Mitä luulette, kustantaisiko Otava, Tammi tai Gummerrus hienosti käsikirjoitetun romaanin, jossa keskushenkilönä on ihminen, joka eksistentiaalisessa ahdistuksessaan etsii apua ensin new agestä ja buddhalaisuudesta, mutta lopulta löytää oikean avun kristillisestä evankeliumista? Syntyisikö soppari?
Minulla ei ole edellä kuvattua romaanikäsikirjoitusta, vaan kysymys kiinnostaa minua periaatetasolla: olisiko tuollainen tarina poliittisesti epäkorrekti? Pelkäisikö kustantamo kasvojensa menettämistä muun kirjallisuuseliitin edessä?
Tarina, jossa Jeesus pelastaa, on todellinen tarina monen suomalaisen elämässä tänäkin päivänä. Olisiko todellisuus liika suurille kustantamoille? Entä tarina, jossa löytää avun buddhalaisesta filosofiasta? Olisiko se ok?
Minulla ei ole edellä kuvattua romaanikäsikirjoitusta, vaan kysymys kiinnostaa minua periaatetasolla: olisiko tuollainen tarina poliittisesti epäkorrekti? Pelkäisikö kustantamo kasvojensa menettämistä muun kirjallisuuseliitin edessä?
Tarina, jossa Jeesus pelastaa, on todellinen tarina monen suomalaisen elämässä tänäkin päivänä. Olisiko todellisuus liika suurille kustantamoille? Entä tarina, jossa löytää avun buddhalaisesta filosofiasta? Olisiko se ok?
Vastaukset 25
Vanhimmat
Mikä ettei.
Eivätkö nämä ns. uskonasiat olekin vähän sellaista aihealuetta, että pakostakin vakuuttavan tekstin tuottaakseen pitää kirjoittajan olla nk. jäävi asiaan?
Ellei sitten tahdo luoda kirjalla vaikutelmaa ihmisestä, joka kertoo asiasta kiinnostuneena, ulkopuolisena, ihmetellen aihealuetta joka ei hänen sydäntään lämmitä sillä tavalla kuin niitä jotka ovat asiasta löytäneet elämäänsä sisältöä.
Olen nimittäin itse erään uskonnon kannattajana ja jäsenenä törmännyt toistuvasti sellaiseen harmilliseen ongelmaan, että meidän uskomme rakentamaa kulttuuriamme kuvailevat "jumalattomat" eivät ole osanneet sisäistää tekstiinsä sellaista henkeä että ihmiset, joista kirjoittaja kirjoittaa, tunnistaisivat itsensä. Lähinnä huomaa ettei kirjoittajalla ole kunnollista käsitystä valitsemastaan aiheesta.
Kokemusta on.
Myös Suomessa on muutamia kustantamoja jotka julkaisevat etupäässä uskonnollista kirjallisuutta. Googlailkaa!
"pakostakin vakuuttavan tekstin tuottaakseen pitää kirjoittajan olla nk. jäävi asiaan?"
Mitä tarkoitat "nk. jääviydellä"?
Jääviys tarkoittaa esteellisyyttä johonkin asiaan, esimerkiksi sukulaisuussuhteiden tai asianosaisuuden takia, tässä tapauksessa tarkoitan että luodakseen vakuuttavaa tekstiä pitää jotenkin olla perehtynyt uskontoon sisältäkäsin. Se taas tappaa mahdollisesti tekstin uskottavuuden, kummin päin tahansa: kristityn on vaikea kirjoittaa ulkopuolisen näkökulmasta uskostaan ja sen luomasta maailmastaan, "pakana" taas voi hyvinkin tulkita kristinuskoa väärin, keskittyä vääriin asioihin.
Siinä mielessä uskonnollinen kirjallisuus pitäisi yleensäottaen suunnata samaan uskontokuntaan liittyville, eri asia ovat nämä tietokirjat ja tutkimukset joiden kautta voi hiukan asian laidalta kertoa todellisista asioista ulkopuolisille.
