John Steinbeck ´in luulisin olevan monellekin lukijalle nuoruudesta tutun kirjailijan. Tässä jostain syystä ystävyyttä ja hyviä ihmisiä aattelin, niin Steinbeck tuli mieleeni, erikoisesti Ystävyyden talo yhtenä parhaimmista kirjoittamistaan kirjoista.
Steinbeckillä oli paljon sanottavaa oman aikansa työväenluokan ihmisistä, duunareista, köyhistäkin. Olihan 1930- luvun lama hänelle itselleenkin tuttua.
Steinbeck kirjoitti, hänellä oli taito kirjoittaa niin " kevyellä" tyylillä vakavistakin asioista, että hänen kirjansa tempaisivat kyllä mukaansa, niitä oli helppo lukea, ihastuakin.
Torstai on toivoa täynnä ja Hyvien ihmisten juhla myös näitä mieleenjäävimpiä ihmisläheisyydellään. Tulivathan kaikki hänen kirjansa ahmittua tietyssä iässä nuoruudessa. En sitten kyllä niin hirveen ihastunut kyllä ollutkaan näihin elokuviksi muunnettuihin kirjoihinsa, nojaa....Hiiriä ja ihmisiä oli kyllä elokuvanakin mieleenjäävä, jotensakin.
Viisas mies oli Steinbeck, löysi ihmisistä aina hyvyyden.
Steinbeckillä oli paljon sanottavaa oman aikansa työväenluokan ihmisistä, duunareista, köyhistäkin. Olihan 1930- luvun lama hänelle itselleenkin tuttua.
Steinbeck kirjoitti, hänellä oli taito kirjoittaa niin " kevyellä" tyylillä vakavistakin asioista, että hänen kirjansa tempaisivat kyllä mukaansa, niitä oli helppo lukea, ihastuakin.
Torstai on toivoa täynnä ja Hyvien ihmisten juhla myös näitä mieleenjäävimpiä ihmisläheisyydellään. Tulivathan kaikki hänen kirjansa ahmittua tietyssä iässä nuoruudessa. En sitten kyllä niin hirveen ihastunut kyllä ollutkaan näihin elokuviksi muunnettuihin kirjoihinsa, nojaa....Hiiriä ja ihmisiä oli kyllä elokuvanakin mieleenjäävä, jotensakin.
Viisas mies oli Steinbeck, löysi ihmisistä aina hyvyyden.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Meillä luetetuttiin muistaakseni jo oppikoulussa Steinbeckin pienoisromaani Helmi, joka oli ensitutustumiseni Nobel-tason kirjallisuuteen. Omatkin lapseni sen koulussa lukivat, hyllystä löytyy pehmeäkantinen, kulunut, merkinnöillä varustettu kappale. Se on sopiva teos jo teini-ikäisille , käsittelee hyvän ja pahan teemaa. Steinbeckin tyyli on tosiaan helposti luettavaa, ikäänkuin ilmavaa ja lukijalle tilaa antavaa. Hän on myös taitava tarinan kuljettaja ja ihmisten kuvaaja , mielenkiinto pysyy yllä ja siksi romaanit luontuvat hyvin filmeiksi.
Selailin tässä hiukan Helmeä, tarinaa köyhistä meksikolaisista helmenkalastajista ja heidän unelmistaan. Päähenkilö on Kino, hänen vaimonsa Juana ja vauva. Vauva oli saanut skorpionin piston ja lihava vastenmielinen lääkäri kieltäytyi hoitamasta, sanoen ettei ollut eläinlääkäri ,ei ollut aikaa hoitaa intiaanilapsien hyönteisenpuremia. Kino löysi valtavan helmen, mutta se tuottikin vain kateutta ja vihaa, lopuksi vaimo heitti helmen mereen ja perhe pakeni vuorille aseistettuja ryöstäjiä pakoon. Tästä pienestä kaupungista lopulta löytyi tuskin yhtään hyvää ihmistä, vain niitä jotka halusivat ryöstää tai ainakin jotenkin hyötyä aarteesta.
Juana herkkävaistoisena naisena jo alkuun ounasteli äkillisen rahan tuomaa epäonnea. Ahneus on nykypäivänkin vitsaus ja toisen onnesta on vaikea iloita.
Raha olisi voinut parhaimmillaan taata lapselle koulutuksen ja antaa siten tulevaisuudelle uuden suunnan, ei perhe ylellisyydestä tai helposta elämästä haaveillut. Tällä iällä kirjaa lukiessa tulee mieleen, olisko tässä jotain kehitysavun kannaltakin tärkeää sanottavaa, mihin se avustusraha menee, aseisiin vai lasten koulutukseen. Tietysti eriarvoisuus intiaanien halveksivan kohtelun muodossa on kirjan tärkeä teema myös.
On niitä hyviä ihmisiä toki meilläkin. Ykskin antoi energiajuomatölkistään illalla hyvät huikat. Niin oli jano ja sentin kolikkoakaan mukana ollut.
Se toinen ukko sen hyvän mukana katsoi mua aika murhaavasti. Katsoin, että potkun ahteriin se olisi antanut, mutta ei nyt sitten rohjennut.
Aloitan tänään [ole hyvä ihmiin tänään] päivän. Myrtsiä naamaa yritän piristää vääntämällä sille vitsejä.
Niin se fasadi alkaa myhäilemään ja torumaan; ekkö sää ny millään parempia löydä.
Nysse ja kohta litkimään hirmu pahaa jauhekahviaan. Irvistelee sille räytyneen oloisesti. On loppiaisen aatto ja maa sulana.
Meitin tie on hiekoitettu. Sillä voi ajella vaikka polkumapyörällä.
Ihana ulkoiluilma
Ei ole lumesta tietookaan ,jouluksi tuli senverran että sanoo saa.
Kuitenkin on pakkasasteita sopivasti . Pieni järvi on peilikirkas jäästä --ja nyt jo ihmiset ovat sinnä luistelleetkin .
Täälä Tukholmalaiset harrastaa niillä pitkänmatkan luistimilla . minullakin oli mutta olen jo 10vuotta lopettanut sen harrastyksen --ja ei se koirankanssa sovikkaan -- olis eläin rääkkäystä viedä koiraa jäälle .