Olen 22 veneilyvuoden aikana oppinut itse kantapään kautta monia veneilyyn liittyviä niksejä tai taitoja. Monesti satamissa olen ystävällisesti auttanut rantautujia ottamalla köysiä vastaan, vinkannut vapaasta paikasta tai muuten neuvonut kanssaveneilijöitä helpottamaan heidän toimia. Joskus tuntuu että tästä avusta ei oikein pidetä. Ainakin sen käsityksen saa kun ei kiitetä ja todetaan vaan että kyllä tämä tästä.
Onko joku muu kokenut samoin. Pitäisikö vaan pitää tieto omana ja nauraa itsekseni muiden oppiessa kantapään kautta?
Onko joku muu kokenut samoin. Pitäisikö vaan pitää tieto omana ja nauraa itsekseni muiden oppiessa kantapään kautta?
Vastaukset 89
Vanhimmat
Liekö ongelma eteläisemmässä Suomessa? Meilläpäin kyllä tavataan auttaa ja kiittää.
Meillä täällä pursiseuralla ei ainakaan apua tarjota.
"Suuret" merenkävijät istuvat oluttuoppiensa ääressä ja naureskelevat sekä kommentoivat miten siellä taas joku rantautuu väärin, lähestyy väärin, ei osaa sitä eikä tätä...
Siksi otin itselleni venepaikan kaupungin laiturista ensi vuodelle, ei jaksa näitä idiootteja enää.
Missähän mahtaa olla se vika? Meillä kun pursiseurassa monet juoksevat vähän kauempaakin ehtiäkseen ottamaan köydet vastaan. Ja näin tehdään sekä kotisatamassa että saaressa. Voihan olla, että meillä ei ole niitä suuria merenkävijöitä, vain jokunen pallonkiertäjä ja olympiapurjehtija. Kyllä minä niitä sellaisia idiootteja jaksan, jaksan myös itse mennä ottamaan niiden idioottien köydet vastaan.
En minäkään sentään rantabaarista oluilta lähtisi rantautujaa auttamaan muuten kuin poikkeuksellisen vaikeissa oloissa. Pitäisikö sitten? Ruokapöydästäkään en kesken kaiken mielelläni poistu. Muutoin tietenkin autellaan tulijoita. Mutta kokeile nyt ensi kesänä, ollaanko siellä kaupungin puolella auttavaisempia.
Itsekin olen purjehtinut ahkerasti (jo >50 vuotta) ja pannut merkille, että keskinäinen auttamishalu on jkv vähentynyt. Joskus laiturilla tai rantakalliolla on katselijajoukko seuraamassa "kuinka äijän käy". Elettäkään ei tehdä avun tarjoamiseksi. Menneinä vuosikymmeninä spontaani auttaminen oli itsestään selvyys.
Nyt spontaani auttaminen taitaa olla lähinnä oman veneen suojelemista eli autetaan, jos oman veneen naarmuuntuminen näyttää uhkaavan.
Toinen viime vuosien ilmiö näkyy huippusesongin aikana, kun satamissa on täyttä. Joillakin veneilijöillä on tarve tehdä satama-alueella viime hetken ohitus, ettei kenties jäisi ilman venepaikkaa. Vauhdikas ohittaja tuskin on sellainen, joka tulee ottamaan sinun keulaköysiäsi vastaan…vaikka "hyvä sopu tilaa antaa".
Ilmiö johtunee venekannan huimasta kasvusta ja sen mukana yhteishengen vähentymisestä.
Hienoa, jos sinä ja monet muut jaksavat kuitenkin näyttää esimerkkiä hyvistä merimiestavoista.
Veneet ovat suurentuneet niin, että aikaisemman kaltaista käsivoimin tehtävää apua ei pysty hirveästi antamaan. Köydet voi kyllä ottaa vastaan ja vastata yleisiin tiedusteluihin syvyyksistä. Kukin ajelee tyylillään ja jos on kiire niin senkun vaan.
"Kukin ajelee tyylillään ja jos on kiire niin senkun vaan."
Kiire näyttää syntyvän ainoastaan siksi, että edellä satamaan menee toinen vene. Sen ohi on kiire päästä, ettei "se s…na" veisi paikkaa. Kiire loppuu heti, kun ohittajan vene on laiturissa. Ehkä se on "tyyli", mutta ei ole kovin tyylikästä.
Joskus näkee supisuomalaista "ohi et p--le mene" -reagointia ja sen seurauksena kilpa-ajoa satamaan.
Käsivoimin tehtävä apu on kiinnitysköyden/köysien vastaanottamista tai vapaan paikan viittoilemista. Muusta ei yleensä ole kysymys.
Palturia sanon minä.
Kyllä isomman veneenkin voi avittaa satamaan. Itseäni ainakin auttaa kovin varsinkin jos laituri on matalalla ja olen yksin liikkeellä. Ei muuta tarvii tehdä kun pitää keulasta kiinni ja ottaa köysi vastaan pistää se siihen lenkkiin kiinni minne pyydän. Eli täysin samat manööverit kun pienelläkin veneellä.
Ei kai kukaan nyt odota että venettä liikutellaan käsipelillä?
Pitänee lisätä ketjuun yksi juttu, jonka kertoi eräs taannoin tapaamani naispuolinen veneilijä. Seilaa yleensä yksin tai lasten kanssa ja on kuulemma todennut, että kovasti usein äijäkööri asettuu vasiten katselmaan "katotaas kuinka tyttö pärjää". Kuriositeettina voi lisätä, että hän mainitsi tässä erityisesti Merikarhujen satamat.
Hahahhhaa mikä provo taas. Jos veneessä on kaunis keulakuva, kyllä apua riittää. Joskus autetaan niin, että rouva hymyilee saaneena.
Väittäisin oman kokemukseni mukaan, että olet ymmärtänyt väärinpäin. Merikarhusatamaan on todella vaikea päästä siten, ettei kukaan paikallaolija tulisi apuun, oli sitten kyseessä nais- tai miesmiehistö.
Voin sanoa varmuudella, että en ymmärtänyt väärin. Hän nimittäin nimenomaan painotti sitä kokemusta, että juuri Merikarhusatamissa tunnutaan pitävän suurena ihmeenä ja pällistelyn, ei auttamisen kohteena sitä, että satamaan tulee vene, jossa ei ole yhtään miestä näkyvissä.
