Elikkä, oon tällä hetkellä 17-vuotias opiskelijapoitsu. Suurin haaveeni läpi elämäni on ollut jokin ammatti musiikin parissa.. Nyt olen varmistunut siitä, että haluan laulajaksi (tuottaa omat biisit jne). En tiedä, haluaisinko
poikabändiin vai ihan soololaulajaksi.
Ongelmia on kaksi. Ensimmäinen on:
Miten edetä haaveessani eteenpäin? Tiedän, että minulla on lahjoja, sillä soitan pianoa hyvin ja sävellän omia biisejä; lisäksi lauluääneni on hyvä.
Toinen suurempi ongelma on se, että olen sosiaalisissa tilanteissa vähän ujo ja jännitän herkästi.. Esim. koulussa jo pelkät esitelmätkin ovat tuskaa, niin en uskalla kuvitella itseäni edes tuhansien ihmisten eteen laulaamaan, vaikka sitähän minä ihan tosissani haluan enemmän kuin mitään muuta!! Olen kuullut, että moni artisti on herkkä luonteeltaan, mutta jotenkin tuntuu siltä, että minusta ei ole laulajaksi juuri tämän heikon itsetuntoni ja jännittämisen takia... vai onko sittenkin toivoa??
Miten on mahdollista, että lähes poikkeuksetta kaikki esiintyvät artistit ovat niin rennon näköisiä lavoilla...??
poikabändiin vai ihan soololaulajaksi.
Ongelmia on kaksi. Ensimmäinen on:
Miten edetä haaveessani eteenpäin? Tiedän, että minulla on lahjoja, sillä soitan pianoa hyvin ja sävellän omia biisejä; lisäksi lauluääneni on hyvä.
Toinen suurempi ongelma on se, että olen sosiaalisissa tilanteissa vähän ujo ja jännitän herkästi.. Esim. koulussa jo pelkät esitelmätkin ovat tuskaa, niin en uskalla kuvitella itseäni edes tuhansien ihmisten eteen laulaamaan, vaikka sitähän minä ihan tosissani haluan enemmän kuin mitään muuta!! Olen kuullut, että moni artisti on herkkä luonteeltaan, mutta jotenkin tuntuu siltä, että minusta ei ole laulajaksi juuri tämän heikon itsetuntoni ja jännittämisen takia... vai onko sittenkin toivoa??
Miten on mahdollista, että lähes poikkeuksetta kaikki esiintyvät artistit ovat niin rennon näköisiä lavoilla...??
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tietääkseni on olemmassa kursseja joissa harjoitellaan esiintymistaitoa/jännityksen poistamista ja sitä kautta luonnollista esiintymistä!
Tsemppiä!
"älä unelmoi elämääsi vaan elä unelmaasi".
Älä heitä unelmiasi romukoppaan vain sen takia että jännittää. Voisitko aloittaa esiintymisesi harjoittelemalla sitä pienen yleisön edessä. Minulla on poika joka kanssa jännittää, naureskeleekin sitä minulle. On myös opiskelija ja monta kertaa ennen esitelmiään soittaa minulle ja juttelee hetken se hiukan helpottaa. Olemme sopineet näin tehtävän. Onko sinulla henkilöä jolle voisit jutella, se vie pois jännittämiseltä kärjen. Myös mitä useammin esiinnyt se tuo esiintymisvarmuutta ja helpottaa oloasi. Koskaan siitä jännityksestä ei kokonaan pääse irti.
Toivottavasti unelmasi toteutuu. Älä päästä jännitystä liian suureksi, voisitko jutella siitä opiskelupaikan terveydenhuollon kanssa.
Hei :) Olen laulaja ja myös herkkä ja jännittäjä. Aloitin esiintymään 16-vuotiaana ja olin ihan paskat housussa aina lavalla. äänenikin tärisi hieman ensimmäisillä kerroilla. Pelon voitti vain kohtaamalla sen. Esiintymisen jälkeen oli niin adrealiinit veressä ja niin mahtava fiilis, että se auttoi menemään aina uudelleen lavalle, vaikka välillä oksenkin ja ramppasin vessassa ja olin ihan hermona. Positiivisien kokemuksien kautta oloni vain parani lavalla ja vaikka jännitän vielä nykyäänkin vähän niin se kuuluu asiaan ja menee ohi ensimmäisen kappaleen jälkeen. Mitään ei saa siis ilmaiseksi, mutta voita pelkosi. Se miksi esiintyjät näyttää niin varmoilta on varmasti se että kun ne eivät ajattele enää itseään, he keskittyvät sanoihin ja antavat kaikkensa.. pitää vain näyttää kuinka paljon kappale merkitsee ja sanat. Sulla on lahjasi vuoksi paljon annettavaa ihmisille, ajattele jos esim. ville valo olisi jättäny menemättä lavalle kun vähän jänskättää. Ja sitä hänellä varmasti vieläkin tekee. ;)
Tuo oli mukava kuulla.
Tiedän kyllä tunteen, mikä tulee onnistuneen esiintymisen jälkeen. Se on aivan sanoin kuvailemattoman ihana!! Ja eka kerta on varmasti pahin..
Mulla suurin vaiva on käsien tärinä, jota pelkään ihan kauheasti. Jos saisin tämän vaivan voitettua, niin olisi esiintyminen varmasti asteen verran helpompaa.
Mä kyllä tiedän, että mulla on lahjoja ja varmasti paljon annettavaa, mutta ensin olisi voitettava jännitys.
Kertoisitko, miten sä pääsit pahimman vaiheen yli ja tuottiko sulla esim. koulussa tuskaa pitää esitelmiä/puheita?
Miten mun pitäis aloittaa tavoitteeni kohti unelmaani? Mä haluaisin ensin opiskella loppuun asti (ihan varmuuden vuoksi, jos musta ei laulajaa tulekaan, tosin se ois pahin painajainen) ja sitten yrittää..
Mutta olisi tosi ihanaa, jos vastaisit :)
Jos joku, niin sä tiedät, miltä musta tuntuu !
Älä heitä unelmiasi hukkaan. Kohtaa pelkosi. Olin ikäisenäsi mieletön jännittäjä. Oksensin, ripuloin, kädet vapisivat, jalat vetivät hyytelöksi. Nyt, monta vuotta myöhemmin olen esiintyjä, jonka JÄNNITTÄMÄTTÖMYYTTÄ kadehditaan... ironista ;)
Päätin, etten luovuta. Altistin itseäni pikkuhiljaa 'pahoille' tilanteille. Välillä tuli takapakkia ja raskaasti. mutta usein palasin kotiin voittajana. Minua auttoi myös ajattelu, että mulla on oikeus olla just sellainen jännittäjä kuin olen. ja hitto, ei ne muut ole yhtään sen kummallisempia.
nykyään nautin esiintymisestä.