Miten kertoa ystävälle tunteistaan?

Olen itse ollut tilanteessa, jossa vajaan vuoden haikailin hyvän ystäväni perään, ennen kuin uskalsin hänelle siitä mitään kertoa. Olin todella rakastunut. En osannut varmaksi tulkita, saattaisiko ystäväni tuntea samoin ja tasapainottelin molempien vaihtoehtojen välillä. Lopulta ystäväni ja parin oluen rohkaisemana yhteisessä illanvietossa sain viimein kerrottua tunteistani hänelle. Itseäni oli jo alkanut inhottamaan se ajatus ja olo, etten ole rehellinen ystävälleni, tunsi hän sitten mitä tahansa.

Olimme viettämässä iltaa ystäväporukallamme ja olin aiemmin moneen kertaan päättänyt, että kerron hänelle, mutta pyörtänyt lopulta päätökseni. Sinä päivänä olin jälleen päättänyt kertoa ja päättänyt myös pysyä päätöksessäni, joten illan viime hetkinä uskalsin viimein pyytää hänet kanssani sivummalle. Istuimme kahden ja sain takellellen kakistettua ulos rakkauteni häneen. Muistaakseni sanoin, että olen pitkään tuntenut häntä kohtaan paljon syvempiä ja suurempia tunteita kuin vain ystävyyttä. Loppu menikin sitten ihan omalla painollaan ja keskustelu eteni luontevasti.

Sillä tarinalla ei lopulta ollut silloin toivomaani loppua, mutta näin muutaman vuoden jälkeen voin todeta, että loppu oli silti onnellinen. Hän on edelleen yksi läheisimmistä ystävistäni ja uskon, etten olisi kertomatta päässyt tunteistani yhtä nopeasti yli.

Itselleni pohdinnoissani kertomisesta ja kertomatta jättämisessä ratkaisevaa oli juuri sen sisäistäminen, etten kokenut olevani rehellinen. Toinen yhtä suuri motivaattori oli sen toden valaistuminen itselle, että jos tämä ei pääty niin kuin toivon, jotain muuta jossain on minua varten, enkä sen luokse löydä, jos jätän tämän kortin kääntämättä. Kyse oli tietenkin vain minun tilanteestani, mutta en hetkeäkään ole katunut kertomaani. En silloinkaan, kun sydän särkyneenä surin sitä, ettei ystäväni ollut tuntenut samoin. Minullahan oli toki onnea mukana, sillä ystävänikin osasi käsitellä asian erinomaisesti. :)

Just noin ! Rakkautta ei koskaan ole liikaa - oon huomannut tätä elämää mennessäni että tosirakkaudet pysyy - seksisuhteet katoaa . Kun ei sitten ollut muuta kuin se seksi ; )

En osaa sanoa, miten tarkasti ottaen voisit asian kertoa, mutta rohkaisen silti tekemään niin. Rakastavat tunteet ei tule tyhjästä eikä niitä ole tarkoitettu haudottavaksi sisällä. Miksi ne pitäisi jättää ilmaisematta?! Rakkaus ei velvoita mihinkään. Se on lahja. Kauneimmat sanat säilyvät ikuisesti. Samuli Edelman laulaa jossain uudessa biisissään, kuinka kukat kuihtuvat viikossa, mutta sanat muistetaan aina. Se on niin totta! Kertomalla tunteistasi, kasvat (tulet huomaamaan!) ja samalla annat myös toiselle mahdollisuuden kasvaa. On tärkeää oppia myös ottamaan vastaan rakkaudenilmaisuja. Itse olen vahvasti sitä mieltä, että se, miten ihminen reagoi saamaansa rakkaudenosoitukseen, kertoo paljon ihmisen kypsyydestä. Ehkä enemmän kuin mikään muu.

Kiitos, mietin tässä että hän saattaa olla hetero. Joten en kehtaa kertoa mitään hänelle.