En tiedä, onko merialueella tähän jotain vaikutusta, ts. onko rannikon/saariston eri alueilla Merikarhuissakin erilaista porukkaa. Jätän kertomatta, mistä alueesta oli kyse.
Monta kertaa olen ollut todistamassa naisen/naismiehistön rantautumista MK-satamaan ja ollut vastaanottamassakin. Kertaakaan eivät ole jääneet vaille vastaanottajaa. Erityisesti, jos kenen hyvänsä nähdään tulevan yksin sukupuolesta riippumatta, on köysiä vastaanottamassa ainakin kaksi henkilöä. Enpä ole itsekään onnistunut oikeastaan koskaan saapumaan niin, ettei joku olisi vastaan ottamassa, ellen ole toisten nukkuessa tullut. Joskus onnistunut myös hiipimään niin hiljaa ilman moottoria, etteivät ole lähestymistä huomanneet ajoissa.
Voi hyvin olla, ettet ymmärtänyt väärin. Mutta jos sinä et ymmärtänyt väärin, on kyseinen naishenkilö ymmärtänyt tilanteet väärin. Niin paljon harvinaisempia naiskipparit tietenkin ovat, että herättävät hieman huomiota.
Lähestyipä kerran tunnettussa luonnonsatamassa rantaa liukuvalla moottoriveneellä kolme kloppia. Purkkarista kapusi auttamisaikeissa rantaan mies ja katseli tulijoiden suuntaan. "Tuo äijä meinaa tulla auttamaan" kuului tulijoiden veneestä. Mies kapusi takaisin veneensä istumalaatikkoon ja istui selin tulijoihin nähden.
Klopit aikansa yrittivät kovan keskinäisen kalabaliikin säestämänä rantautumista aikomallaan tavalla, ja onnistumatta löytämään paikkaa, josta pääsisi kuivin jaloin rantaan, läksivät menemään.
Miksi? Siksi että kutsuivat äijäksi?
Joskus auttajista on iloa, joskus harmia.
Ymmärrän hyvän tarkoituksen enkä ole koskaan kenellekään kiukutellut, mutta jos keli on normaali ja tehtävät veneessä sovittu ja suunniteltu, niin on helpompi tehdä sen mukaan kuin ottaa joku ulkopuolinen huomioon - vaikka sillä olisikin hyvä tahto.
Itse autan, jos näyttää siltä, että apua tarvitaan. Se on tietenkin subjektiivinen näkemys, mutta ainakin sen näkee, kun vene tulee paikalleen osaavasti ilman hötkyilyä Silloin ulkopuolisesta on harmia.
Saatan seisoskella sopivan etäisyyden päässä, mutta en mene kapealle sillalle haitaamaan köysien vientiä tai muuta kulkemista.
Laitureilla tapaa myös hyvin erikoisia autettavia. Pari vuotta sitten tukikohdan laituriin oli tulossa vene, kippari ja ystävätterensä. Meillä on tapana auttaa. Niinpä minäkin olisin auttanut pitämään venettä paikallaan, kun kippari oli valinnut poijun, josta liina ei riittänyt laiturille saakka. Roikkui merenkulkija jo yli peräpeilin. Hyväkäs oli mieltä, että voisin hyvin palata sitlooraan ja käski ystävättrensä kysymään laiturilla odottaneelta toiselta apua tarjonneelta, että "mitä tuo laiturilla seisoskelee?". Sai jatkettua liinan lopulta niin pitkäksi, että vene oli tuulen painamana laiturissa lähes poikittain ja nojasi lujasti muihin veneisiin. Yöllä oli ilmeisesti kyllästynyt tilanteeseen ja peruutteli ulos ankanokka veneemme kylkiä ja kaiteita kolhien. Hiukan ihmettelimme kun jätti veneensä poijulle seisomaan. Paljastui, että oli peruuttanut liinansa potkuriin. Emme olisi enää apua tarjonneet. Onnekseen yksi nuorukainen sukelsi liinan potkurista. En ole koommin tuota purjehtiaa tavannut.
Hyvä aihe. Auttaminen kuuluu tähän harrastukseen, hyviin tapoihin, ja on ihan mukavaakin. Raivostuttavan yleistä on, että naapruveneen miehistä ei takapuoltaan nosta.
Auttajan olisi myös hyvä muistaa, että pysyy auttajana, kippari ohjaa aluksensa vaikka kivikkoon, mikäli haluaa. Eli totella tai pysyä alta pois. Paljoa ei auta, mikäli esim auttaja kylkikiinnityksen tullessa vetäisee keulaköyden pinkeäksi, ettei perää saa laituriin (pikkujutu tosin). Tai sivutuuikiinnityksessä ottaa käyden vastaan, mutta ei tajua laittaa sitä tolpan/renkaan ympäri vielä löysänä, vaan tulee lopulta leijana perästä/päästää irti. Heittäisitkö 14 t veneen kiinnitysköyttä metriselle lapselle -tai metrisen lapsen tasoilselle aikuiselle? Tai niistä muskelimasoista, jotka isonkin veneen nähdessään hekumoivat paästa työntämään kaidetolpan päästä. Mikäli iso vene tulee kyljellään laituria pain, ei vääntynyt kaidetolppa helpota asiaa.
Ison veneen ohjaaminen on kiinni ajoituksesta, ei muskeleista. Mikäli tuo ajoitus menetetään, tulee ongelmia. Kipparina pyrin välttämään näitä ongelmia, ja siihen saattaa kuulua auttajien opastaminen tai ääritapauksessa jopa ystävällinen "siirrytkö alta pois" kehoitus.
Kuitenkin on jokaisen velvollisuus tarjota apuaan ja estää ongelmia ja vaurioita.
Kuvailemasi pulmat kenties riippuvat osin myös itsestäsi. Kyllä lapsikin pystyy laittamaan hänelle ojennetun köyden pollariin, jos olet tehnyt siihen sopivan kokoisen lenkin. Voimaa tai erityistä taitoa auttajalta ei myöskään vaadita, jos pyydät pujottamaan kiinnitysköytesi laiturin kiinnitysrenkaan läpi. Suuri apu on auttajasta, joka viittoilee vapaan paikan (tai opastaa taskulampulla pimeässä saapuvaa venettä).
