ja nautin hänen läsnäolostaan viimeisen kerran. En kestä tätä ikävää enää! Rakastan naista, jota en saa! En kestä tätä enää! Minua sattuu ja kovasti!! Olen yrittänyt olla vahva, mutta en pysty enää!
Rakastan sinua! Aina ja ikuisesti... En halua enää muita muistoja. Sinulta sain sen mitä olen koko ikäni odottanut ja sinun mukanasi meni kaikki. Pääsin sinne mihin olin aina halunnut ja niitä muistoja vaalin.
Olen valmistautunut ja olen valmis. Ei enää kipua
Rakastan sinua! Aina ja ikuisesti... En halua enää muita muistoja. Sinulta sain sen mitä olen koko ikäni odottanut ja sinun mukanasi meni kaikki. Pääsin sinne mihin olin aina halunnut ja niitä muistoja vaalin.
Olen valmistautunut ja olen valmis. Ei enää kipua
Vastaukset 19
Vanhimmat
https://www.youtube.com/watch?v=Fq2TuDjVdq8
Miksi viimeisen kerran? Lapsesta vai naisesta?
Rakastamaani naista en saa. Lastani näen liian vähän ja hajoan tähän kaikkeen. Lapsen on parempi kasvaa ilman minua. Hän saa paremmankin ihmisen tilalleni
Lapselle on vain kaksi vanhempaa, yksi tai nolla.
Nyt ei kuule hajota yhtään mihinkään!
Mikä on liian vähän tapaamisia, ja eikö asioita voisi järjestää paremmin? Ja miten niin joku tulee tilallesi, se lapsihan on sinun lihaasi ja vertasi, miten kukaan muu voisi paremmin ymmärtää mitä hän tarvitsee kasvuunsa, ja mihin kaikkeen hänessä on potentiaalia?
Ja mitä se lapsen äitikin (? oletan että olet isä) ajattelisi jos tietäisi pohdinnoistasi!?! Tai se toinen nainen? Eikö kumpikaan heistä ole keskustelun arvoinen, ennen kuin teet mitään hätiköityä?
Johan on itsekeskeistä! Sinulla on lapsi joka tarvitsee juuri sinut vanhemmakseen, et sinä voi vielä vuosiin lähteä omille teillesi - et ympäri maailman tai siitä poiskaan.
Eikä sinun tarvitse olla vahva tai kestää itkemättä, usko vain siihen että se kipu menee lopulta ohi. Tuollaiset itsetuhoiset ajatukset eivät ole terveitä, sinä tarvitset nyt apua. Hanki sitä pikaisesti, elämä on elämisen arvoista, ja olet sen velkaa lapsellesi ettet luovuta.
Aloita vaikka soittamalla kriisipuhelimeen: 010 195 202 (viikonloppuisin klo 15 - 07, arkisin klo 09 - 07, eli on nyt tpiminnassa).
On jo haettu, mutta ei ole apua minulle. Olen sitten itsekeskeinen, mutta mitä se sinua kiinnostaa. Puran tänne vain ajatuksiani ja suruani.
Juuri tuollainen omaan synkkyyteensä vajoaminen ei ole tervettä. Jos pääsi toimisi oikein, ei sinusta tuntuisi tuolta. Miten niin juuri sinä olet avun tavoittamattomissa?
Ja miksikö tilanteesi kiinnostaa? En usko että kenelläkään tuntemallani ihmisellä olisi noin pimeä vaihe menossa, mutta kauhistuttaa ajatella, että joku heistä ehkä ajattelisi noin ja tekisi itselleen jotain. Ihan varmasti sinä olet samalla tavoin tärkeä monille läheisilleni, ystävillesi ja tuttavillesi.
ITSELLESI. Joku vielä rakastaa sinua, usko minua. Minulta on viety kaikki niin että luulin että elämäni oli siinä ja ketään uutta ei koskaan tule. Rakastin niiiin paljon, hän oli kaikki ja ero oli kuolema. Jotenkin sinnittelin ja sen jälkeen on tullut kaksikin uutta, tosin aikaa meni 6 vuotta ennen uutta rakkautta.
Se lapsi rakastaa sinua, mieti kuinka se pieni suree lopuutomasti jos toista vanhempaa ei ole. Hän tarvitsee sinua.
Komppaan tätä. Eron jälkeen mulla meni 4 vuotta ihan sumussa, koko ajan sattui niin kuin olis revitty kahtia, ja vain liikunta ja viina turruttivat - ja joka ilta kaaduin umpiväsyneenä johonkin sänkyyn, joskus omaanikin.
Mutta sitten se helpotti, ja elämä muuttui paremmaksi kuin mitä se oli koskaan siihen mennessä ollut. Bonuksena kova kunto, kiva kroppa, hyvä viinapää eikä onneksi mitään sukupuolitauteja.
Ymmärrän, että joskus toista voi rakastaa niin kovasti ja epätoivoisesti ettei näe enää mitään toivoa huomisessa, mutta usko pois se menee ohi ja elämä jatkuu! Jos haluat olla enemmän lapsesi kanssa koita järjestellä asiat niin ja aivan varmasti tulet kohtaamaan vielä uuden rakkaudenkin kun avaat sydämesi sille. Suru ja luopumisen tuskakin kuuluu elämään ja niiden selättäminen vaatii sisäistä voimaa ja sisua! Sinussa on sitä aivan varmasti!
Keskity elämäsi positiivisiin asioihin, älä hukuta itseäsi suruun! Silloin kun olin itse masentunut huomasin, että ulkoilu ja ystävien tapaaminen auttoi.
Voimia sinulle ja koita nähdä ne elämän valoisat puolet!
Hae minut. Meilläkin menee ihan hyvin yhdessä. Rakastamme toisiamme
omalla tavallamme... olen rakastanut sinua jo useita vuosia.
Tunnetko tunteen?
Mihin seitsemänteen taivaaseen pääsit? Miksi luulet ettei elämällä voi enää olla mitään parempaa varastossa sinun varallesi? Et voi tietää, ehkä joku tuolla odottaa juuri sinua!
Sen verran sanon, että lapsi ei ole minun lihaani eikä verta, mutta lapsi on minun, En vain jaksa tätä suunnatonta paskaa enää! Antakaa minun olla. Puran vain tunteitani, en hae sääliä, en auttavia, en kannustavia sanoja. En vain jaksa enää.
Sinä et selvästikään tiedä mikään sulle hyväksi, kun pohdit noin synkkiä, joten sua ei voi noin vain jättää rauhaan. Koeta levätä, aamulla näyttää ehkä vähemmän synkältä, kun on nukkunut yön yli.
Sen "game over" päätöksen voi tehdä vaikka huomenna tai ylihuomenna tai ensi viikolla, ei sellaisen kanssa ole mikään kiire. Sillä välin voi vielä joutessaan tehdä jotain mukavaa; leipoa js syödä suklaakakun, koota legotalon tai palapelin, ihmetellä otuksia eläintarhassa, käydä koeajamassa hienon auton, kokeilla hare krisna ruokaa, jakaa kadulla ruusuja mummoille, sukeltaa sea worldissä merivesialtaaseen, ratsastaa mannerheimin patsaalla, liftata norjaan kaloja perkaamaan jne. - seikkailla, herättää iloa tai pahennusta, mikä nyt sinua sattuu miellyttämään.
Kovat on ihmistenkohtalot. Kaipaus on silti hieno asia, täällä sitä voi harjoittaa vaikka mitään muuta ei tapahtuisi.
Kerää ittes...
Eihän mitään tarvitse keräillä kaivatakseen palstalla.
Ollaanko sitä vielä elävien kirjoissa?