Välillä musta tuntuu etten jaksa tätä maailmaa, jossa täytyy olla niin vahva ja kova selvitäkseen. En tiedä selviänkö kaikista aikuisuuden haasteista,kun sisäinen maailma on ihan sekaisin. Tunnen itseni,olen joutunut selviämään vaikeista asioista..ja toisaalta en tiedä kuka olen. Mietin koko ajan mitä muut ajattelevat,koen koko ajan negatiivisia tuntemuksia muiden osalta,että he nauravat mulle ym. Tiedän että kaikki epävarmuus johtuu pitkälti siitä kun mua kiusattiin..Tuntuu etten ikinä pääse siitä yli,se oli liikaa,vaikka niin sanotusti selvisinkin koska hengissä olen vielä. Kun vaan tietäisitte..Kaikki ne asiat ja koko mun menneisyys pyörii mun päässä,varsinkin iltaisin. Mulla on loppujen lopuks aika turta olo,tuntuu että onko missään järkeä,tässäkö tämä on. Tän masennuksen lisäks mulla on muitakin oireita,en tosin tiedä onko ne masennuksesta johtuvia vai olenko niiden takia masentunut. En tiedä,tää on yks noidankehä..Kunpa voisin olla tasapainonen eikä kaikki ois tällästä..Haluisin vaan unohtaa kaiken.
Hukassa
misery20
3217
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Halusin vielä lisätä,että välillä munkin elämässä on hyviä hetkiä..(Useimmiten viikonloppusin kännissä,silloin on se bilevaihde päällä eikä muista kaikkea p..kaa.)Tuntuu niin turhalta,jos vaan kännissä voi olla "onnellinen"..Kun olisikin sellanen rauhallinen olo,eikä tällänen turvaton ja tasapainoton koko ajan.Tuntuu et silonkin kun nauran tai on ns hauskaa,niin koko ajan painaa nää ajatukset taustalla.Kaikki on niin sekavaa,eikä tulevaisuudestakaan ole mitään tietoa.Jossain työpaikassa tai opiskelupaikassa jaksaa olla sen pari viikkoa ja sit alkaa ahdistamaan.En tiedä miten jaksan,niinkuin joku toinenkin täällä kirjoitti,miten se on mahdollista jos nyt jo näin hajalla..?
hakeudu hoitoon, vaikka mielenterveystoimistoon. mulla oli samanlainen tilanne pari vuotta sitten ja on kai se vieläkin.En oikeen jaksanu innostua koulunkäynnistä, ei löytynyt sitä "omaa juttua", monenlaista kokeilin.eikä työpaikoissakaan viihtynyt. Mäkin olin koulukiusattu, ja siks kai mustakin tuntuu joskus vielä että kaikki nauraa mulle ja pilkkaa mua takanapäin.Tunnen itteni usein tyhmäksi, ja välttelen ihmisiä, kun "tiedän" mitä ne minusta ajattelee.Terapiasta sain apua, enkä ole enää niin ahdistunut. Minäkin kyllä joskus toivon, että vois unohtaa olevansa masentunut ja kaikki mitkä sitä pitää yllä.
tuttua tää on mullekkin sä oot vaa palanu loppuun lopeta väärien ihmisten miellyttäminen siis niiden jotka vie sinulta eniten elämänenergiaa katoo ihminen on niinku tietokone jos tulee liikaa tietoo ettei siis karsi mitään siis vaa hyväksyy kaikki nii ihmisen pää tulee täyteen pitää muistaa levätä välillä ja antaa itselleen aikaa mennä vaikka metsään kuuntelemaan miten tuuli humisee puissa niin sillä lailla se hiljaa rupee keho rauhottumaan siis pää siinä myös tietenkin niin mä yleensä teen ko on oikee vaikeeta niin mä meen metsään niin voi että kaikki kiireet arkiset jäävät unholaan .ja stressi mitä se on ei muuta kuin hallitsematonta liiallisen informaatiotarjonnan hyväksymistä ei muuta ko jarrut päälle vaan ja meet metsään ja istut vaikka kannon nokassa pari tuntia yksin kun tuut takasin nii huomaat ettei ne asiat nii kauheita olleetkaan .