Oon tyttö 16v. Mun elämä on ollu nyt viimeset pari vuotta aika perseestä suoraan sanottuna...on ollu masennuksen oireita, sydänsuruja, anoreksiaa, kiusaamista.. Kaikenlaista paskaa. Ja koko ajan vaan tulee lisää vastoinkäymisiä elämäs..oon vuosi sitten viillelly ja ollu tosi lähellä itsemurhaa, mut sain kuitenki itteni vielä pidettyy täällä. Nyt taas alkaa tuntua että mä en vaan jaksa enää tätä kaikkee..ei oo oikeen ketään kenelle puhua, mun kavereille yritin kerran puhua näistä asioista mut ennenkö pääsin kunnolla ees alkuun nii huomasin että ei niitä kiinnosta joten lopetin siihen. Perheelle en halua kertoa, en halua rasittaa niitä mun olemattomilla murheilla... En vaan jaksa pitää tätä kaikkee enää mun sisällä.. Joka ikinen ilta mä itken itteni uneen kun mietin näitä asioita.. Tiiän kyll että voisin mennä puhumaan jolleki terkkarille tai jollekki mut en uskalla ku ne kuitenki vaan naurais mut ulos sieltä..
Saan ehkä jotenki pidettyy itteni täällä kesään asti, koska kesällä on tiedos yks maailman paras asia, jota oon oottanu jo tosi monta vuotta!! Sitä en haluu missata!! Mutta sitte taas sen jälkeen..ei oo mitään mitä odottaa, nii en sitte tiiä lähenkö täältä..ehkä se ois vaan kaikille parempi..
Saan ehkä jotenki pidettyy itteni täällä kesään asti, koska kesällä on tiedos yks maailman paras asia, jota oon oottanu jo tosi monta vuotta!! Sitä en haluu missata!! Mutta sitte taas sen jälkeen..ei oo mitään mitä odottaa, nii en sitte tiiä lähenkö täältä..ehkä se ois vaan kaikille parempi..
Vastaukset 25
Vanhimmat
Sä siis kuvittelet ettei sun ongelmat oo vakavia jos kerran ne on liian "olemattomia" sun perheen murehdittavaks tai siihen että voisit mennä kysyy terkkarilta apuu? Ihan oikeesti, sillon ku miettii itsemurhaa ei oo kyse mistään pienestä ongelmasta, varsinki jos sitä on miettiny pidempää. Ei omia ongelmiaan kannata vähätellä ja olla sen takii pyytämättä apua, vähä niinku oisit katkassu jalan mutta ethä sä ny sinne sairaalaan voi kenenkää vaivaks mennä, varmana siellä on monta muuta jotka tarvii kipeemmin apuu. Sullon oikeus apuun sillon ku tuntuu ettet selvii yksin, eikä se oo mitenkää itsekästä sitä pyytää. Tai mitenkää osota sitä että oisit jotenki heikompi.
Ja mullekki voi tulla juttelee jos kiinnostaa. Oon ittekki 16 ja oon kärsiny useemma vuode masennuksesta. Ja emt, kaverit sanoo et osaan kuunnella :D
ja huh ku tuli taas tyrkky olo :D
Se että sanoo jotain asiaa olemattomaksi, se tulee ihan itsestään. Kuka nyt haluaisi suurennella ongelmiaan? Me ihmiset ollaan tämmösiä että me vähätellään omia ongelmia.
Se oli tekosyy ettei kirjoittajan tarvitsisi tunnustaa ettei uskalla mennä puhumaan. Ja on myös mahdollista että hän on uskotellut itselleenkin niin.
Saattaahan se niinki olla, mutta saattaa olla olemattaki.