Oma veneeni ei ole aivan 14 tn painoinen (on "vain" 11 tn), mutta purjehdin yksin ja olen avustajille kiitollinen (vaikka nyt vähän sähläisivätkin). Uskon, että vapaaehtoiset avustajat jäävät hyvälle mielelle, kun heidän avustaan kiitetään. Komentelu ja hermostuminen ei yleensä paranna tilannetta. Ehkä halukkuus auttamiseen vähenee, jos on opastattu vähän liikaa tai peräti kehotettu siirtymään pois.
Joissakin tapauksissa olen noudattanut perinteitä ja tarjonnut avustajille pikkupikareista "hamnsupit".
Jaa, kun olin pieni niin olin usein katsomassa kun 133t laiva tulee satamaan ja merimiehet heittivät köyden laiturille, jonka sitten 5-6 vuotiaana pujotin pollarin ympärille. Perään yksi ja keulaan toinen.
Totta tosiaan, että osa on naama nyrpeänä jos menee auttamaan. Itse olen "kotivesillä" mennyt köysiä vastaan ottamaan, yleensä kiitokset saa van joskus jotakin epämääräistä nurinaakin olen ollut kuulevinaan. Reissussa ollessa olen todennut, että eipä kannata vaivautua. Osa veneilijöistä on niin fiiniä porukkaa ettei pienemmällä veneellä kulkijoita laiturilla edes moikata. Toki jos joku tulee köysiäni vastaanottamaan niin totta kai kiitän, enkä huuda et painu lepikkoon... Se on se minä itte asenne joka näyttää pahenevan vuosi vuodelta. Kummeleissahan oli sketsi ysärillä jossa oli hokema: Ei tartte auttaa!
Yleensä apua ei tarvita, ja esim. rantautuminen menee parhaiten oman miehistön kanssa. Kiusallisin tilanne tulee siitä, kun annan keulagastille ohjeet, ja rannalla seisova apuri rupea antamaan omiaan. Sitten gasti on solmussa, ja joudun toistamaan ohjeeni ja sitten siirretään köysiä. Ainaostaan kovassa sivutuulessa rantautumisessa saatetaan joskus oikeasti hyötyä avusta, mutta konstit on kyllä siihenkin omasta takaa.
Olen itse monesti mennyt apuun, mutta kysyn aina keulagastilta, minkä köyden hän haluaa ja mihin se laitetaan kiinni ja miten. Muutaman kerran kovemmassa sivutuulessa olen joutunut ehdottamaan, että laitettaisiko tuo tuulen puolen köysi ensin, kun rouva keulassa on tarjonnut väärää köyttä.
Tiedän, miltä tämä kuulostaa, mutta oikeasti, tuolla on kaikenlaista apumiestä tarjolla, ja joillekin taitaa olla vaikeaa hahmottaa, miten tulisi toimia. Halu auttaa on suurempi kuin kyky tai ymmärrys. Epävarman keulagastin kanssa ei toimiva yhtälö.
Samoilla linjoilla.
rantautumisen voi tehdä monella tavalla oikein eikä ole järkevä poiketa sovitusta. Silloin se voi mennä monella tavalla väärin.
Useampi kokki ei yleensä tee parempaa soppaa ja haitta laturilla voi olla hankala käsitellä positiivisessa hengessä :D
Kun näen, että on paljon 'tietäviä' auttajia tarjolla, sanon gasteille, että noudattaa ja kuuntelee minun ohjeita. Ennalta tarvittaessa selitän, mitä tehdään.
Kova sivutuuli ja peräpoiju. Silloin on hyötyä, jos rannalla oleva ymmärtää solmia keulaköyden kiinni. Nopeasti ja mielellään tuulen puolelta. Säädetään sitten tarläkemmin, kun perä on kiristetty.
Lähdössä on sitten aikaa enempi ja voin selittää avustajille, miten haluan lähteä.
Kuljen usein yksin 4t veneellä ja hyvin olen saanut apua. Ilmeisesti yksin kannella häärivää tullaan auttamaan helpommin kuin täysin miehitettyä.
Olen myös itse aina valmis auttamaan - tietenkin kipparin ohjeiden mukaisesti.
Toisenlainen tilanne oli silloin kun 80- luvulla toimin vesilentokoneen kuskina. Rantautuessa ei voinut käyttää laiturilla olevien tai sinne tulevien apua lainkaan, vaan ensimmäinen tehtävä oli pyytää ystävällisesti auttajia pysymään riittävän kaukana.
Uskon että useimmat ymmärsivät ettei siihen koneeseen kannata koskea jos ei tiedä mitä mitä tekee. Voi vain kuvitella miltä niistä kavereista on tuntunut silloin 40- luvulla kun iso-osa rungosta ja lentopinnoista oli kangasta.
Näin on. Ja mielellään se tuulen puolen köysi tuulen puolelle, niin säästyy kenties kulkuvalokin
"solmia keulaköyden kiinni"??? Etkö sinä onneton älyä/osaa laittaa hakoja keulaköysiisi?????
Haka on osaamattoman veneilijän köysissä ja monissa laitureissa täysin käyttökelvoton.
Riittävän pitkä ja luja köysi on paras, sen saa kiinni lähes mihin vaan sopivilla solmuilla, jotka muuten pitäisi kaikkien vesillä liikkuvien osata turvallisuudenkin takia.
Sitten kun lähdet maailmalle ota metallihaat ja metallijouset pois, Voit saada veneesi kiinnitetyksi.
Ehkä ne sinun hakasi ovat yksi syy sille, miksi maissa olevilla avustajilla ei ole erityistä halukkuutta heittämiesi köysien vastaanottamiseen?
Se, että te ennen Kekkosen presidenttikautta syntyneet ette osaa käyttää nykyteknologiaa, ei tee teidän esihistoriallisia konstejanne tarpeellisiksi. Teräshaka on nykyaikaa eikä sellaista laituria olekaan, johon ei sillä saisi köyttä kiinni. Tai jos sellainen löytyy, niin siihen sitten ei kyllä saa kiinni solmullakaan, koska ei ole mitään lenkkiä tai pollaria.
Tämä on teräksenluja totuus, joka ei mihinkään muutu dinosaurusten höpinöistä.
Aihe on käyty läpi näillä palstoilla kymmenet kerrat. Mutta edelleen tää on niitä asioita, joissa on oikea tapa, väärä tapa ja laivaston tapa. Haka on oikea, tai ainakin käyttökelpoinen tapa, jos laiturissa on niin ohuet lenkit, että haka kiinnittyy heittämällä.