Siksi väittäisin myös ettei kukaan alkaisi noin vain julkaisemaan tällaista tekstiä. Tosin monissa kirjoissa on tietyn uskontopiirin etiikkaa vaikkapa teemassa, aiheessa jne mutta ööh -
Joo. Nyt meni selittelyksi. :D
https://reilusuomi.wordpress.com/2015/01/15/entisajan-aktivisti/
Oliko tämän kirjoittaja mielestäsi uskonnon sokaisema vai pakana? Jäävi jommastakummasta syystä? Häntä kritisoinutta sukulaista kirjoitus tuskin miellyttää, eli hänen mielestään teksti on pakanalta.
En ihan tarkkaan ymmärtänyt mitä tarkoitat, mutta luulisin että tekstin kirjoittajalla on jonkinmoista historiaa jonkin uskonnon kannattajana. Tekstissä kalskahtaa hienoinen häivä hyvinpeiteltyä katkeruutta. Pitäisi kuitenkin lukea ja tarkastella blogin muita tekstejä - lieneekö karrikointi olevan vain kirjoittajalla itsetarkoitus?
Tai ehkei katkeruutta. Pikemminkin tekstistä jää vain hiukan erikoinen maku, mutta en uskalla sen enempää analysoida. Eniten hämmentää se, että erittäin harva "pakana" kykenee kirjoittamaan Jeesuksesta täysin tutkijan näkökulmasta, tuomatta esille häivääkään omista mielipiteistään. Siksi en sorki sen aihepiirin tekstejä sen enempää. Se on itselleni niin vaikeaa.
Väittäisin ettei kustanna.
Nope.
Tätä varten on perustettu kristilliset kustantamot alkaen helluntaiseurakunnasta vapareihin metodisteihin jehoviin lestadiolaisiin ev.lut jne. Tunnustuksellinen uskonto kuuluu muualle kuin yleiskustantamoille.
Sitten mietin tuota kiertokulkua henkilöllä: eikö se ole jo aika loppuun kaluttu? Länsimaalainen olemisen tyhjyys täyttyy lopulta roomalaisten kirjurikristittyjen teksteistä? Ja sanoma on silloin... mikä? No tiedät itsekin. Ehkä siis kristillisen kustantamon bisnesraita.
Onnea yritykselle. Hyvälle taiteelle, hyvin luodolle kaunokirjallisuudelle on aina tilausta.
Eli ideologiset syyt ratkaisevat?
Onhan työttömyyskin "loppuun kaluttu aihe", samoin onneton rakkaus, masennus... Väittäisin, että näitä aiheita on kaluttu enemmän kuin uskoon tuloa.
"Sitten mietin tuota kiertokulkua henkilöllä: eikö se ole jo aika loppuun kaluttu?"
Niin... Annatko vielä esimerkkejä, nimimerkki "Verkossa pauloissa"? Pistä luettelo Tammen, Gummerruksen ja Otavan julkaisemista romaaneista, jotka kertovat tarinan henkilöstä, joka nyky-Suomessa etsii vastauksia eksistentiaalisiin kysymyksiinsä ensin New Agesta ja idän uskonnoista, mutta lopulta löytää vastauksia kysymyksiinsä tullessaan kristilliseen uskoon.
Jään odottamaan.
Mutta joo, sanoisinpa minäkin, että poliittisen epäkorrektiuden vuoksi eivät kustantaisi :-( Eipä sillä, että kyseisenlaista romaania erityisesti itse kaipaisin, mutta kun katsoo kustannettuja teoksia, niin onhan se selvää, että vain hyvin kapealta maailmankuvalliselta sektorilta tarinoita julkaistaan, ja se sektori on kyyninen ja kantaaottamaton agnostismi. Kustantamo joutuisi selittelemään, jos pistäisi markkinoille maailmankuvallisesti mainstreamista poikkeavan romaanin, ja ei mikään kustantamo ottaisi sellaista ristiä kannettavakseen :-D
Satunpa tietämään, että sellainen teos on ilmestymässä. Mutta tokikaan se ei noudata herätyskokouksissa kerrottua kaavaa tai tyyliä. Jeesus voi pelastaa niin monella tavalla.
