Heips!
Kertokaahan hyvät ihmiset, että miten toimintapiste asetetaan bipolaaritransistorille?
Entä mitä tarkoittavat tasavirtavahvistus ja vaihtovirtavahvistus piensignaaliolosuhteissa?
Kiitokset jo etukäteen potentiaalisista vastauksista!
*onneton googlettaja*
Kertokaahan hyvät ihmiset, että miten toimintapiste asetetaan bipolaaritransistorille?
Entä mitä tarkoittavat tasavirtavahvistus ja vaihtovirtavahvistus piensignaaliolosuhteissa?
Kiitokset jo etukäteen potentiaalisista vastauksista!
*onneton googlettaja*
Vastaukset 6
Vanhimmat
Oletetaan yhteisemitterikytkentä, tapoja on kaksi:
1) kytketään kollektorilta vastus plussaan (NPN), mitoitetaan vastus niin, että halutulla kollektorivirralla jännite vastuksen yli on puolet käyttöjännitteestä, esim. 12 V:lla 6 V.
Kytketään kollektorilta vastus kannalle niin, kantavirtaa kulkee em. kollektorivirtaa vastaavasti. Karkeasti voidaan laskea, että em. vastusten yli on sama jännite eli 6 V. Vastusten kautta kulkevien virtojen suhde on transistorin virtavahvistuskerroin, joten resistanssien suhde on sama. Kytkennän idea on siinä, että jos transistorin ominaisuudet muuttuvat lämpötilan mukana, niin negatiivinen vastakytkentä pitää kuitenkin kollektorin tasajännitteen likimain plussan ja nollan puolivälissä.
2) kytketään kollektorille vastus kuten edellä. Emitterin ja nollan väliin kytketään sopiva vastus, esim kymmenesosa edellisestä. Tällöin emitterillä on 0.6 V ja kanta edelleen 0.7 V ylempänä eli 1.3 V:ssa. Kannalle tehdään tasajännite jännitteenjakajalla.
Piensignaaliolosuhteissa puhutaan tavallisesti vaihtojännitevahvistuksesta, kun signaalin taso kollektorilla on huomattavasti pienempi kuin käyttöjännite, ts. transistori toimii lineaarisella alueella. Vahvistus on tällöin kollektorilla olevan vaihtojännitteen suhde kannalla vaikuttavaan.
Isot kiitokset täsmentävästä vastauksesta!
Voisitko vielä kertoa (tai joku muu), että mitä tapahtuu jos toimintapiste ei ole oikein asetettu?
Piiri ei toimi?
Jos tasajännite kollektorilla on plussan ja nollan
puolivälissä, niin kollektorilta saadaan suurin
mahdollinen vaihtojännite ilman säröä, siis
amplitudi on 6 V toimintapisteen molemmin puolin.
Jos kollektorin tasajännite olisi esimerkiksi
10 V, jäisi toiseen suuntaan varaa vain 2 V ja
toiseen suuntaan olisi varaa 10 V.
Edelliset arvot ovat likimääräisiä, sillä emitterivastukseen jää jokin jännite eikä
transistorin kyllästysjännitekään ole nolla.
Ettei asia menisi liian yksinkertaiseksi, niin
sotketaan vähän:
Edellä käsiteltiin A-luokan vahvistinta. A-luokan
vahvistin toimii lineaarisena koko toiminta-alueellaan.
Transistorin toimintapiste voidaan myös asettaa B- tai C- luokkaan.
B-luokassa transistori johtaa vain toisen
puolijakson ajan ja C-luokassa vähemmän kuin
puolijakson. B-luokassa kantajännite asetetaan
kynnysjännitteen (n. 0.7 V) verran
emitterijännitteen yläpuolelle, ja C-luokassa
esimerkiksi nollaan tai negatiiviseksi (NPN-
transistori).
Ei siitä yksinkertaisuudesta ollut pelkoa aiemminkaan, mutta viimeistään tässä vaiheessa olen ulkona kuin postilaatikko..
Mistä ihmeestä nuo A:t, B:t ja C:t rykäisit?
Entä mitä konkreettista tapahtuu, jos toimintapiste on asetettu ihan päin peppua?
Kiitos kun jaksat vastailla tyhmälle.. :)
12 V käyttöjännitteellä toimivassa vahvistimessa
on käytännössä samantekevää, onko kollektorin
tasajännite 5, 6 vai 7 V. Ongelmia syntyy, jos
jännite on lähellä nollaa tai käyttöjännitettä,
esimerkiksi 1 tai 11 V.
Kollektorijännite ei voi nousta yli 12 V eikä
pudota nollan alapuolelle. Jos kannalle tuodaan
ohjausta niin paljon, että kollektorijännite
yrittää ulos 0...12 V alueelta, huomataan, että
signaali leikkautuu, eli syntyy säröä, ts.
kytkentä ei toimi lineaarisena.