Kaikissa muissa tapauksissa köysi ilman hakaa on käytännöllisempi. Ja siihen sopivan lenkin tapaukseenkin juoksuköysi on hakaa parempi. Hakoja on keksitty monien entisten lisäksi lisää Kekkosen kauden jälkeen, mutta yhtään yleispätevyydessä tavallisen köyden veroista ei ole näkynyt.
Jos vene on kovin painava, eli lähemmäs 10-tonninen, ja narut on 18-millisiä, ei tarpeeksi järeitä hakoja ole järkeä käyttää. Haan pitäisi kestää sen mitä köysikin kestää, ja silloin siitä tulee tosi painava. Sen jälkeen kun vaihdoin itse 9 tonnin painoiseen veneeseen, ei ole tarvinnut hakojen kanssa pelata.
käyttökelpoisuudella ei ole mitään tekemistä laiturilenkkien paksuuden kanssa. Pelkkä köysi on toki yleispätevin kiinnitys. Köysiä se voi tosin kuluttaa enemmän kuin haka. Mahdollisesti kokemattoman ja solmuja osaamattoman köyden vastaanottajan kanssa pelkkä lenkki voi olla selkeämpi. Jos näen että veneessä on miehistöä kolmekin ja homma näyttää olevan hanskassa en mene auttamaan. Jos vain kaksi ja rouva kipittää keulaan poijun saalistettuaan, menen auttamaan, en kuitenkaan ruokapöydästä. Itse olen saanut kiitettävästi apua yksin liikkuessani viimeistään silloin kun näkevät ettei keulassa ole ketään. En kuitenkaan mene laituriin jos en tiedä selviäväni kiinnityksestä yksinkin.
Jos lenkki on paksumpi kuin haan aukeama, menee haka heti vaikeaksi. Jos sen pujottaa lenkistä läpi ja kiinnittää köyteen, jää haka väännöksiin ja on varsin hankala irroitettava. Sama juttu pollarien ja laiturillankkujen kanssa, eli aina kun haan joutuu kiinnittämään köyteen. Vielä pahempi siinäkin yleisessä tapauksessa, että polaarin kierrettyään haan saa vasta jousimen taakse kiinni. Ja useimmissa haalla varustetuissa köysissä on ne joustimet.
Sorry, noviisi kun olen niin pitää kysyä.Ymmärrän että tuulen puolelta kiinni mutta usein näkee että nuo köydet on ristikkäin. Joku vielä painotti että köydet laitetaan aina ristiin - vasen oikealle ja oikea vasemmalle. Mihin tällainen perustuu?
Siitä huolimatta kiinnität ensin tuulenpuolen ,riippumatta kummasta knapista köyden otat.Ristiin kiinnittäminen on varmaan jo makuasia!
Terveisin Kynä Puotilasta
Harvoin laitetaan keulaköysiä ristiin. Sen estää jo keulan rakenne ja helojen sijoitus yleensä. Perätolppiin sen sijaan useinkin ristiin, mutta riippuen tolppien sijainnista. Ristiin laittamalla saadaan veneen perän paikka hallittua sivusuunnassa. Joskus pitää laittaa keulaköydetkin ristiin, jos joustimet eivät muuten mahdu tai kiinnityspisteet laiturilla kovin lähellä toisiaan.
Ristiin tai ei, silti veneen tuulen puolelle menevä köysi ensin. Voihan niitä köysiä sitten ajan kanssa viritellä, kun vene on ensin jotenkin kiinni.
Ei noissa mitään vaikeaa ole. Ihmettelen, miksi jotkut väittävät hakaa noissa ongelmaksi. Muuta syytä en keksi kuin sen, että heitä harmittaa, kun vuosikymmeniä sitten opettelemiaan ja syvästi palvomiaan solmuja ei enää arvosteta. Ei kukaan enää myöskään lue päreen valossa.
Se on toki totta, mitä Bossu sanoo isoista ja painavista veneistä, että niihin riittäviä hakoja ei oikein ole tai ne ovat jo hankalia käsitellä. Mutta 9-10 tonnin veneet ovat pieni murunen venekannasta. Ja NIISSÄKIN toimii lähes poikkeuksetta ratkaisu, että ensimmäisessä kiinnitettävä keulaköysi on varsinaisia kiinnitysköysiä ohuempi ja siinä on päässä haka. Sellainen köysi kestää kyllä sen aikaa, että saadaan varsinaiset kiinnitysköydet paikoilleen.
Tottumuksia on monenlaisia. Käytin itsekin hakaa toisinaan, kun vene oli pienempi. Osassa keulaköysistä oli sellainen, osassa ei. Musta oli melko yhdentekevää, kumpaa sattui käyttämään.
Minäkin käytän hakaköysiä silloin, kun ne ovat sopivat. Mutta muulloin köyttä, useimmiten ilman muita solmuja kuin knaapisolmut, jos niitä solmuiksi haluaa sanoa. Siis juoksuköytenä ja molemmat päät veneessä. Tai sitten solmittuina, jos ei kaksinkerroin yllä. Aina sitä, mikä on kätevin.
Jos väittää, etten tiedä hakojen ongelmia, täytyy olla väittäjällä ymmärryksessä vikaa.
molemmat päät veneessä niin miten järjestyy jousto?
Tuulen puolen köysi AINA ensin kiinni
Ehdottomia AINA-sääntöjä ei ole syytä palvoa. Kaikki rantautumistilanteet eivät ole samanlaisia, eivät avustajatkaan (läheskään aina avustajiakaan ei ole, vaikka rantaudut yksin).
Kovassa sivutuulessa voi olla riskinottoa se, että keulan ajautuminen jäisi auttajan tai gastin varaan. Jos apuri ei ole nokkela, köysi voi karata hänen käsistään. Kevyttä paattia jaksaa ehkä vetää käsivoimin, painavaa ja isoa ei.
Muitakin tapoja on kuin auttajan/gastin nopeuteen luottaminen. Itse käytän keulafendaria (yksinpurjehduksessa verraton apu varsinkin jos vene on raskas pitkäkölinen): ajan keulan kiinni laituriin ja jätän vaihteen päälle. Vene pysyy sivutuulessakin paikallaan, kun peräsin on sopivassa asennossa ja koneessa riittävästi kierroksia. Köydet voi kiinnittää ilman paniikkimaista kiirettä.
