ehkäisystä huolimatta ilmeisesti olen raskaana n.7 vko:lla, lähentelen 40 ja mies on jo yli 50. Vielä vuosi sitten toivoin tulevani raskaaksi, nyt tämä tuntuu suurimmaksi osaksi valveillaoloajasta painajaiselta( anteeksi pieni masuasukki!)Mies on täysin fleguna ja tiedän ettei hän jaksa/halua aloittaa vauvarumbaa alusta kun nyt elämme kolmisteen eskari-ikäisen pojan kanssa, kaikki on niin "helppoa". Tuntuu kauhean pahalta että hän joutuu tällaisten ratkaisujen eteen vielä vanhoilla päivillään. Tiedän, että meidän on tehtävä se päätös itse, mutta sittenkään en malta olla kysymättä onko ketään, joka olisi/olisi ollut samassa tilanteessa ja mitä päätitte ja millä perusteilla?
jos vaikka saisin jotain sellaisia näkökohtia asiaan, joita ei ole tullut huomoiduksi?
jos vaikka saisin jotain sellaisia näkökohtia asiaan, joita ei ole tullut huomoiduksi?
Vastaukset 7
Vanhimmat
olen miehenä sitä mieltä että jo alkanutta elämää ei pidä tuhota, kyllä te jaksatte uuden vauvan kanssa, ja toivonkin että saatte voimia jatkoa silmällä pitäen..
rohkeutta !
En todellakaan voi ymmärtää tilannettanne olenhan itse vasta 24v äiti, mutta silti uskon raskauden olleen lahja "korkeimmalta".=)
Toivon voimaa mitä ikinä päätättekin.
Hei!
Juttu pisti silmään, sillä olen itsekin luultavasti 7. viikolla..ja ikää tulee kohta vasta 19..=) että olenkohan vastaavasti liian nuori? Uskon, että vauva on lahja meille kummallekin ikävuosista huolimatta! Tsemppiä teille kuitenkin, kyllä te jaksatte!!
En sano mitään korkeimman lahjoista tai muista mielipiteeni vain. Olen itse 35 vee ja vasta pari vuotta sitten "unelmieni miehen" löytänyt. Olemme tällä hetkellä ristiriitaisissa tunnelmissa. On kuumetta vähän joka suuntaan. Taloudellinen tilanne on aika hatara, kotia pitäis laittaa (asumme yksiössä), työpaikat on sitä mitä milloinkin sattuu olemaan, jos on ollenkaan ja tietty ikäkin alkaa tulla eteen. Ja tietenkin minulla on vauvakuume, miehellä ei mitään kiirettä asiassa. Kaikesta huolimatta, siitäkin että olen nähnyt myös mitä kaikkea vaikeaa vauva voi mukanaan tuoda, haluaisin lapsen. Ja sanotaan mitä sanotaan naisen vastuulla se lapsi tuntuu aina enemmän olevan, miehen on helpompi vetäytyä syrjään jos niin haluaa. Yhteiskunnan puolelta juttu taas tuntuu perustuvan siihen että miehellä on hyvä palkka jolla elättää. Mutta rahasta viis, voisin ottaa lapsen vastaan myös nelikymppisenä, jos vain olen silloin terve. Oma äitini oli reilusti yli 40 vuotias minut saadessaan, eikä ikä haitannut. Nykyisin vaan tuntuu että aina on joko liian vanha tai nuori milloin mihinkin asiaan. Päätökset on aina vaikeita tehdä, jos tuntuu mielipiteet menevän ristiin ja ristiriitaisia tunteitahan näihin juttuihin tuntuu liittyvän enemmän kuin paljon. Minusta teidän kahden on juteltava asiasta ja viimekädessä sinun on päätös tehtävä. Tuntuu vain harmittavalta, jos sinä todella haluat lapsen ja mies on vastaan. Tsemppiä sinulle roppakaupalla!
piti juuri kirjoittamani tästä, että meidät on tosiaan luokiteltu,normitettu yhteiskunnan puolelta mikä on sopivaa missäkin iässä. Loppujen lopuksi valinnat, jos niitä on, ovat kuitenkin yksilön itsensä päätettävissä.
Olet nelikymppinen, eli nainen parhaassa iässä. Luonto on järjestänyt asian siten, että voit vielä saada lapsen. On siis aivan luonnollista antaa elämän kehittyä kohdussasi ja antaa lapsen syntyä aikanaan rakastaville käsivarsillesi.
Äitini teki nuorimmaisensa 45-vuotiaana, kuopus on tällä hetkellä toisella luokalla :) Äidilläni tämä raskaus meni erittäin hyvin, ei tullut komplikaatioita. Lapsi oli syntyessään suurikokoinen yli 4 kg (vaikka äiti tupakoi)ja on nyt luokkansa pisin.
Ehkä mieleen tulee ajatus, että jaksaako sitä enää yövalvomisia, mutta kyllä niitä voimia ihmeesti löytyy.
Kaikkea hyvää sinulle, päädyit sitten mihin ratkaisuun tahansa.
En ole raskaana,
mutta yrityksessä on iltatähti.
Olen nimittäin -64.
Jo neljän lapsen äiti.
Toivottavasti emme ole liian vanhoja ;)
Tsemppiä teille,
Tsemppiä meille!