Puhu sun vanhemmille. Koska niistä tulee tosi surullisia jos teet itsemurhan. Eikä sun murheet oo turhia! Älä pliis tee itsemurhaa. Ymmärrän sua, oon ittekki ollu samassa tilanteessa pari vuotta sitten. Mua kiusattiin ja oli masennus ja muuta paskaa. Yritin sillon itsemurhaakin muutamia kertoja. Mutta sitten puhuin ongelmistani vanhemmille ja myöhemmin psykologille. Pääsin siitä paskasta yli ja nyt oon tosi kiitollinen, etten saanut tehtyä itsemurhaa. Älä säkään tee. Puhu ongelmistas. Kaikki kääntyy varmaan vielä parhain päin
Luulis että muut saman paskan käyneet ymmärtäisivät mutta ei näköjään
Älä tee mitään itsellesi koska sitten kärsii monet muutkin. Sinusta välitetään, vaikkei sitä aina huomaa. Sinun kannattaisi puhua jollekin, esimerkiksi terveydenhoitajalle, tai netissäkin on joitakin auttavia tahoja joille voi purkaa tunteita jos ei kasvotusten uskalla. Auttavia puhelimiakin on. Suosittelen ainakin kokeilemaan. Toivottavasti asiasi järjestyvät! Kiva juttu että odotat jotain kesältä. :) Ehkä se saa sinut piristymään. Ja hei, älä ajattele mitä muut sinusta ajattelevat tai sanovat. Jossain on joku joka tarvitsee sinua, ehkä ne typerät ihmiset ovat nyt sattuneet sinun ympärille, mutta se ei tarkoita ettetkö olisi tärkeä! Toivon kaikkea hyvää sinulle ja toivottavasti saat taas iloa elämää. :)
Haluan alkuun tehdä selväksi että itsemurhalla et saavuta mitään vaan aiheutat lähimmäillesi enemmän tuskaa.. itse olen 15v poika joka kärsi muutama vuos sitte vakavaa masennusta.. oon kokenu perheväkivaltaa ja olen 3koittanu tappaa itseni.. mutta nyt olen iloinen että en tehnyt sitä.. miua koulussa ollaan hakattu koko ala asteen ja syrjitty ko olin aina se "outo poika" joka eli "haavemaailmassa". miulle ollaa nyt yläasteen aikana monesti tumpattu tupakka ottaan ja vastaavaa.. mut miulla on ollut ihminen joka aina on jaksanut tukea ja siksi olen saanut "elämästä kiinni" ja en halua että kukaan kokee halua tappaa ittensä... se on maailman hirvein tunne.. joten jos vaik haluat joskus jotai joka kuuntelee nii mie voin vaik kikis tai jossai jutella... siis pakko ei ole mut ton tunteen kans ei oo hyvä jäähä yksin..
Haluan alkuun tehdä selväksi että itsemurhalla et saavuta mitään vaan aiheutat lähimmäillesi enemmän tuskaa.. itse olen 15v poika joka kärsi muutama vuos sitte vakavaa masennusta.. oon kokenu perheväkivaltaa ja olen 3koittanu tappaa itseni.. mutta nyt olen iloinen että en tehnyt sitä.. miua koulussa ollaan hakattu koko ala asteen ja syrjitty ko olin aina se "outo poika" joka eli "haavemaailmassa". miulle ollaa nyt yläasteen aikana monesti tumpattu tupakka ottaan ja vastaavaa.. mut miulla on ollut ihminen joka aina on jaksanut tukea ja siksi olen saanut "elämästä kiinni" ja en halua että kukaan kokee halua tappaa ittensä... se on maailman hirvein tunne.. joten jos vaik haluat joskus jotai joka kuuntelee nii mie voin vaik kikis tai jossai jutella... siis pakko ei ole mut ton tunteen kans ei oo hyvä jäähä yksin..
Miksi niin moni kärsii, eikä silti yhteiskunta halua auttaa.? Juoksuttaa vain paikasta toiseen. Sanoin yhdelle toisellekin, Käy kirjastossa lukemassa viisi ekaa sivua kirjasta. Kärsimyksen mielekkyys, Stettbacher.
Nuoret halutaan juoksevan idolien perässä ja matkivan heitä ettei nuoret huomaisi ja tietyt tahot saisivat miljoonat taskuunsa. On tämä elämä sairasta.
Moni tosin myös huutaa apua mutta ei halua oikeaa apua.
Yhteiskunta haluaa auttaa, mutta autettava ei osaa itse hakea apua/yrittää. Hankala sellaista on auttaa, töitä pitää tehdä itsekin. Emme me muut voida taikoa kaikkia onnelliseksi, vaikka toki haluaisimmekin. Suurin asia joka tapahtuu, tapahtuu itsessä.
Jossain määrin yhteiskunta haluaa auttaa mutta sillä ei ole oikeita työkaluja. Tarjotaan Freudin selityksiä ja nappeja suuhun, koska ei ole muuta. Mistä sitten apua hakea, on se vaan aikamoinen labyrintii.
Se on totta, että itsessä muutos pitää tapahtua itsessä mutta oikea muutos ei tapahdu ellei ole oikeaa suuntaa. Tämä päivänä joka kulmalla on joku tarjoamassa apua kaiken hyvän nimissä. Valitse niistä sitten.......??
" Saan ehkä jotenki pidettyy itteni täällä kesään asti, koska kesällä on tiedos yks maailman paras asia, jota oon oottanu jo tosi monta vuotta!! Sitä en haluu missata!! "
Tuossa saattaa olla koko asian ydin, eikä vain sinun vaan nuorten yleensä. Melkein arvaan mikä se on. Mieti sitä tarkkaan, mieti miksi se on maailman tärkein asia.
Ei ole pakko kertoa ellet halua.
Monesti masennus yrittää vapauttaa ihmisen maailman tärkeimmistä asioista. Lääketiede taas yrittää pitää kiinni niissä maailman tärkeimmissä asioissa, koska se ei itsekään ole niistä vapautunut.
Hei!
Olen itse kahden lapsen äiti, toinen sinun ikäisesi.