Toinen tapa on fendareilla nojaaminen leen puoleiseen naapuriveneeseen kunnes köydet on saatu kiinni.
Hankalammassa paikassa voi ajaa keulan kevyesti laituriin ja laittaa koneen vetämään eteen. Perän kiristys ja tuulenpuoleisen keulaköyden laitto kaikessa rauhassa. Onko tämä nyt niin kovin vaikeaa?
Ei kuulosta, mutta kuulen eka kertaa enkä koskaan nähnyt. Pannaanpa muistipaikkaan.
Yksi kysymys kuitenkin:
Mites silloin kun aallokko keikuttaa venettä ettei keulaa/portaita riko tai raavi.
Tuohan on perinteinen tapa, jota vanhat saaristolaiset ja kalastustroolarit käyttävät. Omassa viestissäni suosittelin keulafendaria. Se suojaa keulaa naarmuilta ja pehmentää laituriin tökkäämistä. Jos on keulaporras, sitä ei tietenkään pidä roikottaa alhaalla. Jos laituri on keulaa korkeampi, en ole laittanut keulafendaria, vaan käyttänyt CQR-ankkuriankkuria ouskurina (ankkuri on tukevasti keulahelassaan).
Vene pysyy aika hyvin paikallaan, vaikka peräköysi ei olisi kiinni tai veneen kylkeä ei voisi panna nojaamaan aisaan tai naapuriveneeseen. Kikka siihen on autopilotti. Laita riittävästi kaasua ja pane autopilotti ohjaamaan suoraan eteenpäin: vene pysyy samassa asennossa niin kauan, että pääset itse tekemään kiinnitykset (tai saat haluamaasi apua).
Kikka on tosiaan siinä autopilotissa, sillä se pitää veneen suoraan kohti laituria. Keula pitää tietenkin suojata - kannatta kokeilla vaikka olisi myös gasti palveluja käytössä.
Ihan kivoja neuvoja, mutta ei mitenkään yleispäteviä. Kaikki keulat eivät vaan ole tehty tähän laiturinpuskemiseen. Jsokus vaan kovassa sivutuulessa tuulenpuolen köysi pitää saada nopeasti kiinni.
Ja vaikka keula puskemisen sietäisi, pitää se tuulen puolen köysi silti vetää ensin kiinni.
Kyllä kaikki keulat sen kestävät, jos kone on tyhjäkäynnillä. Kulkuvalot eivät kestä, jos ovat sopivalla korkeudella.
Laiturin reunan kulmarautaa tai rosoista betonia ei kestä kuin se CQR. Oma puinen keulani kestää paljon vähemmän paitsi ylin 30 cm, jonka muodostaa etustaagin rusti. Kaikilla ongelmana on se puskuun asettuminen. Kukaan ei halua tehdä sitä kuin erittäin pienellä vauhdilla. Ja jos piti kikkaa käyttää sivutuulen takia, on se hidas lähestyminen mahdotonta. Rysäystä ei kestä edes CQR.
"Riittävästi kaasua" en laita. On sen verran viisto keula että kovemmalla kaasulla pyrkii koko paatti laiturille.
Peräpoiju kiinni, hitaalla vaudilla lähestyminen, keula päin laituria ja tyhjäkäyntikierroksilla vaihde eteen. Sitten poijuköysi kevyesti tiukaten knaapiin ja yksinpurjehtija voi tallustella keulaan köydet kiinnittämään, ei yleesä edes ole väliä kiinnittääkö luun vai leen ensin, Keula ei yleensä luista mihinkään kun kone painaa sitä laituria päin, poijuköysi estää kääntymisen poikittain vaikkei suojan puolella olisikaan venettä johon nojata. Kun keulaköydet on kiinnitetty sopivalle pituudelle niin sitten takaisin perään, kone seis (tai jos tuuli painaa kovin niin samoilla kierroksilla pakille) ja poijuköyden tiukkaus.
Entäs jos on aallokkoa??? Ainakin minä harkitsisin muutaman kerran onko mitään järkeä yrittää yksin rantautua vastarannan laituriin johon aallokko osuu. Jos aalto/tuuli on suoraan perän takaa niin silloin poijuköydellä lasketaan venettä kohti laituria mutta ei tietenkään anneta keulan osua laituriin. Jos aallokko on muusta suunnasta niin mieluummin mietiskelee muita vaihtoehtoisia rantautumiskohtia, ellei sitten huutelemalla satamasta löydy ketään auttamaan keulaköysien kanssa.
Yksin rantautuessa tärkeintä on valmistautuminen eli köydet, lepparit jne. valmiina ja muut rojut jaloista pois sekä suunnitelma (ja varasuunnitelma). Yleensä laiturilta auttaja on suurta plussaa mutta joskus voi sattua että joku sähläri pilaa suunnitellun rantautumisen. No, silloin otetaan käyttöön varasuunnitelman varasuuntelma ja jälkeenpäin kauniisti kiitetään sähläriä, hyväähän hän tarkoitti!
Ei tietenkään kukaan viitti ajaa keulaansa kiinni kulmarautaan tai rosoiseen betoniin. Siksi laiturin reunat eivät yleensä ole rautaa tai betonia, betoniarkkuponttooneissakin yleensä reunassa on lankku, eli niissä voi ajaa lujitemuovin tai puun puuta vasten.
Laituriin ajon oppii harjoittelemalla. Sivutuuli ei ole kovin vaikea, pienikin ohjailuvauhti ja kölin pito on hyvä, ei tarvitse "rysäyttää" ja hetkeä ennen laituria voi jarruttaa niin että tössähdys on pieni. En ole kokenut keulan törmäystä laituriin koskaan ongelmaksi. Treenauksen tosin aikoinaan aloitin puuveneellä jossa kölirauta jatkui keulassa ylös saakka (keulastaagin rustiksi). Sillä olisi voinut hinkata vaikka betonia, ja joitain koloja puulaitureihin tuli tehtyä. Suosittelen, jos veneesi ulkonäkö ei tuosta pilaannu.
