Olen tässä lueskellut palstaa ja arvelin uskaltautua kysymään paria mielipidettä teiltä arvoisat yh:t- kolleegat :)
Minä olen kahden tyttäreni yh-äiti ja lapsukaiset ovat 7 ja 5- vuotiaat.
Tytöillä on biologisesti eri isät, mutta käytännössä nuoremman tytön isä on toiminut isänä molemmille lapsille.
Tämä mies on isänä loistava, huolehtiva ja rakastava. Hänen isyydessään ei ole mitään valittamista... silloin kun hän ehtii olemaan isä.
Erostamme on aikaa reilut neljä vuotta ja siitä lähtien meillä on ollut hieman ongelmia käytännön asioiden kanssa.
Olen pyrkinyt antamaan miehelle mahdollisuuden olla isä lapsille juuri niin paljon, kun hän haluaa huolimatta siitä, että olen yksinhuoltaja siitä syystä, että lapset viihtyvät isänsä kanssa ja heillä on hyvä yhdessä.
Isän henkilökohtainen elämähän ei minulle millään tavoin kuulu, mutta sen vaikutus isä-lapsisuhteeseen on muodostumassa ongelmaksi ja kaipaisin teidän näkökulmaanne asiaan siltä osin, että onko ongelma vain minun päässäni vai onko ongelma oikeasti olemassa.
Erostamme lähtien, eli noin neljän vuoden ajan tapaamiset isän ja lasten kesken ovat menneet suurinpiirtein näin: 24h/kk.
Isä laskee tapaamisen tunnin tarkkuudella. Minulla ei ole ollut mitään sanottavaa tapaamispäiviin tahi kellonaikoihin ja jos jotain olen ehdottanut, se harvemmin on sopinut.
Kesälomalla, joka hänellä on 4vkoa, hän on pitänyt lapsia 3vrk.
Talvilomalla lapset eivät ole isällään käyneet.
Isä ei soita lapsille ikinä ihan vain puhuakseen niitänäitä. Kaikki kommunikointi käydään sen yhden vuorokauden sisällä, jonka lapset isäänsä näkevät.
En juurikaan ole hätistänyt isää tapaamaan lapsiaan enempää, koska itselläni ei ole mitään tarvetta päästä "eroon" lapsistani ja muutoinkin tuo vrk:n mittainen "vapaa" minulla kuluu töiden tekemiseen tahi nukkumiseen.
En ennenkuin viime Toukokuussa, kun lapset eivät olleet nähneet isäänsä 4kk:teen.
Näin pääsi käymään, koska isällä oli työkiireitä ja harrastuskiireitä ja uusi nainen kierrossa.
Silloin hermostuin ja sanoin, että lapset eivät enää tule, ennenkuin hän on valmis sopimaan säännöllisestä tapaamisesta ja kykene pitämään kiinni sopimastaan.
Mainitsin myös, että minulla on täysi oikeus rajoittaa tapaamisia, koska minulla yksin on huoltajuus.
Saattaa kuulostaa rankalta, mutta lapset olivat neljä kk:tta itkeneet ikäväänsä ja minä jouduin selittämään tytöille, miksi isä ei tapaa lapsia ja miksi isän luo ei voi mennä.
ikä minä olen selittämään miehen menoja, kun en niistä mitään edes tiedä.
Kyseenalaistin rankasti hänen tärkeysjärjestyksensä ja tein sen, koska huomasin sillä olevan suora vaikutus lapsiini.
Tämä aiheutti sen, että välimme tulehtuivat ja isä päätti vaatia yhteishuoltajuutta pienemmän (biologisen)lapsen osalta. Tosin tämäkin halu kuivui kokoon, kun hän ymmärsi, mihin sitoutuu tällä yhteishuoltajuudellaan..
Olen siis edelleen molempien lasten yh.
Sitten oma tarinansa on tämä miehen henk.koht. elämä.
Hän on muuttanut nyt kolme kertaa eromme jälkeen ja jokaisessa asunnossa on ollut kuviossa uusi nainen.
Jokainen näistä suhteista on mennyt samalla linjalla, mitä tyttäriin tulee.
Ensin kerrotaan uudesta naisesta ja uudesta kodista. Lapset esitellään uudelle naiselle ja hetken kaikki on hyvin. Tytöt tottuvat ajatukseen siitä, että isällä on nainen. Ja seuraavassa hetkessä tätä naista ei ole.
Minun tehtäväkseni jää taas selittää lapsille, miksi uusi ihminen on kadonnut maisemista.
Isä ei tätä tee.
Itse olin tot. yksin eromme jälkeen ensimmäisen vuoden tai ainakaan en seurusteluyritystäni tuonut tyttärien silmien alle enkä kotiin.
