Örö

Kopioin tähän asiasta joskus kirjoittamani:

* * *
Örössä olen ollut varusmiehenä 1974 sekä tykkioppaana 2013. Saari avautuu yleisölle 2015 alussa. Luonto on upea, historia pitkä ja mielenkiintoinen. Katseltavaa ja kuvattavaa on: Vaikkapa eteläkärjen karut kalliot, keskiosan paahteinen keto, itäpuolen lehtomainen metsä, pohjoisosan katajaketo ja länsirannan hietikot.

Viime kesänä pääsin muutaman metrin päähän istuvaa merikotkaa. Örö on ehdottomasti käynnin arvoinen.
On muistettava ja pidettävä mielessä myös maaston haavoittuvuus; Maastopalo polttaa koko saaren ja kerralla, roskat on tuotava pois, erilaiset muut luontoon kohdistuvat toimet näkyvät vielä vuosia. Pahintahan on erilaisten käytösvammaisten ja idioottien järjetön ilkivalta.

Saarella ei kannata käydä, jos odottaa reipasta terassielämää, hyvää nettiyhteyttä, remuamista ja yöelämää. Ryyppäämistä ja oluen juontia talkoilla. Siihen on olemassa paljon parempia paikkoja.

Öröstä on Johanna Pakola kirjoittanut kirjan, joiden perustana on pitkä ja ansiokas tutkimus. Kannattaa lukea.
* * *

Örö on kooltaan iso. Sinne ei kannata vain poiketa, koska katseltavaa on paljon. Aikaa on varattava eikä termostaattipullosta kaffetta ja eväsleivät eteläkärjen kallioilla ole lainkaa huono idea. Käärmeitä on runsaasti, mutta eivät ne päälle hyökkää. Uintimahdollisuus on vaikkapa "rivitalonlahdella".
Eipä tässä viitsi kaikkea luetella.
Menkää ja kokekaa! Mutta - muistakaa luonnon haavoittuvuus.

Mielenkiinnolla odotan. Ensi kesänä on tarkoitus poiketa.

Luulen että kyseinen paikka on ensi kesänä tupaten täynnä koko kauden.