Sivutuulta hankalampi juttu on virta, silloin ei voi saapua pienintä ohjausnopeutta vaan pitää ajaa riittävän reippaasti jottei ajaudu vieressä olevien päälle, mutta onnistuuhan sekin (yleensä :)
Laituriin ajoa on tullut harjoiteltua, sanoisinko riittävästi. Toisessa veneessä kun ei moottoria ollenkaan ja ilman moottoria laituriin ajot tuttua sillä moottoroidullakin. Mutta hyväksi todistetusta potkurista huolimatta vene ei pakilla aivan äkkiä pysähdy ja silloin on pakko lähestyä laiturin reunaa melkoisen hitaalla nopeudella, jotta loppujarrutus ei olisi niin pienistä sekunnin osista kiinni. Ja niillä lähestymisnopeuksilla sivutuuli kyllä ehtii vaikuttamaan. Eväkölin pito taas pienillä nopeuksilla on aika vaatimaton, sen toiminta perustuu enimmältään virtaukseen. Virta olisi tietenkin vielä selvästi pahempi tekijä. Se matalarunkoinen ja pitkäkölinen vanhus on sen suhteen tuntuvasti helpompi, että sivutuuli vaikuttaa vähemmän. Sen laituripaikalla olevat, onneksi lyhytkestoiset virrat pitää kyllä ottaa tarkoin huomioon.
Totta, useimmat laiturin reunat ovat ainakin puulla pehmustettuja. Useimmiten tosin se on teräväreunainen parru. Toisaalta toiset laiturit ovat sitten sillä korkeudella, että osuvat keulakaiteeseen.
Minä olen tätä keula kiinni menetelmää käyttänyt, mutta keulasuoja on välttämätön. Kun on yksin liikkeellä täytyy kaikki toiminnot suunnitella tarkkaan ennen satamaan tuloa, jotta välttyy sähläämiseltä - auttaa myös vaikka miehistöäkin olisi käytössä.
Tätä keinoa voi käyttää vaikka keulagasti olis käytössäkin, sillä alus on erittäin stabiili kun se on kiinni laiturissa ja maihin astuminen on helppoa.
Kenenkään ei pidä kuitenkaan rikkoa keulaansa eikä laituria jos aikoo näitä ohjeita seurata.
Minä en halua auttajia, koska niistä on yleensä vain haittaa, menee treenatut askelmerkit sekaisin, kun joku hyppii siinä laiturilla tiellä.
Mullakin on varasuunnitelma sitä tarkoitusta varten ,jos rantaudut tyhjään laituriin.Pidän varoiksi naara-ankkuria varvaslistaan sidotun köyden päässä .Jos homma ei meinaa onnistua ,heitän naara-ankkurin laiturin taakse...vedän kireälle ja kiinnitän veneen!En ole tätä varavarasuunnitelmaa vielä tarvinnut,mutta olen saaritukikohdan tyhjässä laiturissa harjoitellu...ja voila ,se toimi joka heitolla!
terveisin Puotilan Kynä
Itsekin olen käyttänyt yksinpurjehduksillani pientä naara-ankkuria, jonka tarvittaessa olen heittänyt laiturin yli tai laiturin reunapalkin taakse. Se on hyvä olla kannella käyttövalmiina siltä varalta, että veneen vauhti ei riitäkään laituriin asti ja peräköysi on poijussa ja sivutuuli painaa. Huonompi vaihtoehto on liiallinen vauhti ja laituriin törmääminen. Tyynessä satamassa naara-ankkurin käyttö on turhaa.
Tyhjään laituriin voi olla helpointa tulla kyljittäin. Sekin onnistuu ilman miehistöä. (Kun vene on turvallisesti laiturissa, on aikaa pumpata jolla ja viedä peräköysi poijuun - jos muuttaminen keulakiinnitykseen on aiheellinen).
Näitä yksinpurjehtijan temppuja ei tarvita, jos laiturilla sattuu olemaan auttaja!
Uskon, että jokainen meistä yksinpurjehtijoista on kiitollinen auttajille. Apua arvostetaan ja siitä kiitetään (vaikka hyvää tarkoittava auttaja ei olisikaan kovin kokenut).
Hyvä idea, kiitos!
Kyllä se on kiva tulla luonnonsatamaan tai vierassatamaan kun joku on vastassa. Joskus kun ollaan vakiomiehistöllä matkassa niin on annettu köydet vastaanottajalle, keulagasti on sen jälkeen mennyt perässä laiturille ja sanonut kiitos, jatkankin tästä.
Kyllä se keskustelu jatkuu ihan eri tavalla kuin se että vaan tuijotetaan muualle kun rantaan tullaan. Tunnemme itsemme tervetulleeksi.
Onko se paha juttu että homma menee eri tavalla kuin suunnittelit, jos se kuitenkin sujuu hyvin. Oliko väärin sammutettu?
Pöllön tämän naara-ankkuri-idean. Kiitos!
Minä olen yksinpurjehtija mutta en halua auttajia, koska yksinpurjehtijan on lähdettävä siitä, että todella pärjää myös yksin.
Asenteestasi voinee päätellä, että yksinpurjehduskokemuksesi on harjoitteluvaiheessa (jos vielä siinäkään). Asenteesi on outo myös siksi, ettei se ainakaan paranna purjehtijoiden välistä yhteishenkeä ja auttamishalua. Tietenkin yksinpurjehtijan on selvittävä yksin niin merten ylityksistä kuin ankkuroinneista ja satamamanöövereistä, mutta vierassatamissa kysymys on usein riskien välttämisestä: hyväksy mieluummin apu kuin naapuriveneiden kolhiminen.
Käytännössä purjehtijaa auttaa usein toinen purjehtija, moottoriveneilijä tai ei-veneilijä hiukan harvemmin. Tämä johtuu siitä, että vierassatamissa (varsinkin lähivesiä kauempana) suurin osa veneistä on purjeveneitä ja siitä, että purjehtija ymmärtää avuntarvetta vaativat tilanteet kenties paremmin kuin moottoriveneilijät. En tällä väheksy ketään veneilijää, vaan puhun omasta kokemuksesta (itsekin olin aikanaan moottoriveneilijä ennenkuin hankin ensimmäisen purjeneveeni).
En väitä vastaan, mutta yllätyin siitä että suurin osa sataman veneistä on purjeveneitä. Kuvissa näkyy yleensä selvästi enemmän moottoriveneitä.
Missä kuvissa ja mistä satamista?