Nyt viimeiset kolme vuotta olen viettänyt hyvässä suhteessa ja tytöt pitävät kumppanistani ja toisinpäin.
Kotona tytöillä on siis tasapainoinen perhe ja tutut ihmiset ja pysyvyyttä.
Olen kuitenkin huolissani isä-lapsisuhteesta ja siitä, mitä lapset ajattelevat isästään ja miten heidän suhteensa voisi säilyttää vailla epävarmuutta ja jatkuvia muutoksia.
Onko minulla siis ongelma vaiko eikö?? :)
En tiedä, pitäisikö huolestua, mutta tämän syksyn aikana olen havainnut, että lapset eivät enää niin pyydä isänsä luokse, eivätkä kysele milloin taas pääsevät.
Eivät kyllä myöskään ole sanoneet, etteivät haluaisi mennä.
Olen painottanut alusta asti, että pakkoa ei ole, mutta en ole myöskään estänyt.
Kiitos jos jaksoit lukea.
Nyt jännitän, miten tyttäreni reagoivat uutiseen siitä, että isä taas muuttaa, tällä kertaa yksin ja nainen on menneen talven lumia.
Ja odotan, jaksaako joku lukijoidta vastata minulle kyllä vaiko eikö? :)
Oikein hyvää talven jatkoa kaikille!
Minä olen kahden tyttäreni yh-äiti ja lapsukaiset ovat 7 ja 5- vuotiaat.
Tytöillä on biologisesti eri isät, mutta käytännössä nuoremman tytön isä on toiminut isänä molemmille lapsille.
Tämä mies on isänä loistava, huolehtiva ja rakastava. Hänen isyydessään ei ole mitään valittamista... silloin kun hän ehtii olemaan isä.
Erostamme on aikaa reilut neljä vuotta ja siitä lähtien meillä on ollut hieman ongelmia käytännön asioiden kanssa.
Olen pyrkinyt antamaan miehelle mahdollisuuden olla isä lapsille juuri niin paljon, kun hän haluaa huolimatta siitä, että olen yksinhuoltaja siitä syystä, että lapset viihtyvät isänsä kanssa ja heillä on hyvä yhdessä.
Isän henkilökohtainen elämähän ei minulle millään tavoin kuulu, mutta sen vaikutus isä-lapsisuhteeseen on muodostumassa ongelmaksi ja kaipaisin teidän näkökulmaanne asiaan siltä osin, että onko ongelma vain minun päässäni vai onko ongelma oikeasti olemassa.
Erostamme lähtien, eli noin neljän vuoden ajan tapaamiset isän ja lasten kesken ovat menneet suurinpiirtein näin: 24h/kk.
Isä laskee tapaamisen tunnin tarkkuudella. Minulla ei ole ollut mitään sanottavaa tapaamispäiviin tahi kellonaikoihin ja jos jotain olen ehdottanut, se harvemmin on sopinut.
Kesälomalla, joka hänellä on 4vkoa, hän on pitänyt lapsia 3vrk.
Talvilomalla lapset eivät ole isällään käyneet.
Isä ei soita lapsille ikinä ihan vain puhuakseen niitänäitä. Kaikki kommunikointi käydään sen yhden vuorokauden sisällä, jonka lapset isäänsä näkevät.
En juurikaan ole hätistänyt isää tapaamaan lapsiaan enempää, koska itselläni ei ole mitään tarvetta päästä "eroon" lapsistani ja muutoinkin tuo vrk:n mittainen "vapaa" minulla kuluu töiden tekemiseen tahi nukkumiseen.
En ennenkuin viime Toukokuussa, kun lapset eivät olleet nähneet isäänsä 4kk:teen.
Näin pääsi käymään, koska isällä oli työkiireitä ja harrastuskiireitä ja uusi nainen kierrossa.
Silloin hermostuin ja sanoin, että lapset eivät enää tule, ennenkuin hän on valmis sopimaan säännöllisestä tapaamisesta ja kykene pitämään kiinni sopimastaan.
Mainitsin myös, että minulla on täysi oikeus rajoittaa tapaamisia, koska minulla yksin on huoltajuus.
Saattaa kuulostaa rankalta, mutta lapset olivat neljä kk:tta itkeneet ikäväänsä ja minä jouduin selittämään tytöille, miksi isä ei tapaa lapsia ja miksi isän luo ei voi mennä.
ikä minä olen selittämään miehen menoja, kun en niistä mitään edes tiedä.
Kyseenalaistin rankasti hänen tärkeysjärjestyksensä ja tein sen, koska huomasin sillä olevan suora vaikutus lapsiini.