Eivät uskonnolliset kysymykset mikään tabu ole, mutta niiden käsittely on helposti kulunutta myös silloin, kun mennään "agnostisella" otteella. Mikä tahansa laatukustantamo ottaa mielellään vastaan uskonnollisia kysymyksiä käsittelevää, laadukasta kirjallisuutta. Kirjoittakaa mieluummin uskonnosta kuin juopottelusta, krapulasta, sisäoppilaitokseen sijoitetusta taikurikoulusta ja sopeutumattomista nuorista naisista ja miehistä. Noista aiheista on ylitarjontaa.
Voisi idea toimiakin, mutta Jeesuksesta pitäisi saada jotain uutta irti. Esimerkiksi jotenkin hänen kapinallisuutta korostaa tai jotain.
Tuo asetelma on syvästi rasistinen.
Jos sen sijaan esim. suomalainen koulutettu nainen löytäisi islaminuskon kauneuden ja alkaisi käyttää huntua, niin se olisi kehityskertomus ja kustantamot julkaisisivat mielellään.
Entä jos kirjassa Jeesus olisi Kreikasta Mikkeliin muuttanut transvestiitti. Siitä olisi rasismi kaukana ja kustantajatkin tykkäisivät.
Hei haloo! Kirja on jotain muuta kuin idea tai pätkäsynopsis. Tee v*tun hyvä kirja, niin tuskinpa Jeesuksen pelastava vaikutus muuttuu ongelmaksi. Ei se mitä tehdään, vaan MITEN se tehdään. Taas kerran tämä muistutus...
Jeesuksesta on muuten viime vuosina julkaistu paljon tietokirjoja ei-kristillisiltä kustantajilta.
Voisithan sä kirjoittaa Jeesuksesta, joka duunasi ja jäi eläkkeelle puusepän ammatista. Kuinka koneet pikkuhiljaa korvasi käsityön, muovi ja lastulevyteollisuus tuli kuvioihin mukaan. Siihen väliin mahtuis tavaraa n. 1800 vuoden edestä...
Ei varmaan kustantaisi. Kristinusko on Suomessa liian herkkä ja lähellä oleva aihe. En todella pidä edes mahdollisena, että mikään isoista kustantamoista suostuisi "leimaantumaan" Jeesus-kirjailijan kustantajaksi.
Jeesuksesta muuten saa puhua, kunhan maallistaa Jeesuksen, pudottaa pois Jumalan pallilta eikä romaanissa saa olla edes vihjauksenomaisena mitään Jeesuksesta syntien sovittajana.
Pitäisi olla moniarvoista, elämänmyönteistäkin saisi olla. Vanhoillislestadiolaisten näkemykset ovat tulleet viime aikoina tutuiksi, mutta miten tavallisen suomalaisen, kirkkoon ehkä kuuluvan ihmisen uskonnollisuus? Ylipäätään nykyajan kristillisyys, mitä se on?
Lukisin mielelläni uudenlaisen, raikkaan kristillisen romaanin.
(?!)
Siis vaikken tosiaan ole mikään seurakunta-aktiivi tms. Puuduttaa, kun kaikki romaanit ovat niin samanlaisia.
Luterilaisuuden, ja kristinuskon, kuva on niin kapea nykykirjallisuudessa.
-- kyllä se pelastus tulee nr 112 ja sieltä palo-ja pelastuslaitokseen -- muu huuhaata.
Jos syntyy uusi teologinen näkökulma esimerkiksi historiallisen Jeesuksen ja myyttisen Jeesuksen maailmaan, se voisi olla mielenkiintoista ja haastavaa luettavaa. Ei ehkä helpoin aihe, koska Jeesus on yksi maailman tutkituimmista olennoista ja uuden avaaminen vaatii lyömätöntä omaleimaisuutta.
Mutta kaikki kunnianhimoa ruokkiva on mielestäni kaunokirjallisuudessa kannustamisen arvoista toimintaa.
Uskon että isot kustantajat kiinnostuvat kaikesta kaunokirjallisuudesta, joka on taiten ja omaperäisesti luotua. Saarnoja ja saman jankkaamista ei jaksa hirmuisen paljon elämässä lukea uudestaan ja uudestaan.
Mitä tarkoittaa tuo uusi näkökulma historiallisen JA myyttisen Jeesuksen maailmaan?