Usein ajattelen itsemurhaa, suunnittelen mielessäni sen todella hyvin.
Mutta en kuitenkaan tule ikinä tappaa itseäni, näin voisin väittää.
Ja se varsinainen kysymys : Kun ajattelen itsemurhaa, niin mulle tulee todella levollinen tai semmoinen rauhoittunut olo. Miksi näin?
Mutta en kuitenkaan tule ikinä tappaa itseäni, näin voisin väittää.
Ja se varsinainen kysymys : Kun ajattelen itsemurhaa, niin mulle tulee todella levollinen tai semmoinen rauhoittunut olo. Miksi näin?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Sinulla täytyy olla aika vaikeaa kun ylipäätänsä harrastelet tuollaista. Kuoleman perusteellinen valmistelu toimii sinulle varaporttina ja hätäovena, jos elämä menee piippuun ja umpikujaan, josta ei olisi ulospääsyä.
Sinun kannattaisi hakea apua, ettei olemassaolo olisi niin työlästä. Ja jospa keksisit enemmän elämää ylläpitäviä ja positiivisia keinoja selviytyä. Kyllä sitä selviää ja ihminen on sopeutuvainen.
Mitä hienoa on selviämisessä elämässä, jossa ei ole mitään mieltä? Primitiivinen pelko se vain on, joka ihmisen pysäyttää, ei mikään muu.
Minullakin on sen jälkeen alkanut tulla levollinen olo itsemurhaa miettiessä, kun löysin helpon tekotavan. Masennuskin jollakin tavalla hieman helpotti.
Se johtuu siitä, että koen nykyään, ettei minun ole pakko olla täällä ellen halua. Jos tilanne menee liian raskaaksi, voin milloin tahansa päättää osaltani kaiken.
Jos ennen olin nurkkaan ahdistettu, nyt minulla oma ovi siellä nurkassa. Voin poistua paikalta, jos se nurkka alkaa tuntua liian ahtaalta.
Olen kuin kuka tahansa ihminen työpaikalta. Masennukseni ei näy enää kuin itselleni.
Olen ollut avun piirissä, mutta apu oli osin vääränlaista ja koen etten halua mennä levittelemään asioitani "leipäauttajien" luo. Osalla heistä ei ole tarpeeksi laajaa ymmärrystä ja liian isot saappaat, joissa voi pilata ihmisen tulevaisuuden tekemällä vääriä diagnooseja yhden tapaamisen perusteella.
Minullakin tämä mielessä lähes päivittäin. Aluksi ns. kaduin omia ajtuksiaini mutta nykyään tämän kaiken ahdistuksen kokeneen tämä kuolemisen ajatteleminen on helpottavaa. Se tosiaan on ovi pois siitä kaikesta pahasta ja se viimeinen oljenkorsi. Olen ollut usein hyvin ahditunut monista asioista jotka eivät ole riippuvaisia omista valinnoistani vaan elämästä johon olen syntynyt. Mulle ei annettu vaihtoehtoa sillon joten mielestäni mulla on se vaihtoehto nyt. Vuosi sitten koin niin suunnatonta ahdistusta ja kun siitä pikkuhiljaa toivuin päätin että jos sen vielä koen on matkani pää maan multa. Tosiaan tämä ajatus ihan tajuttoman helpottava kunhan ei tarvitse kokea enää sitä paskaaa...
se levollisuus tulee siitä varmaan että ei ole enää mitään menetettävää, edes kuoleman pelkoa, mieli vapautuu kiintymyksistä jotka sen masennuksenkin aiheuttaa.
yks viisas mies sano joskus että yritä luopua kaikesta, ja katso menetätkö mitään muuta kuin harhaluulosi.
Etkö koskaan käy elokuvissa?
Suosittelen , hiukan popcornia ja joku kauhu pätkä...