Tässä kuva Hangosta, laske siitä kumpia on enemmän:
http://www.vastavalo.fi/hanko-itasatama-rantakatu-hangon-itasatama-439686.html
Edelliskesänä Utossa. Hotellin laiturissa oli yksi paikka vapaan pienelle veneelle aivan laiturin alkupäässä. Yksi Finnmastermsiihen sitten yritti kahden hengen miehistöllä. Olin laiturilla ja näytin kuskille että koittaa tulla mahd. Läheltä toisen veneen kylkeä. Kaveri vaan ohjasi keulapotkurilla keulaa lähemmäs rantaa. Näytin vielä kerran että toiseen suuntaan ja että rannan puolella on kiviä. Kaveri töräytti vielä kerran keuliksella rantaan päin ja niinhän siinä kävi että kohta kylki otti kiveen kiinni. Välimatka lähimpään veneeseen oli noin puolitoista metriä. Ilmeisesti halusi pärjätä vaan yksin, siis omalla miehistöllä.. Apu ei kelvannut..
Olisit varmaan sekoittanut sen omat rutiinit
Minun yksipyrjehduskokemukseni ei todellakaan ole alkuvaiheessa, eikä asentteeni ole outo. Koska apua ei yleensä ole saatavilla varsinkaan silloin kun sitä tarvittaisiin, olen kehittänyt oman tapani jolla pärjään yksin. Jos siihen sitten tulee joku ottamaan vastaan, niin en kehtaa kieltääkään mutta silloin yleensä tulee jotain ongelmia, koska keskittyminen herpaantuu ja homma menee sähläämiseksi. Jos kuitenkin tunnen tarvitsevani apua (kova keli esim), niin silloin kyllä pyydän apus, jos siinä laiturilla joku pällistelee, ja seuraa miten onnistun.
Missä kuvissa...viime kesänä Vänö heinäkuussa....satama täynnä ja 35 joukossa 6 moottorivenettä ...samanlainen suhde oli päivää aikaisemmin Rosalassa.
Ei tuosta kuvasta pysty laskemaan !PITÄISI KUVA OLLA LÄHEMPÄÄ JA AINAKIN KAHDESTA ERI KULMASTA!ups tuli isolla!
Näin se varmaan on että purjeveneitä on enemmän matkaveneenä käytössä ja varsinkin yli yön reissuissa. Moottoriveneellä tehdään ehkä enemmän päivämatkoja ja mennään yöksi kotiin. Rekisteritiedoista voimme kyllä lukea että moottoriveneitä on tilastoissa enemmän.
http://fi.m.wikipedia.org/wiki/Vene
Moottoriveneitä on tosiaan ainakin kymmenekertainen määrä mitä purkkareita, ja jatkuvasti tulee lisää, Helsingin edustalla moottoriveitä pörrää aivan valtavasti. Myös isoja räikkösveneitö tulee jatkuvasti lisää, ne ovat jo ongelma ja suuri häiriötekijä purjehtijolille. Helsingin uivassa oli näytteillä ainakin kaksisataa moottorivenettä ja purkkareita parikymmentä. Siitäkin voi jotain päätellä. Eikä niilä isoilla mennä yökisi kotiin, vaan esim Tallinnaan ryyppäämään.
Siitä ei ole mitään epäselvyyttä, että moottoriveneitä on moninkertainen määrä purjeveneisiin nähden.
Matkapurjehtijoiden näkövinkkeli on silti toinen. Niissä satamissa, joissa kiinnittymisapua tarjotaan tai tarvitaan, moottoriveneet ovat yleensä vähemmistö - sitä pienempi vähemmistö mitä kauemmaksi purjehditaan.
Ajattelepa vaikka kesäreissua Itämerellä. Hangon itäsatamassa moottoriveneet tuskin koskaan ovat enemmistönä. Seuraava etappisatama matkapurjehtijalle voi olla Visby. Paljonko moottoriveneitä siellä näet? Entä Byxelkrokissa, Kalmarissa, Christiansöllä, Bornholmin satamissa, Ystadissa, Falsterbossa, Klintehamnissa, Kielissä, Helsingörissä, Anholtissa, Gillelejessä, Skagenissa jne ?
Kyllä käytännössä purjehtijaa auttaa toinen purjehtija. Tietysti tilanne voi olla erilainen Helsingin, Tukholman ym kaupungin tai lähisaariston vierassatamissa (joissa en itse juurikaan käy sesonkiaikana).
Moottoriveneilijän näkövinkkelistä tilanne voi olla toinen, koska hän liikkuu eri reviirillä kuin matkapurjehtija. Tämä koskee myös vene- tai pursiseurojen retkisatamia.
Hanko on kotisatamana ja olen täydellisen varma siitä, että siellä on jatkuvasti enemmän moottoriveneitä kuin purjeveneitä.
Samaan hengenvetoon pitää kuitenkin todeta, että moottoriveneet ja purjeveneet ovat isommilla paikkakunnilla usein eri satamissa koska maston ja kölin kanssa matkaaminen rajoittaa pääsyä moneen paikkaan.
Tarkoitan sitä, että jos liikkuu purjeveneellä, näkee enemmän purjeveneitä koska mene niihin satamiin, joihin ei pääse. Loogista.
Loogista on myöskin se, että jos matkamoottoriveneitä on kymmenkertainen määrä, niiden pitäisi olla valtavan pitkiä aikoja merellä suhteessa purjeveneisiin. Nimittäin jos ne ei ole satamassa, jossain niiden täytyy olla. Vierassatamat ovat useimmiten myös kotisatamia.
"koska mene niihin satamiin, joihin ei pääse. Loogista." Todella loogista:)
Johdonmukaista tai epäjohdonmukaista, merellä näkee paljon enemmän purjeveneitä. Enkä tarkoita yhdellä hetkellä näkyvissä olevia, vaan päivän aikana kohdattuja. Johdonmukaista toki on, että esimerkiksi Naantalin satamassa näkyy nykyään enemmän moottori- kuin purjeveneitä. Ehkä sama pätee moneen muuhunkin sisemmän saariston satamaan ja niihin, joista mennään ympäristön mökeille. Valtaosa vierassatamista on silti myös purjeveneiden ulottuvissa ja matkaa tekevien käyttämissä purjeveneet ovat enemmistönä.
