Antakaa tietoa tai tietolähteitä tai kertokaa kokemuksia ym. tällaisesta tilanteesta: sisareni afrikkalainen mies on ollut kaksi vuotta poissa (jossain ulkomailla) eikä häneen ole saatu edes viranomaisten voimin tänä aikana mitään yhteyttä. Sisareni on pannut avioeron vireille. Nyt hänellä on todettu rintasyöpä ja hän pelkää kuolevansa. Hänellä on miehen kanssa kolmivuotias tytär. Sisar tahtoisi varmistaa, että minä saisin adoptoida tytön, jos hän kuolee. Olen naimaton, 33-vuotias, kohtuullisesti toimeentuleva ja olen hoitanut tyttöä paljon. Sisareni on kuullut ettei lasta voi "testamentata", ja hänen sairauttaan pahentaa huoli siitä että lapsi joutuu hänen ehkä kuoltuaan lastenkotiin, oudoille sijaisvanhemmille tai Afrikkaan. En uskalla kysyä viranomaisilta, en tiedä olenko tässä vain hysteerinen, mutta pelkään, että viranomaiset hyvää tarkoittaen panevat pyörät liikkeelle ottaakseen lapsen jo nyt meiltä ja voitte kuvitella mitä se sisarelleni merkitsisi. Tyttö on minulle läheinen, kuin oma lapsi. Olisiko parempi, jos olisin naimisissa? Voisitteko omien kokemustenne perusteella kertoa, mitä tällaisessa tilanteessa kannattaa tehdä?
mitä mahdollisuuksia
huolestunut
5803
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olen myös joskus ollut vaikeuksissa ja tarvinnut tietoa. Useimmilla viranomaisilla, myös sosiaalipuolella, on jonkunlainen mahdollisuus yleisempään neuvontaan ilman että tapausta aletaan heti käymään yksityiskohtaisesti läpi. Ota heti yhteyttä paikkakuntasi adoptioasioista huolehtiviin sosiaaliviranomaisiin ja kysy neuvoa. Mielenrauhasi takia älä anna mitään yksityiskohtaisia tietoja. Joskus olen itse jopa kysynyt neuvoa väärällä nimellä (tyttönimi), kun olen halunnut varmistaa ettei mihinkään toimenpiteisiin ryhdytä ilman omaa tietoani.
Asia on niin monimutkainen että kannattaa ehdottomasti hankkia perheasioihin perehtynyt lakimies. Ei kannata ruveta mihinkään toimenpiteisiin omin päin tai pelkästään viranomaisten neuvoihin luottaen.
Naimattomuudestasi on tuskin haittaa tässä asiassa.
Sisaresi voi valitettavasti voi lasta "testamentata" sinulle, mutta ota voit pyytää hänen toiveensa kirjallisesti (todistajat myös allekirjoittavat asiakirjan). Jos kyseessä olisi suomalainen tapaus, eli yksinhuoltaja menehtyy, lapsen sijoituksesta päättävät sosisaaliviranomaiset. Ota yhteys perheoikeuteen erikoistuneeseen juristiin.
Jos sisarellesi käy syövän kanssa huonosti, asia kannattaa "valmistella" etukäteen. Voitte ilmoittautua Pelastakaa Lapset ry:n paikallistoimistoon ja käydä laissa vaaditut neuvonnat/ neuvotella vaihtoehdoista heidän kanssaan luottamuksellisesti. Sitten kun neuvonta on käyty tilannetta voidaan seurata useita vuosia, eli lapsi saa jatkaa elämäänsä siskosi luona. Jos siskosi toipuu tämä voi jatkua edelleen eli adoptiota ei toteutetakaan. eli voitte hyvin sopia asiat ja saada neuvonnan PeLalta etukäteen, ilman mitään pelkoa siitä, että viranomaiset "veisivät" lapsen tai että siskon kuoleman jälkeen lapsi päätyisi muualle.
liinu
Jos olet yksineläjä (ei poikakaveria) adoptio onnistuu niinkin. Jos taas sinulla on poikakaveri, naimisissa tulisi olla, ennen adoptiota. Tiedän yhden pariskunnan joka kävi adoptioneuvonnan ja vasta ennenkuin lapsi sijoitettiin heille menivät naimisiin. Sinkkuna joka seurustelee, adoptio ei onnistu, ikävä kyllä. Elämä katsotaan lapsen kannalta liian vakiintumattomaksi.
liinu
Ei seurustelu haittaa adoptiota. Yksineläjän kannattaa miettiä, mitä kertoo elämästään näissä palavereissa. Aiemmin jopa piti tehdä selvitys, että lapsella on miehen malli. Minulta puuttui tuo selvitys ja asia siirtyi sen vuoksi seuraavaan käsittelyyn. Lupa tuli silti ja lapsikin 9kk päästä luvan saamisesta.