Heips kaikki odottajat!
Nyt kun on ollut puhetta tästä ensisynnyttäjien nousseesta keski-iästä niin ajattelin tiedustella löytyykö täältä myös nuoria esikoisensa odottajia?
Itse olen 20 vuotta, työskentelen kultakaupan myyjänä ja ostettiin kihlattuni kanssa justiinsa rivitalon päätyhuoneisto.
Löytyykö samanikäisiä odottajia? Entä mitä mieltä yleensä ollaan parikymppisistä äidestä?
Olisi mukava kuulla myös siitä, millaisissa elämäntilanteissa keskustelupalstan odottajat ovat?
Mukavaa joulun odotusta kaikille:)
Nyt kun on ollut puhetta tästä ensisynnyttäjien nousseesta keski-iästä niin ajattelin tiedustella löytyykö täältä myös nuoria esikoisensa odottajia?
Itse olen 20 vuotta, työskentelen kultakaupan myyjänä ja ostettiin kihlattuni kanssa justiinsa rivitalon päätyhuoneisto.
Löytyykö samanikäisiä odottajia? Entä mitä mieltä yleensä ollaan parikymppisistä äidestä?
Olisi mukava kuulla myös siitä, millaisissa elämäntilanteissa keskustelupalstan odottajat ovat?
Mukavaa joulun odotusta kaikille:)
Vastaukset 21
Vanhimmat
Olen 31- vuotias esikoista odottava tuleva äippä. Olen kouluttanut itseni hyvin. Työelämässä olen ollut kohta seitsemän vuotta sekä Suomessa että ulkomailla. Olen matkustanut ja bilettänyt. Mieheni kanssa rakennutamme omakotitaloa parhaillaan ja olo on onnellinen.
Itse olen siis hieman iäkkäämpi odottaja, mutten pidä itseäni kalkkiksena...
Itse olen 19v ja esikoista odotan. Valmistuin keväällä koulusta eikä työkokemusta ole, omistusasunnosta puhumattakaan. :)
Kihlattuni kanssa asustellaan vuokra-asunnossa ja hyvin tullaa toimeen vaikka molemmat alle parikymppisiä olemmekin, vielä. Lisäksi näytän vielä ikäistäni nuoremmalta ;)
En tiedä mitä mieltä ollaan nuoristo odottajista, mutta minua ainakin tuijotetaan vähän missä milloinkin. Välillä hymyillen, kauhistellen ja joskus myös keteutta pursuten. :)
Lapsi on tarkkaan sunniteltu ja enimmäkseen olen saanut positiivista palautetta siitä... Yksi ihminen on vaan tullut suoraan sanomaan, että olen liian nuori ja plaa plaa plaa... Sekin meni toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos! =) Höpö höpö muiden puheille.
Älä mieti mitä muut ajattelevat vaan ole onnellinen!! Hyvää odotusta ja joulunodotuskia myös sinulle. =)
Aivan kuin minun kirjoittamani, paitsi että avomies on 23v :):) Koskas sulla on la? :D
Laskettu aika oli ja meni. Viikoilla 40 1 ollaan menossa. Sulla?
Itse olen 18-vuotias ja vielä on lukio hitusen kesken... Mutta lasta täällä kovasti yritetään työstää...:) Eipä vain tunnu onnistuvan ihan helposti.
Asun kihlattuni kanssa vuokralla ja hienosti menee. Kultani käy töissä ja minä koulussa ja lauantasin töitä, ja tietysti lomat, mitä koulusta on.
Raskaaksi tuloa on yritetty noin puoli vuotta, mutta hankalaa se on... Pillereiden lopettamisen jälkeen kierto on ollut täysin sekaisin... Kierto vissiinki yli 45pvää.
Joskus on surullista kun kaikki ajattelevat ikäisteni olevan liian nuoria äideiksi... Juuri muutama päivä sitten kaverini puhuivat kovaan ääneen miten hirveää olisi jos tämän ikäinen saisi lapsen, kun ei ole vakituista työtä omaa taloa jne. Tuntuu pahalle kun puhuvat niin...
Mutta mukavaa odotusta kaikille ja toivotaan että meilläkin vielä tärppää...
Hei!
Olin itse 20-vuotias, kun sain ensimmäisen. Ei ammattia eikä työpaikkaa. Vasta päässyt ylioppilaaksi.Nyt tällä hetkellä ole 30 ja odotan perheemme neljättä lasta. Tässä välissä olen opiskellut pari ammattia ja tällä hetkellä vakituinen työpaikka. Omakotitalo ostettiin mieheni kanssa 8 vuotta sitten. Mies ollut välillä paljon töissä ulkomailla, joten aina ei ole ollut ihan helppoa. Sinulla on jo hyvin asiat, kun on työpaikka ja asunto. Minä ja mieheni olimme aluksi vuokralla ja ostimme huonekaluja ja tarvikkeita aina, kun rahaa oli. Kovalla työllä ja sitkeydellä on saavutettu tämä mikä meillä nyt on. Nuorena sitä jaksaa ja jos tuntuu siltä, että haluaa lapsia, niin ei muuta kun siitä vaan. Minusta äitiys ei niin katso ikää , sillä kaikista ei ole äidiksi vaikka olisi jo 40. Vastuuntuntoinen täytyy äidin olla oli hän minkä ikäinen tahansa ja tietysti isä myös. Silloin on lapsellakin asiat paremmin ja turvallinen olla.
