14-vuotias teinityttöni ei tee nykyään mitään muutakuin ole pimeässä huoneessaan sängyssä makoilee puhelin kädessä joka päivä, ei tule ulos huoneestaan muulloin kun syömään vessaan tai tekemään kotitöitä kun sanotaan tai jos lähtee
kavereidensa kanssa ulos ja kouluun. Sitä ei nykyään näy täällä muilla puolilla asuntoa, huoneessaan neiti on kokoajan ja nukkuu lomilla päivät pitkät välillä saattaa melkein vuorokaudenkin nukkua. Sitten olen huomannut myös että hänestä on tullut nirso ruoan suhteen eikä mikään kotona tehty näytä maistuvan vain aina täytyy antaa neidille rahaa että käy lähi kaupassa ostamassa syötävää. Mikä tätä tyttöä vaivaa ? Hän makaa sängyllä päivät pitkät pimeässä huoneessaan eikä liiku melkein minnekkään.
kavereidensa kanssa ulos ja kouluun. Sitä ei nykyään näy täällä muilla puolilla asuntoa, huoneessaan neiti on kokoajan ja nukkuu lomilla päivät pitkät välillä saattaa melkein vuorokaudenkin nukkua. Sitten olen huomannut myös että hänestä on tullut nirso ruoan suhteen eikä mikään kotona tehty näytä maistuvan vain aina täytyy antaa neidille rahaa että käy lähi kaupassa ostamassa syötävää. Mikä tätä tyttöä vaivaa ? Hän makaa sängyllä päivät pitkät pimeässä huoneessaan eikä liiku melkein minnekkään.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hän ei jaksa katsella teitä vanhempia. Mitäs itse teette näin lomilla päivät pitkät?
Hei 6 13
Murrosikä on aikaa, jossa lapsen käyttäytyminen muuttuu ja sen kuuluukin muuttua. Mielestäni kuitenkin kuvaamasilainen lapsen eristäytymiseen kuuluu puuttua. On mahdollista, että lapsesi on masentunut tai muuten ei voi hyvin, sillä vuorokauden kuluminen nukkuessa ei ole ihan asiaankuuluvaa kuitenkaan.
Ehdotan, että puutut tilanteeseen heti. Mene tänään tytön luo ja lähdette jonnekin kaksistaan. Mielellään sellaiseen, missä voitte jutella, vaikka uimahalliin/patikoimaan/kauempana sijaitsevaan kahvilaan tms. Samalla kyselet lempeästi (ei tenttaavasti, sillä se saa tytön entistä enemmän lukkoon) mitä hänelle kuuluu. Luultavasti lapsi vastaa 'hyvää' tai 'ok' tai 'ei mitään' mutta älä mene tähän mukaan vaan kysele lisää. Mistä hän pitää, mitä tahtoisi harrastaa, millaisia luokkatoverit ovat, mitä ajattelee tulevaisuudesta yms. Keveästi ja kritisoimatta. Vaikka vastauksia ei tulisikaan, lapsi on saanut kokea, että hänelle on annettu tilaisuus.
Ruokahommeli näyttää vähän lähteneen lapasesta. Perheessä syödään lähtökohtaisesti samaa ruokaa, ellei allergiat tms rajoita. Älä mene mukaan tuohon rahan antamiseen vaan kutsu tyttö kokkaamaan yhdessä. Voitte ensin käydä kaupassa, tytär saa ehdottaa mitä tehdään (ei eineksiä), vaikka googlaatte yhdessä kivoja reseptejä ja alatte yhdessä pilkkoa ja valmistaa aineksia.
Mikäli mitkään aktivointiyritykset eivät auta tai tyttö on useammankin kerran jälkeen yhtä lukossa, ota yhteyttä esim. kouluterveydenhoitajaan. Joskus lapsi puhuu murheistaan mielummin perheen ulkopuoliselle kuuntelijalle. Älä anna lapsen upota liian kauaksi omaan yksinäiseen maailmaansa vaan vakuuta hänelle, reaktiosta huolimatta, että häntä rakastetaan ja että hänelle on paikka perheessänne.
diakoni Meiju