilla.
Netistä niitä ei oo ainakaan löytynyt ja baareista tuskin kannattaa etsiäkään..
Jonkinlaista helpotusta tähän yksinäisyyteen kaipaisin.. tää tilanne alkaa oikeasti rassata niin pahasti ettei kestä..
ja tässä tilanteessa sitä ei voi oikein olla kovinkaan positiivisella mielellä haku päällä..
Tuskin kukaan jaksais katsoo tällasta möllötystä.. eikä ymmärtää..
Tuntuu ainakin että mulle sopis sellanen joka oikeasti olis kokenut samoja asioita kuin mä. Sellasen ihmisen kanssa sitä ainakin luulis olevan samoilla aaltopituuksilla.
Netistä niitä ei oo ainakaan löytynyt ja baareista tuskin kannattaa etsiäkään..
Jonkinlaista helpotusta tähän yksinäisyyteen kaipaisin.. tää tilanne alkaa oikeasti rassata niin pahasti ettei kestä..
ja tässä tilanteessa sitä ei voi oikein olla kovinkaan positiivisella mielellä haku päällä..
Tuskin kukaan jaksais katsoo tällasta möllötystä.. eikä ymmärtää..
Vastaukset 3
Vanhimmat
Eipä sitä ole ujon olennon helppo toista kaltaistansa löytää.. kadulla siihen tuskin törmää. Kyllähän siinä kuka tahansa on mieli maassa jos kauan joutuu yksin kulkemaan, ja se on ihan ymmärrettävää :) tiedän nimittäin kokemuksesta.
En tiedä millaista pahaa olet kokenut, mutta ilmeisesti se vaivaa vieläkin? Monta yötä on tullut valvottua kyyneleet silmissä miettiessä epäreilujen kokemusten syitä ja ihmisten julmuutta..Ja siitä on niin vaikea puhua muille, kun ei oikein saa vastakaikua.
No kyllä tuosta ujoudesta oon päässyt mutta silti ei ole helppoa löytää ketään vierelle. Sitä kai on niin omanlaisensa. Mutta ymmärrän kyllä jos joku on ujo eikä se haittaa.. koska oon joskus ollut sitä itsekin.
Ne menneisyyden haamut.. ne nyt seuraa mutta ei onneksi aina häiritse mutta mielessä ovat kuitenkin.
En ole kovinkaan onnellinen.. onhan niitä hyviä ja hauskoja hetkiäkin mutta sitten tulee arki ja toivottomuus siitä että ei ole elämässään päässyt pitkälle. Johtuen osittain menneisyydestä.
Tiedän kuitenkin etten tule pärjäämään yksin.. enkä haluaisikaan koska en haluu olla yksin..
Kyllä niitä vaeltaa vaikka missä, mut nää ihmiset ei ehkä helpoimmin tule hieromaan tuttavuutta... niinku ite sanoit ei ehkä oo kaikkein positiivisimmalla mielellä haku päällä. Mä olen ällistynyt siitä, miten helvetisti yksinäisiä ihmisiä, joilla ois paljonki annettavaa toisilleen, kulkee katsomatta toisiinsa päinkään. Kohtaaminen on niin vaikeaa. Älä turhaan silti muutu sellaseks hyvinmenee-tyypiks. Usko tai älä, joku tarvii ennemmin sua.