Hei!
Vuosi vaihtui ja yhteishaku alkaa painamaan päälle. Oletteko hakemassa ammattikorkeakouluun? Mille linjalle?
Itse olen viimeistelemässä Merkonomin tutkintoa (asiakaspalvelu ja myynti) ja nyt olisi aika valita työelämän ja opiskelun väliltä.
Itseäni kiinnostaa AMK, mutta olen koittanut miettiä ja pohdiskella, että mitä alaa kannattaisi lähteä opiskelemaan (nykyään paljon työttömyyttä tietyillä aloilla ja toisilla ei). Olisiko teillä jotain alaa jota voisitte suositella lämpimästi? Yliopiston en usko olevan oikea paikka, koska olen enemmän tekijä kuin lukija, vaikka psykologian opiskelu on monesti käynyt mielessäni.
Olen nuori mies, tulen toimeen todella hyvin sosiaalisissa tilanteissa, ihmisten on helppo lähestyä minua, olen aika rento/positiivinen ja rauhallinen luonteeltani. Nämä taidot ovat lähinnä kehittynyt minulle seurakunta toiminnan kautta, joissa olen ollut nyt n. 4 vuotta (rippikoulutyö, kerhon-ohjaus, muu viikkotoiminta ja leirityöt).
Omaan myös perus tietotekniikka taidot. Kasailen tietokoneita harrastuksena ja olen värkännyt parit nettisivut. Merkonomi tutkintoon kuuluu Office paketin (Word, Excel, PowerPoint) opiskelut ja myös verkkokaupan luominen ja ylläpitäminen.
Haave ammattiani kuvailisin siten, että se sisältäisi vähän toimistotöitä ja muita töitä, esim. sosiaalisia kontakteja asiakkaiden tai nuorten kanssa.
Vuosi vaihtui ja yhteishaku alkaa painamaan päälle. Oletteko hakemassa ammattikorkeakouluun? Mille linjalle?
Itse olen viimeistelemässä Merkonomin tutkintoa (asiakaspalvelu ja myynti) ja nyt olisi aika valita työelämän ja opiskelun väliltä.
Itseäni kiinnostaa AMK, mutta olen koittanut miettiä ja pohdiskella, että mitä alaa kannattaisi lähteä opiskelemaan (nykyään paljon työttömyyttä tietyillä aloilla ja toisilla ei). Olisiko teillä jotain alaa jota voisitte suositella lämpimästi? Yliopiston en usko olevan oikea paikka, koska olen enemmän tekijä kuin lukija, vaikka psykologian opiskelu on monesti käynyt mielessäni.
Olen nuori mies, tulen toimeen todella hyvin sosiaalisissa tilanteissa, ihmisten on helppo lähestyä minua, olen aika rento/positiivinen ja rauhallinen luonteeltani. Nämä taidot ovat lähinnä kehittynyt minulle seurakunta toiminnan kautta, joissa olen ollut nyt n. 4 vuotta (rippikoulutyö, kerhon-ohjaus, muu viikkotoiminta ja leirityöt).
Omaan myös perus tietotekniikka taidot. Kasailen tietokoneita harrastuksena ja olen värkännyt parit nettisivut. Merkonomi tutkintoon kuuluu Office paketin (Word, Excel, PowerPoint) opiskelut ja myös verkkokaupan luominen ja ylläpitäminen.
Haave ammattiani kuvailisin siten, että se sisältäisi vähän toimistotöitä ja muita töitä, esim. sosiaalisia kontakteja asiakkaiden tai nuorten kanssa.
Vastaukset 26
Vanhimmat
IT-tradenomi, ja keskittyminen esim. IT-tuessa / IT-kouluttajana tarvittaviin taitoihin.
Perustelut, miksi sopisi sinule:
- Vaatii kohtalaiset / hieman tavallista syvemmät tiedot IT-alasta
- Vaatii kyvyn toimia sos.tilanteissa / ohjaajana / opastajana jo opinnoissa paljon ryhmässä tekemistä (sekä harjoitus- että aitoja työelämäprojekteja)
Tietysti myös nuorisohjaajaksi pätevöittävä koulutus voisi olla aika nappivalinta (yhteisöpedagogi, AMK).
http://www.ammattinetti.fi/ammatit/detail/304_ammatti
Hei!
Kiitoksia ehdotuksistasi, molemmat ovat todella kiinnostavia!
Paljon olen kuullut IT-alan töistä ja suurin osa siitä on ollut huonoa jostain syystä. Keskustelua näyttää aiheuttavan IT-alan työllisyystilanne. Taitaa olla niin, että työharjoittelu on todella tärkeä osa tulevaisuuden työllistymisen kannalta ja sen kautta täytyy yrittää rakentaa suhteita eri työpaikkoihin.