Tämä aiheutti sen, että välimme tulehtuivat ja isä päätti vaatia yhteishuoltajuutta pienemmän (biologisen)lapsen osalta. Tosin tämäkin halu kuivui kokoon, kun hän ymmärsi, mihin sitoutuu tällä yhteishuoltajuudellaan..
Olen siis edelleen molempien lasten yh.
Sitten oma tarinansa on tämä miehen henk.koht. elämä.
Hän on muuttanut nyt kolme kertaa eromme jälkeen ja jokaisessa asunnossa on ollut kuviossa uusi nainen.
Jokainen näistä suhteista on mennyt samalla linjalla, mitä tyttäriin tulee.
Ensin kerrotaan uudesta naisesta ja uudesta kodista. Lapset esitellään uudelle naiselle ja hetken kaikki on hyvin. Tytöt tottuvat ajatukseen siitä, että isällä on nainen. Ja seuraavassa hetkessä tätä naista ei ole.
Minun tehtäväkseni jää taas selittää lapsille, miksi uusi ihminen on kadonnut maisemista.
Isä ei tätä tee.
Itse olin tot. yksin eromme jälkeen ensimmäisen vuoden tai ainakaan en seurusteluyritystäni tuonut tyttärien silmien alle enkä kotiin.
Nyt viimeiset kolme vuotta olen viettänyt hyvässä suhteessa ja tytöt pitävät kumppanistani ja toisinpäin.
Kotona tytöillä on siis tasapainoinen perhe ja tutut ihmiset ja pysyvyyttä.
Olen kuitenkin huolissani isä-lapsisuhteesta ja siitä, mitä lapset ajattelevat isästään ja miten heidän suhteensa voisi säilyttää vailla epävarmuutta ja jatkuvia muutoksia.
Onko minulla siis ongelma vaiko eikö?? :)
En tiedä, pitäisikö huolestua, mutta tämän syksyn aikana olen havainnut, että lapset eivät enää niin pyydä isänsä luokse, eivätkä kysele milloin taas pääsevät.
Eivät kyllä myöskään ole sanoneet, etteivät haluaisi mennä.
Olen painottanut alusta asti, että pakkoa ei ole, mutta en ole myöskään estänyt.
Kiitos jos jaksoit lukea.
Nyt jännitän, miten tyttäreni reagoivat uutiseen siitä, että isä taas muuttaa, tällä kertaa yksin ja nainen on menneen talven lumia.
Ja odotan, jaksaako joku lukijoidta vastata minulle kyllä vaiko eikö? :)
Oikein hyvää talven jatkoa kaikille!
Vastaukset 5
Vanhimmat
kertoo siit ekasta isästä
Ensimmäisestä isästä ei ole tarpeen kertoa, koska hänelä ei ole minkäänlaista osaa eikä arpaa elämässämme.
Ei ole ollut siitä lähtien, kun tyttärensä hylkäsi tämän ollessa 8kk vanha, eli seitsemän vuotta sitten.
Sen koommin ei ole kuulunut tai näkynyt, mutta oma oli valintansa.
Vaikka olisi kuinka yksinhuoltaja niin sinulla
ei ole oikeutta rajoittaa isän sopimuksen
mukaisia tapaamisia. Kehoittaisin tässä
tapauksessa isää ottamaan yhteyttä poliisiin.
t. Etäisä
Ei ole olemassa minkään valtakunnan sopimuksia tapaamisista, koska isä ei tällaista ole halunnut paperille laittaa. Tietää itsekin ettei sellaisista pysty kiinni pitämään.
Joten ei taida isällä olla mitään asiaa poliisille... Luulen!
Mulla on varmaa tietoa siitä ettei poliisia kiinnosta pennin vertaa antaako äiti lapset sovittuna aikana vai ei!
Itse samanlaiseen tilanteeseen joutuneena ja poliisille soittaneena tiedän vastauksen olevan jotakuinkin tällainen " Ei meillä riitä partioita tällaisia juttuja varten....mutta jos menet ja aloitat rähinän saadaksesi lapset, partio tulee ja pidättää sut!"
Sosiaalitoimiston päivystäjälle soitettuani hän kertoi että heillä on yksi päivystysryhmä, mutta se ei ehdi tällisiin juttuihin puuttua!
Kun kysyin mitä tapahtuu jos jätän lapset palauttamatta sunnuntaina klo 18 niin vastaus oli että silloin tämä päivystysryhmä kyllä lähtee liikkeille!
M.O.T Äitejä varten kyllä jäykkäkin byrokratia kulkee, vaan ei isän ja lasten yhteisten etujen ollessa kyseessä!