Rasitustesti

Olin viime keväänä rasituskokeessa ja voin aivan maallikon sanoin kuvata sen, sillä en hallitse terminologiaa ts. en tiedä yhtään mitä laitteet ja toimenpiteet olivat nimeltään. Toivottavasti joku tietävämpi vaivautuu kertomaan sinulle vähän fiksummin.

Joka tapauksessa kokeessa on mukana kardiologi ja avustava sairaanhoitaja.Joudut olemaan yläruumis paljaana, jalassa esim verkkarit ja keveät lenkkitossut.
Sinut pannaan pitkälleen tutkimuspöydälle, ja yläruumiiseen kiinnitetään imukuppilätkiä, joista johdot kulkevat jonkinlaiseen mittariin (!?). Verenpaine ja pulssi mitataan.
Sitten siirryt lätkinesi ja mittareinesi ihan kuntopyörän näköiseen vehkeeseen, ja käskyn käytyä alat polkea. Lääkäri tarkkailee ja seuraa mittareita koko ajan, käskee kiihdyttää vauhtia ja taas seuraa jaksamistasi.
Minun polkemisilleni tuli loppu hetimiten, lääkäri vain totesi, että selvä sepelvaltimotauti.
Sitten sain pari suihkausta Dinitiä ( suihkemainen nitro, mainio käytössä ) ja asia oli sillä selvä. Siirryin potilasjonoon odottamaan varjoainekuvausta ja senjälkeen olikin sydämen pallolaajennus vuorossa. Niistä olenkin kertoillut tuossa edellisessä ketjussa jos kiinnostaa.

Vastailen nyt näihin ko. aiheesta tehtyihin kysymyksiin ihan tällä maallikon kokemuksellani. Vastaan siksi, että muistan, kuinka peloissani ja äärettömän yksin olin vastaavassa tilanteessa. Toivon, että minusta on apua edes lohdun verran..

nelikymppinen nainen ja kärsin samoista oireista kuin sinä ja käytän vastaavia lääkkeitä tarvittaessa.

Rasitustestissä oli lähinnä verenpaineen mittausta ja imukuppien laitto rintaan ja pyörällä ajo noin 7 minuuttia (rintsikat päällä tai ilman). Helppo ja kiva tutkimus - ei tarvitse jännittää. Itse sain arvion, että kuntoni on keskimääräistä parempi, mutta pieni hapenpuutoslöydös tehtiin ja minut ohjattiin jatkotutkimuksiin. Ne ovat vielä kesken.

Joillakin naisilla ainoastaan varjoainekuvaus näyttää sepelvaltimotaudin, muut tutkimukset eivät ole yhtä luotettavia. Toisilla ei sitten siinäkään löydy mitään. Minulla on arvioitu, että joko spasmitaipumus (verisuonten kouristelua) tai alkavaa sep.v.tautia.

Sepelvaltimotauti voi kuulemma olla pienimmissäkin suonissa, jotka eivät näy hyvin varjoainekuvauksessa, mutta niille ei vissiin voi tehdä mitään, paitsi lääkitys (beetasalpaajat, nitro). Jos pienimpiin suoniin tule tukoksia, sydän hoitaa itse asian tekemällä uudissuonia.

Minä olen myös ollut rasitus-EKG:ssä. Minulla oli sydänperäisiä oireita, lähinnä rytmihäiriöitä. Nämä todettiin Holterissakin. Näihin etsittiin syytä. Rasitus-EKG:ssa otetaan sydänfilmiä samalla, kun polkupyöräergometrissa lisätään rasitusta. Myös verenpainetta mitataan testin aikana.

Poikkeava löydös minulla oli ST-aallossa. Sen lääkäri sanoi merkitsevän hapenpuutetta sydämessä. Myös verenpaine alkoi nousta poikkeavasti. Tämä viittasi sepelvaltimotautiin, mutta ei vielä todistanut sitä.

Jouduin seuraavaksi diagnostiseen varjoainekuvaukseen. Siinä löytyi pieniä ahtaumia sepelvaltimoissa, mutta ne eivät kuitenkaan selittäneet aiempia löydöksiä.

Seuraavaksi tehtii ultraäänitutkimus. Siinä näkyi kammion paksuuntuminen, joka tulkittiin hypertrofiseksi kardiomyopatiaksi. Vaikka kardiomyopatiat ovat vakavia sydänsairauksia, tämä kuitenkin on ollut varsin lievä. Ennen nämä jäivät kokonaan havaisematta, mutta nykyisin niitä löytyy aika paljon. Kuitenkin tämä on harvinainen sydänsairaus. Sepelvaltimotauti on ehdottomasti yleisempi tauti.