"Paljon olen kuullut IT-alan töistä ja suurin osa siitä on ollut huonoa jostain syystä. Keskustelua näyttää aiheuttavan IT-alan työllisyystilanne."
Niin, en osaa sanoa työllistymisestä. Nykytilanne on vaikea lähes kautta linjan.
"Taitaa olla niin, että työharjoittelu on todella tärkeä osa tulevaisuuden työllistymisen kannalta"
Näinhän se on. Monella alalla suhteet ja ammattiosaaminen ovat lähes yhtä tärkeitä työllistymisen kannalta. Mutta jos sinulla esim. seurakuntataustaa, niin esim. sinne IT-tukihommiin.
Olen ajatellut mutta koen tulevaisuuden kannalta kuitenkin yliopiston antavan enemmän työmahdollisuuksia ja yleistä arvostusta. Haluan kuitenkin olla akateeminen. Mietin kuitenkin vielä..
Mä kävin kanssa ensin maisteriksi kun tuntui että sitä arvostettiin enemmän varsinkin kotona vanhemmat ja isovanhemmat arvosti. Oli se ihan kivaa mutta kun työn saanti oli mitä oli, akateemista pätkää ja työttömyytttä, niin hankin sitten toisen tutkinnon AMK:sta ja sain vaiktuisen työpaikan ja kunnon kk-palkan.
Olen ny tyytyväinen kun onneksi vielä muutama vuosi sitten pystyi vaihtamaan helposti alaa. Nyt en enää ole varma miten se onnistuu kun on kiintiöt ensimmäistä tutkintoa tekeville. Ajan käytön kannalta ei silti ole järkeä tehdä ensin maisterin tutkintoa 5,5 vuotta ja sen päälle AMK-tutkintoa 3,5 - 4 vuotta. Eli en suosittele kenellekään.
Jos nyt olisin valitsemassa, niin tekisin ensin pohjalle AMK-tutkinnon 3,5 - 4 vuotta ja myöhemmin siihen päällle maisteriopinnot 2 vuotta. Ne pystyy tekemään työn ohessa kun jo AMK-tutkinto pohjalla.
Hei!
Minkä AMK-tutkinnon luit itsellesi?
Hei, vaihdoin siis alaa. Opiskelin sairanhoitajaksi ja erikoistuin mielenterveyspuoleen.
Vai että oikein office-paketin opiskelua :D Ihan oikeastiko korkeakoulussa opetetaan naurettavien yksinkertaisten ohjelmien käyttöä ja ne lasketaan kursseiksi? No, kaipa ne 240op pitää jostain repäistä
Teekkari-hyvä, luehan aloitusviesti tarkemmin ja yritä sisäistää se, ennen kuin alat naureskella.
Jos olet toiminut seurakunnassa, kiinnostaisiko sinua diakonikoulutus?
Diakonin koulutuksessa tulee sosionomin ja seurakunnallinen pätevyys samassa paketissa. Oikeastaan koulutus kulkee nimellä sosionomi (AMK) -diakoni. Mulla ei ole tarkkaa tietoa koko valtakunnan työllisyystilanteesta, mutta meilläpäin sosionomit ovat työllistyneet hyvin.
Entä diakonissan koulutus? Äläpä nuori mies pelästy, diakonissa ei tarkoita naispuolista diakonia, vaan sairaanhoitajaa, joka koulutuksessaan hankkii myös seurakunnallisen pätevyyden. Terveydenhuoltoalalla miehet ovat erittäin kysyttyjä.
Hei!
Kiitoksia viestistäsi. Mitä tarkoitat, kun sanot että teilläpäin sosionomin ovat työllistyneet hyvin? Missä päin Suomea olet kokenut tälläisen tilanteen? Oletko kenties itse käynyt kyseisen koulutuksen?
Moni sosionomi hakeutuu lastensuojeluun ja sosiaalityöntekijäksi.
Pieni osa myös varhaiskasvatukseen.
Hyvin ajankohtainen keskustelu myös mulle. Olen kans miettinyt onko loppupeleissä parempi työllistyminen jos haen ammattikorkeasta paperit kuin nyt kun olen amiksen jälkeen ollut vain työelämässä ( kesäkuussa 6v). Luulen että työnhaussa mulla painaa aika paljon tuo 6v samassa firmassa. Tietysti palkkaukseen se ammattikorkea vaikuttais. Mutta jos puhutaan vain työllistymisestä. Mielummin vähän huonompi palkka kuin työttömänä......