Minä taas olisin täydellisen varma siitä, että keskimäärin Hangossa on vähintään yhtä paljon purje- kuin moottoriveneitäkin, mieluummin enemmistö. Nauvossa on toisin, mutta se onkin niin helpon matkan päässä ja helppojen reittien varrella.
Teemme tarkistuslakennan heinäkuussa. Nähdään saunassa ja verrataan lukuja.
Tein pienen kuvakierroksen suosituista virassatamista. Tältä näytti:
Kesäkuva Hangon itäsatamasta
http://venelehti.fi/i/files/mediagallery/2011/5/20/193607/w578_568610ba-57d9-4119-949e-5f84b427fd15.jpg
Maarinahaminan itäsatama ja länsisatama
http://sail-in-finland.info/wp-content/uploads/2014/01/H76-4.jpg
http://resources3.news.com.au/images/2014/09/26/1227071/638079-2456cbec-439e-11e4-a78a-e78fb0e42ff8.jpg
Bullandö, suosittu vierassatama Tukholman saaristossa:
http://www.panoramio.com/photo/50126226
Kesäkuva Visbystä
http://dockspot.com/wp-content/uploads/2011/05/Visby1.jpg
Kesäkuva Kalmarista
https://www.kalmar.com/sites/kalmar/files/styles/article/public/moxiemanager/RESA/hamnen_brygga.jpg?itok=4kSwKKzy
Allingen kalastussatama Bornholmilla
https://www.colourbox.com/preview/7187816-allinge-harbour-filled-with-sailboats.jpg
ja vierassatama Kielissä
http://img841.imageshack.us/img841/2406/cimg1179y.jpg
Entä sitten?
Tässä on myös kuva Hangosta:
http://haaveenahyvakuva.blogspot.fi/2013/09/lillbackan-vierasvenesatama-hogsaralla.html
Ei kai veneilijän saaristotuntemus voi olla noin heikkoa?
Linkkisi kuva on Hiittisten Högsåran vieraslaiturista eikä Hangosta!
Högsåran laiturin kaikki paikat eivät edes ole riittävän syviä purjeveneille. Tässä tarkemmat tiedot Högsåran satamasta ja toinen kuva. Siinä kuvassa purjeveneet taitaa olla enemmistönä - niinkuin aika usein oman kokemukseni mukaan jopa Högsårassa.
http://venelehti.fi/satamat/saaristomeri/kemio-notholm/597-hogsara/hogsara
Pääasia tietysti on että tarvittaessa apua annetaan riippumatta siitä onko veneessä masto vai ei. Kohteliasta on myös kiittää avun tarjoamisesta, vaikka tarjottu apu ei aivan välttämätöntä olisikaan. Hyvä yhteishenki on kaikkien tavoite, ainakin tulisi olla!
Kivoja kuvia.
Onkohan keskustelu kuitenkin jo mennyt off topic.Onko vielä jotain mitä ei ole sanottu avun tarjoamisesta tai vastaanottamisesta rantautumistilanteissa?
En tiedä onko tämä jo sanottu, mutta yhteenvetona. Anna apua jos sitä pyydetään, tai jos huomaat, että rantautujialla on oikeasti ongelmia. Älä mene avustamaan turhanpäiten, se on typerää, älä ainakaan kannissäYEleensä nämä avuliaat aatut on kännissä, sen tietää siitä, että ovat jo satamassa, ja satamassa kaikki purjehtijat ovet enenmmän tai vähemmän maistissa.
Yhteenvetosi ontuu:
- Ei ole mitään syytä viivyttää rantautumisavun antamista siihen saakka, että "on oikeasti ongelmia". Apua tarjotaan, ettei ongelmia syntyisi.
- Yleistyksesi juopoista ja juopottelusta satamissa on väärä tai ei ainakaan koske niitä satamia (ja vuodenaikoja), joina itse käytän Itämeren alueen vierassatamia. Olen purjehtinut kymmeniä vuosia, enkä muista keulaköysien vastaanottajien olleen "kännissä olevia avuliaita aatuja". Kenties joku joskus on ollut lievästi päihtynyt, mutta ei "yleensä kännissä".
Ehkä kerroit jonkun suosimasi vierassataman juhannusjuhlista?
Välillä tuntuu kyllä siltä että ei yksinkertaisesti ole resursseja vastaanottaa apua.
Laiturit on täynnä niin käsittämättömiä Erkkejä että välillä ihmettelen millä ne on tulleet? Siis uppoamatta.
Eräskin sälli veti kolmet lipat kompastuttuaan risteileviin köysiin. Viimeiset lipat oli vaan puolittaiset kun sai kiinni mantookista joka vääntyi...
Toinen veijari pudotti ensin hätäpäissään käyden mereen ja sitten heitti nipun vaimon naamaan niin että tuli mustelma.
Yritä sitten hymyillä että kiitti ihan tosi paljon, olisipa kaikki auttavaisia.
Kyllä minä tarkoitin sitä, että jos tullaan laituriin tai rantaan (hyvän sään aikana) ei kovaa tuulta, tai suojaisa satama, niin ei näissä rantautulijoilla voi olla eikä tulla mitään ongelmia. Jos ei rantautumien onnistu sillä porukalla, jolla on matkaan lähtenyt, niin sitten pitää miettiä jokin muu harrastua.
83 postausta aiheesta jota en ole huomannut ongelmaksi. Jos olen tarjoutunut avuliaan näköisesti laiturille eikä tulija apuja kaipaa niin ei kai se ole ongelma. Jos apu kelpaa niin yleensä kiittävät. Jos itse tulen laituriin niin kyllä yleensä apukäsiä on ollut tarjolla. Jos ei ole niin selviäähän kiinnittymisestä ilmankin. Eli mikä ihmeen ongelman paisuttelu on meneillään?
Hyvä Seppomartti,
Eihän tässä ole kyse mistään ongelmasta. Tässä on keskusteltu siitä, mikä olisi suositeltava tapa suhtautua rantautuvaan veneeseen tai rannassa oleviin vastaanottajiin. Monien mielestä vastaanottoapu onmukava asia, toisten mielestä taas ei.
Jospa kaikesta vähänkin veneeseen liittyvästä keskusteleminen on pelkästään merkki vesillelaskun odotuksesta eikä mistään todellisesta ongelmasta? Jokainen haluaa kertoa, mikä hänen mielestään on huonoa/parasta tai miten hän itse yleensä tekee.