Haluaisin todella tietää jos minun lapseni kärsisi ja ajattelisi noin. Jos jotain teet itsellesi, kärsisi sinun vanhempasi todella kovat tunnon tuskat kun eivät ole huomanneet sinun kärsimystäsi.
Jos haluat, että et heitä murehdituta, niin kerro suoraan omista mietteistäsi heille. Varmasti jotain jo epäilevätkin, mutta ehkä odottavat että tulet itse kertomaan.
Kehotan sinua nyt ihan tosissani hakemaan apua, et ole ongelmiesi kanssa yksin. Kouluterveydenhoitaja auttaa varmasti tai jos tuntuu, että helpompi puhua tuntemattoman kanssa, soita Mannerheimin lastensuojeluliiton ylläpitämään nuorten puhelimeen...
Lasten ja nuorten puhelimeen voi soittaa maksutta koko maassa joka päivä. Puhelimen toisessa päässä on koulutettu vapaaehtoinen aikuinen, jolla on aikaa kuunnella.
Lasten ja nuorten puhelimessa voi kysyä tai keskustella luottamuksellisesti mistä tahansa itseä mietityttävästä asiasta. Puhelimen aikuiset päivystäjät ovat vaitiolovelvollisia.
Soita 116 111
maanantaista perjantaihin kello 14–20
lauantaisin ja sunnuntaisin kello 17–20
Liian läheltä ei aina näe. Yritin varovasti kertoa yhdelle äippäliinille, joka oli alan ammattilainen, että olisko tyttäresi ongelmiin syynä adhd, oireet olivat ilmeiset mutta äippä ei nähnyt, ei suostunut näkemään.
Ehkä jokin unohtunut asia kasvatuksen tiimellyksessä muistutti ettei kannata muistaa, tulisi syyllisyyttä johon pitäisi hakea hyvä selitys.
"Lasten ja nuorten puhelimessa voi kysyä tai keskustella luottamuksellisesti mistä tahansa itseä mietityttävästä asiasta. "
Vai että oikein luottamuksellisesti? BUAAHAAHAHAHAHAH!!! Kannattaa harkita stand up -koomikon uraa
Olet kasvattanyt itsellesi vahvan psyyken puolustusjärjestelmän ehkä muurin josta kenenkään luottamus tuskin pääsee läpi.
Nyt sitä varmaan tarvitset jostain syystä ja siihen on varmasti syynsä.
Jossain vaiheessa sen muurin sisällä voi tulla yksinäinen olo, kun et kohtaa ihmisia, vain muiden muureja ja rooleja.
Kiitos kaikille jotka vastasitte!!
Aika moni sanoi tuosta että kerro perheelles..noh ku yritimpä kertoo niille mitä vaan nii yleensä vastaus on ett oo hiljaa ja mee muualle..nii en tiiä kiinnostaisko niitä, tai että ottaisko ne tosissaan, mun äitiku ainaki on sellasta tyyppiä että suuttuis vaa ja sanois että mä vaan keksin tämmöstä..
Mut ehkä ne sit ymmärtää..joskus..tai sitte ei
MUTTA kiitti kuitenki teille jotka yrititte jotenki auttaa
Katso " hyäksikäytetty ja kännissä" , bailut - osastolta. Aina ei voi tietää kuka on tosissaan ja kuka oikeasti tarvii apua. Aika on siinä määrin kortilla ettei turhaan viitsi viettää aikaa täällä.
Ehkä äitisi suuttuu huomaamattaan jottei jotain kätkettyä paljastuisi. Mistä päin maata olet.? Pitäisi kerätä iso joukko ja kerääntyä jonnekin juttelemaan, sellainen lonelys group - kokous.
Hei tiedä että nyt on vaikeaa. Ehkä siksi tapahtuu kaikkea huonoa että tietäisimme myöhemmin kuinka ihanaa elämä voi olla. Elämä koittelee yleensä ja testaa kuinka vahva olet. Kaiken tuon loputtua voit todeta olevasi voittaja.
Älä puhu perheellesi, jos he eivät jaksa välittää. Soita vain johonkin auttavaan puhelimeen. Siellä on ammattilaisia jotka osaavat auttaa. Rohkeasti vain. :) Se auttaa varmasti!
Ammattilaisia jotka vuotavat tiedot niin että kohta ollaan todella kusessa
kerran äiti yllätti mut itkemästä ja avauduin sille et haluan kuolla. Se alko vaan huutaan et elä vitussa tms. kannattaa kuiteskin puhua jollekkin. Ja vaik mulle kävi niin nii ei sun tarvii olla samas tilantees. Toivottavasti et käsittäny väärin...
"Se alko vaan huutaan et elä vitussa tms."
Mitenkä idiootti pitää olla että luulee että tuosta on mitään apua?
No tulkaa minule puhumaan jos ei perhe, ystävät ja ammattiauttajat ole hyvää apua. En minäkään ole, mutta en vuodata tietoja kenellekään ja yritän parhaani mukaan. Kummiskin, puhuminen saattaisi helottaa, kannattaa ainakin kokeilla,