Heippa!
Jos olet kiinnostunut nettisivujen suunnittelusta yms. kannattaa tutustua Digitaalisen viestinnän linjaan.
Linja on kulttuuripuolella Metropoliassa ja opiskelu sisältää paljon ryhmätöitä ja projekteja. Esimerkiksi heti ensimmäisen vuoden syksyllä aloitetaan oikeat asiakasprojektit ryhmissä.
Mikäli kiinnostaa, niin tässä on osoite opiskelijoiden omille sivuille joista löytyy lisätietoa mm. siitä millaista opiskelu on ja mihin linjalta voi työllistyä :)
http://digiviestinta.metropolia.fi/
Kannattaa opiskella ensin AMK-tutkinto, jolla pääsee töihin.
Maisterin tutkinnon voi tehdä myöhemmin työn ohessa, tai jos ei voi työn ohessa opiskella niin töistä voi ottaa pari vuotta opintovapaata. Opintovapaa on lakisääteistä ja kun on ollut tarpeeksi töissä niin siihen saa ansiosidonnaisen koulutustuen ettei tarvii Kelan opintotuilla kituuttaa.
Pitkä työura on kuitenkin se tärkein asia koko elämän kannalta, mitä kannattaa tavoitella. Työura vaikuttaa mm. siihen, että paljonko elämänsä aikana tienaa, minkälaisessa asunnossa on varaa asua, millaisella autollla ajaa, minkälaista ruokaa on varaa syödä, mitä ruokaa raaskii ostaa, kuinka terveenä pysyy ja kuinka pitkään elää ja minkälaisen eläkkeen saa vanhuuden varalle. Mitä aikaisemmin pääsee töihin, sen parempi.
Voi voi kuinka heikoissa kantimissa on asiat, jos todella pitää pitkää työuraa elämän tärkeimpänä asiana. Sääliksi käy ja tuntuu että elämällä on vielä paljon sinulle opetettavaa. Itse en arvosta rahaa juuri lainkaan, vaan annan arvoa ajalle ja sille miten sen käytän itseäni miellyttävällä tavalla. Toki kaikilla meillä on erilaiset elämänarvot.
Mitä merkitystä sillä esimerkiksi on paljonko tienaa koko elämänsä aikana? Tai sillä millaisella autolla ajaa. Nuo ovat täysin materialistisia arvoja ja tuntuu pahalta, että joku voi edes ajatella elävänsä nuin.
Sinä se tässä olet säälittävä. Pitkä työura on tavoiteltava ja kunnioitettava asia. Mutta on tietysti hyvä, että on tyytyväinen vähempään, kun ei opiskelu ja työnteko onnistu.
Työ määrää hyvinkin pitkälle sen, kuka ja mikä olet, millaista elämää vietät ja miten sinuun suhtaudutaan.
Minä ainakin olen mieluummin akateemisen koulutuksen saanut, vakituisesta virasta 5000 euron kuukausipalkkaa nostava, hyvällä asuinalueella asuva ja mukavalla autolla ajava kuin toimeentulon rajamailla elävä, haiseva kitkuttaja. Niin olisit sinäkin, jos pystyisit. Hyvä, että olet kuitenkin tyytyväinen.
Vaikka et uskoisi, niin tutkimusten mukaan vaikuttaa kuitenkin yllättävän paljonkin elämään, että minkä tasoinen koulutus on, saako töitä ja paljonko tienaa, Esimerkiksi terveyteen ja elinikään näillä asioilla on suora verranto. http://www.thl.fi/fi/tutkimus-ja-asiantuntijatyo/hankkeet-ja-ohjelmat/stop-koyhyys/nakokulmia-teemaan/sosiaaliryhmien-valilla-on-terveyseroja
Pentu mees kotiin kasvamaan. Kukaan ei voi olla noin lapsellinen.
Pennut luulevat kitkuttavansa pitkän työuran pelkän ulkoisen ja materialismiin perustuvan motivaation voimin. :D Kannattaisi sisäistää se sisäisen motivaation käsite, ennen kuun nolaatte itsenne täysin.
Sinun taas kannattaisi sisäistää se, että ulkoinen motivaatio ei sulje pois sisäistä motivaatiota. Korkea koulutus usein tarjoaa mielenkiintoiset työt ja hyvän toimeentulon. Minä mielelläni otan ne molemmat.
Jos molempia ei voi saada, teen kyllä yksitoikkoisempaakin työtä, jos se tarjoaa hyvän toimeentulon. Hyvä toimeentulo mahdollistaa mielenkiintoisen elämän ja harrastukset työn ulkopuolella.
