Ottotytär (6v.) halasi ensimmäistä kertaa niin, että tunsin hänen pitävän itseäni isänään. Menin kyllä hieman aikaisemmin myöntämään, että en häntä (enkä työkiireissäni muitakaan lapsiamme) ole tarpeeksi huomioinut ja sovimme, että jatkossa en päästä niin tapahtumaan.
Nyt meillä on ihan toinen tyttö, ei kiukuttele, vaan hymyilee, ei polje jalkaa, vaan halaa, on kiinnostuneempi muista perheen jäsenistä, kuin TV:stä. Erittäin tärkeää hänelle oli se, että hän pääsi sanomaan "heihei" isälle kouluuun lähtiessään, kun aiemmin - ainakaan ajottain - isällä ei (mielenosoituksellisesti) ollut väliä. Aikaa myöten tuo varmaankin tasoittuu, mutta tästä positiivisesta vireestä täytyy kyllä pitää kiinni mahdollisimman pitkään.
Jatkossa täytyy muistaa miettiä oma käytöskin, kun kiukunpuuskat hänet seuraavan kerran yllättävät. Sehän on väistämätön tosiasia, että niin tulee tapahtumaan.
Nyt meillä on ihan toinen tyttö, ei kiukuttele, vaan hymyilee, ei polje jalkaa, vaan halaa, on kiinnostuneempi muista perheen jäsenistä, kuin TV:stä. Erittäin tärkeää hänelle oli se, että hän pääsi sanomaan "heihei" isälle kouluuun lähtiessään, kun aiemmin - ainakaan ajottain - isällä ei (mielenosoituksellisesti) ollut väliä. Aikaa myöten tuo varmaankin tasoittuu, mutta tästä positiivisesta vireestä täytyy kyllä pitää kiinni mahdollisimman pitkään.
Jatkossa täytyy muistaa miettiä oma käytöskin, kun kiukunpuuskat hänet seuraavan kerran yllättävät. Sehän on väistämätön tosiasia, että niin tulee tapahtumaan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kiva, että noin tapahtui, on varmaan molemmilla ollut opettelemista ja tuon ikäisellä ei kai niitä eväitä vielä kovin paljon ole. Kuten itsekin sanoit, niitä kiukutteluja tulee vieläkin, oliskohan nyt aika jo pyöräyttää ympäri ja ottaa karhun haliin ja sanoa, että rakastan sinua. Muista, että tikkailla on vielä monta askelmaa ja sinä aikuisena pystyt niitä helpommin nousemaan. Mutta nauti, suuntasi on kuitenkin ollut oikea.
Ongelma on ennemminkin ollut se,että tytär ei ole kyennyt päästämään minua lähelleen. Tunteeni olen kuitenkin pyrkinyt hänelle osoittamaan. Myös silloin, kun oen eri mieltä hänen kanssaan. Viime viikonlopuna "jääkuori" sitten murtui.
Helpottaa sikäli, että itse koin lapsena toisenlaisen kohtalon samassa tilanteessa. Sama isän kaipuu hänellä on, kuin minulla sillloin.