Ei muuta kuin onnea ja menestystä!
siis äitiys ei katso ikää eikä omaisuutta... Se, onko sinulla paljon omaisuutta/ vakituinen työpaikka tms. ei välttämättä tee äidistä sen onnellisempaa... Kyllä pohjimmainen onnellisuus löytyy usein sisältäpäin, ei materialismista tms. Kyllä minä uskon, että 20vuotias äiti selviää ihan yhtä hyvin lapsen kanssa kuin vanhempikin ja kaikki ei ole edes "biletystä" vailla.. asiat, joita kukin arvostaa ovat monesti hyvinkin erilaisia.. itse olin 23, kun sain esikoisen; yliopisto-opinnot oli hiukan kesken.. sen jälkeen olen opiskellut toisenkin korkeakoulututkinnon, saanut toisen lapsen ja työkokemusta kertynyt 5 vuotta. Niin ja kolmas tulossa :)
Niin, olen siis 23 v. ja esikoinen tulossa tammikuussa. Työelämässä olen ollut muutaman vuoden ja toista ammattia opiskelen itselleni tällähetkellä. Ulkomaillakin olen ehtinyt jo asumaan.
Mutta. Vauvan tulo perheeseen ei ole este sille, etteikö voisi tehdä ihan samoja juttuja kuin ennenkin. Se vain vaatii hiukan järjestelyä. ja se omaisuus ja muu ei ole jokaiselle itseisarvo edes sitten kun on 50 v. Joten jokainen on hyvä äiti siinä iässä kun itsestään siltä tuntuu.
Täällä yksi 18-vuotias esikoistaan odottava nuori.
Lapsen isän kanssa ollaan oltu yhdessä 4 vuotta, ja keväästä saakka on asuttu yhdessä (vuokralla), syksyllä muutettiin 3h k.
Itselläni on vakituinen työpaikka, lukio on hieman kesken, mutta sen ehdin hoitaa iltalukiossa pois lapsen synnyttyä. Poikaystäväni opiskelee, mutta valmistuu keväällä 2005..Työpaikkakin hänellä on ollut jo pitkään haussa, toistaiseksi ei vain ole tärpännyt.
Ja kun aina puhutaan, että ne jotka saavat nuorina lapsia, olisivat jotenkin huonommin menestyneet esim. koulussa ja elämässään yleisesti; enpä tiedä.. itse lähdin peruskoulusta keskiarvolla 9,3 ollen luokkani kolmanneksi paras oppilas. Ja lukioon mennessäni muutin pois kotoa: vanhempani kyllä vastustelivat, mutta tahdoin parempaan lukioon toiselle paikkakunnalle, ja siitä asti olen asunut omillani ja huolehtinut itse omista asioistani. Ja hyvin olen pärjännyt. Vanhemmat ovat tietysti olleet tukenani joka tavalla, ja ovat vastakin, men pappa ska inte betala. Haluan elättää ja kasvattaa lapseni, sekä tulla toimeen itse.
Siinäpä se :) Mukavaa joulun- ja vauvanodotusta kaikille!
moikka!
mä olen 20 vuotias, mutta täytän melkeen heti kun vauvan laskettuaika on, niin 21. asustellaan vuokralla poikaystävän kanssa kerrostalossa, mutta etitään kovasti rivitaloa (koiran vuoks!). mä valmistuin parturi-kampaajaks puolitoista vuotta sitten ja töitä oon sen jälkeen tehnyt vuokratuolilla. poikaystävä on saman ikänen, kävi lukion ja nyt on koulua viel monta vuotta jäljellä.. mutta kun mä olen yrittäjä, niin pystyn pitkälti ite määräämään millasta äitiysrahaa saan, että eiköhän tässä toimeen tulla..=). oma asunto ostetaan heti kun myös poikaystävällä on ammatti ja vakituinen työpaikka!
mukavat odottelut sinnekin päin =)!
Me olemme kumpikin alle ensisynnyttäjien keski-iän (lapsen syntyessä minä 25 v, aviomies 24 v), mutta tässähän tulee ihan vanha olo vertaillessa... ;)
Yliopisto-opinnot on kummallakin vaiheessa (pyrin saamaan välitutkinnon ennen vauvan syntymää keväällä), jään sitten äitiyslomalle ja opinnot jatkuvat syksyllä tai vuodenvaihteessa.
Oikeastaan opinnot tuovat enemmän vapautta vanhemmuuteen, sillä opiskelutahdin ja kotona olon voi tiettyyn pisteeseen asti määrätä itse. Kummankin alalla kestäisi varmasti viitisen vuotta ennen kuin vakituinen työpaikka löytyy. Se oli liian pitkä aika odottaa!