Huonompi vaihtoehto on mielenkiintoinen työ, josta ei paljon makseta. Koko elämä on sitten kuitenkin pelkkää sentin venyttämistä.
Huonoin vaihtoehto on työttömyys ja tukiaisilla selviytyminen. Jotkut saattavat osata tehdä siitäkin nautinnon.
Noh tuota "en arvosta yhtään materiaa saati rahaa vaan omaa aikaa ja pölöpölö" jauhetaan vasta sitten, kun asiat on hyvin. On duunia, sosiaaliset suhteet kunnossa ja elämä skulaa. Ei olla rikkaita mutta ei köyhiäkään.
Mitenpäs sitten kun se duunista saava palkka on niin huono, ettei elämässä ole muuta kuin työssäkäynti, nukkuminen ja syöminen (ehkä), kun muuhun ei yksinkertaisesti ole varaa? Itse olen nyt pari vuotta elänyt tällaisessa tilanteessa ja kyllä naaman vetää aika ruttuun.... Olisi kiva sillä vapaa-aikana tehdäkin jotain, tai palkasta ostaa vaikka vaatteita välillä.
Harrastin aikoinaan kovasti liikuntaa ja urheilua, ja minulla oli unelmiakin, mutta nämä kaikki ovat tässä parin vuoden aikana saanut jäädä kun on saanut todeta ettei mihinkään harrastuksiin yksinkertaisesti jää varaa kehnon palkan vuoksi.
Puistossa voi sentään kävellä ja kirjastossa istua, ne ovat ilmaisia.
Syödäkin pitäisi ja laskuja maksaa. Elämässä ei tunnu olevan mitään päämäärää miksi herätä aamusta toiseen. Rahjustan vain töihin. Ja sitten kotiin. That's it. Lainoja opintolainaa lukuunottamatta ei ole, koska yksinkertaisesti lainaa ei ole varaa ottaa.
Mitä elämää se tämäkään on?
Sanoisin itseni irti välittömästi turhaakin turhemmasta duunista, mutta ei karenssiakaan tahtoisi ottaa....
Miksi et sitten kouluttaudu sellaiseen työhön, josta voisit nauttia ja saada sitä kautta sisältöä elämään?
Voihan kouluttautua, mutta eri asia on että saako sillä koulutuksella töitä. Ei koulutus tuo sisältöä elämään vaan vasta se työ, jota koulutuksen avulla saa, jos saa.
Moni varsinkin kulttuurialan unelmansa toteuttanut on parin vuoden työttömmyyden jälkeen alkanut ajatella todella realistisesti ja kouluttautunut uudelleen sellaiselle alalle, jolla on töitä. Tietysti pitää silti tehdä sellaista työtä ettei se sodi omia arvoja vastaan ja tuntuu hyödylliseltä jne. Kyllä työn voi valita järkiperusteillakin vaikka puoliso valitaan rakkaudella ...
Kyllä ainakin itsellä koulutus on tuonut paljonkin sisältöä elämään. Henkistä pääomaa ja sosiaalisia verkostoja, työharjottelupaikkoja, puoliso. Muista nauttia matkasta.
Opiskeluaika on rajattu. Toki siitä pienestäkin matkasta kannattaa ottaa kaikki irti. Jos on valinnut alan, joka ei työllistä, niin arki koittaa kun Kelan opintotuki päättyy ja HOAS heittää pihalle. Tulevaisuus on pätkätöitä, hanttihommia, sossutuen kaavakkeita, soittoaikoja, jonostusta, anomista, asumista erilaisissa vuokraluukuissa koska omaa asuntoa ei voi hankkia kun lainaa ei saa ilman työpaikkaa.
V-mäisintä pätkätöissä on että joudut olemaan koko ajan ikään kuin koeajalla, yliahkerana ja toiveikkaana vakinaistamisesta. Joudut tekemään koko ajan uusia työhakemuksia ja kilpailemaan osaamisellasi, vaikka mihinkään työnantajan kustantamiin henkilöstökoulutuksiin et pääse. Pätkien aikana otetaan ihmisestä kaikki irti ja pätkien välillä on vain tyhjää aikaa ilman rahaa. Palkallisia lomia et saa.
Minä ainakin nautin mieluummin sellaisen alan opiskelemisesta, jolla sitten saa myös töitä. Kyllä se järki varmaan sinullakin vielä kasvaa kun olet aikasi kärvistellyt köyhyydessä. Hyvien opiskeluaikojen muistot, henkinen pääoma, puoliso ja verkostot säilyvät vaikka opiskelisit myös uuden tutkinnon ja päätyisit töihin järkialalle.