Ihminen, joka löytää jotain äärimmäisen tärkeää ja ainutlaatuista, sellaista jolle haluaa vain hyvää... niin hän rohkeuksissaan lähestyy ja tekee typerän aloitteen. Kokeilee hetken perästä vielä kerran ja kolmannenkin kerran, juuri hänelle se torjunta on kuin pää halkastaisiin koljotiinilla, joka kerta.
Toisen torjunta on kuolemaakin pahempaa. Kiitos, hän elää loppuelämänsä oikeassa kadotuksessa, helvetissä!
Toisen torjunta on kuolemaakin pahempaa. Kiitos, hän elää loppuelämänsä oikeassa kadotuksessa, helvetissä!
Vastaukset 19
Vanhimmat
Se on giljotiini.
Mut joo, tiijän tunteen.
Ihminen ei erehdy, käsisyöttö ja laitteet kyllä.
Ihmiset ne vasta erehtyvätkin...jopa minun kanssani lankeamukseen.
Itseriittoisia ja kylmiä..niitä riittää!
Samaistun aloittajan tekstiin.
Sit paitsi, kenenkään ei pitäisi arvostella toisten koljotiinejä.
Tiedän tunteen myös. Olen tehnyt noin. Ja joka kerta se vastaamattomuus viiltää syvältä...
Typerä aloite on parempi kuin ei aloitetta jos jostakusta tykkää. Helvetin syöveri on tällaiset palstat arvuutteluineen ilman aitoa kommunikaatiota.
Menekö vielä kerran tyhmyyksissäni juttelemaan? Kun toinen ei halua, se ei halua!!! En voi pakottaa. Ei rakkaus pakota. Odotanko ikuisuuden? Kenties kohtaamme seuraavassa elämässä? Tuleeko edes seuraavaa? Miksi ihminen ikävöi, jos se ei oikeasti ikävöi? Miksi olet itse palstalla? Antamassa säälittäviä ohjeita?!?!
Pakottaa tai painostaa ei saa. Voihan olla, että joissain tilanteissa
ei sitä vastavuoroisuutta syntynytkään riittävästi. Kaikki tilanteet on
erilaisia. Näkisin kyllä, että huutaminen ja mesoaminen ei voi tehdä
näissäkään asioissa hyvää.
Ei kai se nyt ihan näinkään mene. Toisille vaan mikään ei käy tai mitään vastoinkäymistä ei hyväksytä.
.
Kaikki riippuu lopulta ihmisen asenteista kulloinkin käsiteltävään asiaan.
Niin? Ei mitään jäänyt käteen kommentistasi.
Kyllähän tuosta käy ilmi, että torjunta on tässä tapauksessa vastoinkäyminen.
Ja toiset ihmiset eivät vain osaa tai halua hyväksyä vastoinkäymisiä.
torjutuksi tulemiseen tottuu ja siitä voi kehittää itselleen mielenkiintoisen elämäntavankin.
Ei totu. Monta kuolemaa. Kaikki yhden torjunnoista. Minut ottaisi kuka vain. Hänet itse olen halunnut.
"Minut ottaisi kuka vain"....lauseita, joita ei kannattaisi ääneen lausua.
Korkeimman täyttymyksen tuoja
Ruumiini; olen auttanut sinua niin pitkään. Kuitenkin olet laiska.
ELinvoimani: olen auttanut sinua niin pitkään. Kuitenkin olet hyökkäävä.
Mieleni; olen auttanut sinua niin pitkään. Kuitenkin olet epäilevä.
Sydämeni;olen auttanut sinua tästä aamusta lähtien. Näen selvästi, että olet synnynnäinen rakastaja.
Sieluni; Olen juuri alkanut palvella sinua. Suureksi ilokseni näen, että olet korkoimman täyttymyksen tuoja.
Tiedän myös, itsekin kokenut saman. Mutta en kadu että lähestyin. En olisi saanut mielenrauhaa, jos en olisi edes yrittänyt. Enkä nyt sanoisi, että kuolemaa pahempaa, vaikka ikävä ja suru onkin. Yksipuolinen ihastuminen on vaan ihan perseestä. Kyllä tää kai ohi menee... joskus..
Olen myös tehnyt saman. Lähestynyt. Saanut pakit. Uudelleen tehnyt aloitteen. Saanut toivoa. Ja vielä uudelleen lähestynyt ja saanut sekä kieltävän, että myöntävän vastauksen.
Mitään en kadu, vaikka todella raskasta oli. Toki ennen lähestymistä oli onnellisiakin aikoja. Enhän muuten olisi yrittänytkään. Opetti se kuitenkin kaikenlaista elämästä ja kriiseistä. Opetti se paljon myös miten lähestytään ihmistä ja miten kannattaa lähestyä ja miten ei. Olen onnellinen, että yritin. En ainakaan koskaan sure, että mitä jos...Mitä jos olisinkin yrittänyt. Nyt sen tiedän.
Vastoinkäymisiäkin ihmisillä pitä olla. Kaikki ei voi millään aina olla pelkkä nousua vuoristoradassa ja positiivista höttöä. Vastoinkäymiset vahvistavat ihmistä kuin ihmistä. Ne on tarkoitettu voitettavaksi.
Enkelille
Minkälainen aloitteen pitää olla, jotta se laskettaisiin typeräksi? Jos nyt ei täysin epäkunnioittava toisen tahtoa kohtaan ole, niin kyllä maailmassa enemmän kiinnostuksen osoittamista tarvitaan kuin omaan kuoreen käpertymistä ja yksinäisyyttä.