Kumpikin on tehnyt paljon töitä opintojen ohessa eikä rahahuolia ole ollut tähän asti, päinvastoin. Rahaa tulee varmasti olemaan vähemmän lapsen kasvaessa, mutta tuleepahan opeteltua tekemään halpaa ruokaa... =)
Paljastui että osa kavereista on salaa jopa odottanut lisääntymistämme häittemme jälkeen! Lapsen hankkiminen elämäntilanteessamme on herättänyt kysymyksiä, mutta kaikki ovat ainkin väittäneet tajuavansa ettei oma talo ja vakituiset työpaikat takaa onnea. Päätös ei ollut helppo, mutta ainakin asia on tarkasti harkittu.
Minä olen myös 20-vuotias ja ensimmäistämme odotellaan. Kun vaavi syntyy, ikää on minulla jo kuitenkin huimat(!) 21 vuotta.
Mistä päin olette, muut nuoret ensisynnyttäjät? Itse olen Espoosta. Ketään täältä läheltä?
Niin täältä Päijät-Hämeen suunnalta ollaan. Kesävauva tulossa ja itsekin täytän maaliskuussa 21. Onko muita Lahtelaisia odottajia?
Minäkin olen Lahdesta. Tosin meille vauva tulossa ihan näillä hetkillä... :)) Ja, jännittää niin pirusti!!
Odotan esikoistani ja taidan olla aika lailla keskiarvossa ton ikäni suhteen, 26-vuotias. Eikö esikoinen nykyään saada keskimäärin näillä vuosilla?
Mulla on opinnot vähän kesken (ehkä ikuisesti), mutta vakiduunissa oon ehtiny olla jo muutaman vuoden. Oma asuntokin on (tai siis paljon asuntolainaa) ja miehellä kans kunnon työ.
Nää puitteet on kuitenki aika lailla sattumaa ts. ei me odotettu, et tietyt asiat olis "kunnossa" vaan lasta yritettiin aika kauan aikasemmin jo. Mä kun olen sitä mieltä, et on hienoa, jos talous ym. asiat on ok, mutta täydellistä aikaa perheelle ei olekaan. Niinpä olis vaan tyhmää odotella loputtomasti, jos tuntuu, et lapsi sopis elämään just nyt. Oon siis ehdottomasti sitä mieltä, et nuoremmille äitiys sopii siinä missä meille ikälopuillekin :), kunhan itse ymmärtää mihin on ryhtymässä.
Tsemppiä teille kaikille, asioilla on tapana aina järjestyä, myös raha-asioilla ja muulla maallisella.
Eikös ensisynnyttäjien keski-ikä ole kipuamassa jo 28 vuoteen? Olet Ivine jopa hieman nuoren puoleinen! =)
Vai olisiko se pikemminkin kohta jo lähelle 30v. Jostain olen näin ainakin lukenut...
Olen siis ihan juniori :) Tosin täytän kyllä 27 ennen laskettua aikaa - mut silti! En ookaan koskaan halunnu olla mikään keskiverto (heh)
Perhana! Enpä olis uskonu keski-ikäiseksi itseäni sanovan, mutta jos ei ihan keskosena tule, niin ehdin tuon maagisen 28 täyttää ennen esikoista. Nyt tuli ikäriisi....!!!!
Olen 21v ja odotan esikoistani. Ollaan justiin lapsen isukin kanssa muutettu yhteen ja pääsin just töihin ja nyt on tulossa vaavi :)
Jännittää ja pelottaa KAMALASTI, mutta se on varmaan ihan normaalia...?? :)
Hyvää joulun odotusta kaikille odottajille :) Toivottavasti pystyn syömään jouluruokaa, ettei ala yököttämään...
Olen 23-vuotias, mieheni 24 ja vaavi tulossa ihan näinä päivinä. Vakituista työpaikkaa minulla ei vielä ole ollut. Lukion jälkeen opiskelin pari vuotta tampereen teknillisessä korkeakoulussa, mutta jätin sen kesken, kun halusin kokeilla jotain ihan muuta. Viime keväänä valmistuin palveluvastaavaksi (catering-ala) ja kesän tein tarjoilu-ja keittiöhommia. Olimme päättäneet poikaystäväni kanssa jättää pillerit pois alkuvuodesta ja melkein heti tärppäsi. Aloimme suunnitella häitä ja naimisiin menimme elokuussa.
Asumme omassa omakotitalossa, jota varten mieheni oli ottanut suuren lainan. Mieheni (hänelläkin koulut vielä kesken) on yrittäjä ja osakkaana firmassa, joten rahallisesti pärjäämme ihan hyvin.
Aika oli meille juuri oikea, emmekä halunneet että alamme tehdä lapsia ikäloppuina. Aion vielä opiskella (tosin en tiedä, mitä) ja rakentaa jonkinlaisen urankin jollakin alalla, mutta myös lapset ja perhe on tärkeitä. Haluan hoitaa lapset kotona mahdollisimman kauan ja "tehtailla" tässä muutaman putkeen. Aina on aikaa opiskelulle ja työskentelylle. Elämä ei koskaan ole täysin valmis ja jos jää odottamaan oikeaa aikaa, voi huomata, ettei enää saakaan lapsia.